02/26/2015

Jos lentoaikatauluissa jokin menee pieleen, niin tänään meni kaikki. Olimme ajatellelleet matkaavamme rauhallisesti Chicagosta New Yorkin kautta Helsinkiin. Pääsimme matkaan lähes kolme tuntia myöhässä Chicagosta. Missään vaiheessa ei selvinnyt, miksi lentomme oli myöhässä niin pitkään. Koko iltapäivän lennon lähtöaika vain siirtyi aina puolella tunnilla ja konetta ei näkynyt missään. Aamusta olisi voinut syyttää huonoa säätä, mutta iltapäivällä sää oli jo aurinkoinen (ainakin kello 13 aikaan, jolloin koneemme tuli lähteä). Lopulta pääsimme matkaan ja ja tässä vaiheessa meille oltiin ilmoitettu Chigagossa, että Finnairin kone, joka oli alunperin meidän jatkoyhteytemme, oli jo lähtenyt. Näimme Finnairin koneen kuitenkin New Yorkissa kentällä ja porttia suljettiin kun pääsimme takapenkeistämme ulos koneesta.

Tästä alkoi ihana valituskierre ja juoksuttaminen lasten ja neljän lentolaukun kanssa. Jouduimme kahden portin välille juoksutettavaksi. Ensin American Airlinesin tiskille, sitten Finnairin tiskille, sieltä takaisin AA:n tiskille ja sieltä seuraavalle AA:n tiskille. Ymmärrys alkoi loppua tätä juoksuttamista kohtaan, kun seuraavakin rouva oli todella tympeänä vastassa. No lopulta päästiin oikeaan jonoon ja saimme liput viimeiselle Lontoon lennolle. Edessä oli turvatarkastus, johon olisi joutunut jonottamaan niin kauan, että tämäkin lento olisi jäänyt meiltä välistä. No meillä oli taas kiire jonottamaan, koska kone odotti mekaanikkoja. Eli ei tämään kone lähtenyt ajoissa. Lopulta pääsimme Lontooseen, jossa jonotettiin taas uusia lippuja Helsingin koneeseen. Onneksi kuitenkin ilman sen suurempia jonoja. Vielä kolmen tunnin odotus ja kolmen tunnin lento edessä Helsinkiin. Toivottavasti edes illalla olemme Jyväskylässä.

Paluumatkalla on ollut aikaa miettiä mitä tuli koettua, nähtyä ja opittua.

(1) Tiedän, missä Wisconsin ja osavaltion pääkaupunki Madison sijaitsee. Tiedän myös paljon pieniä (ja todella suuria) paikkakuntia Madisonin ympäristössä: Mount Horeb, Baraboo, Appleton, Green Bay, ja hieman kauempaakin: Hancock, St. Louis, St. Paul. Olen ihastunut luonnonläheisyyteen Wisconsinin pohjoisosissa, tosin en pidä lainkaan silminkantamattomista maissipelloista. Ymmärrän, miksi amerikansuomalaiset on asettuneet asumaan Superior-järven ympäristöön, itsekin varmasti asettuisin samankaltaisiin maisemiin kuin kotimaani on. En ymmärrä, miksi yli 10 000 asukkaan kaupunkien keskustat on näivettyneet olemattomiin ihmisten ja palveluiden siirtyessä asumaan laita kaupungille. Aivan isoissa kaupungeissa tosin riittää vielä ihmisiä näihin kaupungin keskustoihin. Sopia vaan toivoo, ettei sama tapahtuisi Suomessakin, vaan osaisimme arvostaa kaupungin keskustan palveluja.

Päivitetty kartta paikoista, joissa olemme syöneet, nukkuneet taikka muuten vain oleilleet yli pari tuntia.

(2) Rakennebiologia on vaikeaa ja todella aikaa vievää työtä. Kaikki alkaa DNA-ketjusta jota muokkaillaan halutuksi plasmidiksi. Tämän jälkeen tämä pieni plasmidi laitetaan solun sisälle ja solu alkaa monistamaan joko DNA:ta itseään taikka tuottaa tutkittavaa proteiinia. Proteiinia voidaan itsessään tutkia spektroskopisesti, mutta rakennebiologiassa ollaan kiinnostuneita näiden rakenteista. Jotta proteiini voidaan tutkia se kiteytetään. Kiteytyksellä tarkoitetaan sitä, että kaikki atomi kuuluvat yhteen ainoaan kidehilaan. Tämä ei aina onnistu ja se on hyvin vaikeaa. Kiteytetyn aineen rakennetta voidaan tutkia korkealla resoluutiolla kristallografian (erityisesti röntgenkristallografian) menetelmin. 

Yksittäiskide valmiina mitattavaksi.

(3) Amerikassa kaikki on ainakin 20 % suurempaa. Mikä ei tosin aina pidä paikkansa, mutta useimmiten kyllä. Ihmiset, autot, talot, autotiet, etäisyydet, sängyt, annoskoot, säänvaihtelut, valikoimien laajuus kaupassa jne. ovat kaikki isompaa kuin Suomessa. Kuitenkaan isompi ei aina ole laadukkaampi! 

Korvapuustilla on kokoa, muttei suomalaista makua!

(4) Keskilännen ihmiset on positiivisia, ystävällisiä, herttaisia ja avuliaita. Ei ole mitenkään tavatonta kertoa vieraalle ihmiselle elämäntarinaansa ja aina löytyy hyvä kuuntelija. Hymyysi ja tervehdykseesi vastataan aina. Kadulla tervehditään muita ihmisiä, eikä busseissa etsitä aina tyhjää paikkaa. Naapurustomme pitää yhtä ja auttaa toisiaan. Olemme saaneet paljon uusia ystäviä ja tuttavia, ja vaikka emme koskaan enää näkisikään uudestaan, koen että olen oppinut teiltä paljon. "American smile", that is all you need!

(5) Florida on Yhdysvaltain osavaltio, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan itärannikolla pääosin niemimaalla, jonka läntisellä puolella on Meksikonlahti ja itäisellä puolella Atlantin valtameri. Kulttuurisesti ja historiallisesti sen katsotaan kuuluvan Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin. Ilmasto on eteläkärjessä trooppinen ja muualla Floridaa subtrooppinen. Kesät ovat kuumia ja kosteita ja talvet Suomen kesää vastaavia. Maailman suurin teema- ja huvipuisto Walt Disney World sijaitsee Orlandossa. Aivan Floridan eteläkärjestä lähtee pitkä silloilla yhdistetty saarijono nimeltä Florida Keys. Saarijonon lopussa sijaitsee "Southern point" eli Yhdysvaltojen eteläisin kohta josta on matkaa Kuubaan noin 145 kilometriä. Varsinkin Miamissa on paljon nähtävissä latinolaisvaikutteista kulttuuria. Tämä osavaltio on oiva matkailukohde sekä kesäisin että talvisin.

Southern point eli eteläisin piste Yhdysvalloissa.

(6) Autoilu on amerikassa usein vaivaton tapa matkustaa. Olemme nähneet paljon erilaisia paikkoja ja tavanneet paljon ihania ihmisiä matkoillamme. Lähes joka paikkaan pääsee autolla, hautajaisiin, pankkiautomaatille, ravintolaan, jne. Autoilun haittapuolena on mainittava, saan istua omassa ruuhkassa muiden kuskien tapaan eikä minun tarvitse välittää aikatauluista senkään vertaa kuin että jokaiseen matkaan on varattava ainakin tunti lisää, koska matkani omalla autolla saattaa pysähtyä äkillisesti. Hyvänä puolena on, että bensahinta on suosinut meitä koko matkan ajan.

Liikenteen kummallisuuksia. Tulisikohan sitä Suomessa vedettyä ison asuntobussin perässä vedettyä isoa maastoautoa?

Lopuksi kysyn itseltäni ja perheeltäni, kannattiko lähteä amerikkaan hieman yli puoleksi vuodeksi ihmettelemään. Ammatillisesti kyllä, koska sain työskennellä erinomaisessa ryhmässä ja parasta on, että sain olla osa tätä ryhmää. Minulle jäi ikävä teitä kaikkia ja voi olla, että osaa teistä en enää koskaan tapaa. Lapsieni kannalta kyllä, koska sain näyttää lapsilleni, että me suomalaiset ja suomea puhuvat ihmiset olemme hyvin pieni kansa ja todella uniikkeja tällä maapallolla. Vieraan kultturin ja kielen oppiminen on tärkeää, jos ja kun haluaa oppia kommunikoimaan muiden kansallisuuksien kanssa. Lisäksi meillä on oma kulttuuriperintömme, jonka amerikansuomalaiset ovat tuoneet tänne mukanaan. Pääsimme tutustumaan tähän kulttuuriin ja mahdollisesti myös omiin sukulaisiimme, mikä teki reissustamme unohtumattoman.

Lopetan blogimme Disney Worldin innoittamana Nalle Puhiin, koska me mieheni kanssa matkaamme kohti uusia seikkailuja:
”Mitä?” sanoi Puh avuliaasti.
”Puh, kun minä…tiedätkö…sitten kun en tee enää Ei Mitään, tuletko joskus tänne?”
”Yksinkö?”
”Niin.”
”Tuletko sinä myös?”
”Tulen, tulen varmasti. Lupaan, että tulen.”
”Hyvä”, sanoi Puh.

Lopetamme nyt kirjoittamisen tähän ja kiitämme lukijoita (jätämme kuitenkin sivuston auki). Tähän mennessä teitä on jo 11000. Iso kiitos teille kaikille, jotka olette meitä seuranneet.

02/25/2015

Miten masentavaa... Heräämme ihanan lämpimään ja aurinkoiseen aamuun Miamissa ja nukahdamme kylmään, jäätävään ja lumiseen iltaan Chicogossa. Aamulla pakkailtiin kaikki loput tavarat kasaan syötiin aamupala ja lähdettiin kohti Miamin lentokenttää. Tietty säädettiin vielä kentällä laukkujen kanssa, kun yksi iso näytti ylipainoa. Lopputulos oli, että vaihdoin rantasandaalini suoraan kumiterähuopatossuihin ja vetäsin karvakauluksisen untuvatakkini päälle terminaalissa. Hieman kuuma ja turvatarkastukseen. Lento meni hyvin, vanhempaa tytärtämme lukuunottamatta nukuimme kaikki parin tunnin nokoset. Kentällä syötiin sitten hampparit ja jatkettiin matkaa autonvuokraukseen. Mieheni vuokrasi auton, jotta saamme loput viisi matkalaukkuamme haettua hänen tuttavaltaan tästä "läheltä". Täältä päästiin nopsaa hotellille, johon pudotettiin vain laukut.

Kontrastia kerrakseen - aamulla lämpimän vehreässä Miamissa ja illalla harmaan räntäsateisessa Chicagossa

Kävimme vielä illasta hakemassa Walmartista hieman matkatekemistä tytöille ja tuliaisia töihin molemmille. Löysimme taas kerran erinomaisen meksikolairavintolan, jossa söimme. Illasta mieheni lähti siis laukunhakureissulle ja me tytöt päädyttiin uimaan hotellin uima-altaaseen. Loppuilta menikin sitten Fulbright loppurapottia täyttäessä ja kirjoittaessa. Huomenna viimeinen päivä täällä ja viimeinen blogikirjoitus, mutta nyt nukkumaan niin jaksaa herätä kuudelta vielä uimaan.

Illan Ruokapaikkamme

Tässä talossa laukkumme olivat hoidossa Floridan reissumme ajan

02/24/2015

Pakkailua ja vakuutuspapereiden täyttöä aamusta. Kun lopulta oltiin saatu auto tyhjäksi tavaroista ja tavarat matkalaukkuihin, oli aika siirtyä Miami Beachille eli rannalle. Matkaahan tästä talolta sinne ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatka. Miami Beach ei ole pelkästään ranta vaan se on kokonainen kaupunki Floridassa. Se on saanut maineensa etupäässä rannoistaan, aurinkoisesta säästään ja art deco-alueensa pastellinväreillä koreilevista historiallisista rakennuksistaan. Jätimme art deco-alueen muille ja keskityimme näihin kahteen ensimmäiseen. Päivä olikin hyvin aurinkoinen ja lämmin. Päivän lämpötila oli 28 Celsius astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, siis täydellinen rantakeli. Uimme kaikki, jopa minä, turkoosissa merivedessä ja tyttöjä oli jopa houkuteltava pois sieltä kahden ja puolen tunnin polskimisen jälkeen. Merivesi oli sopivan virkistävää ja kirkasta. 

Nuorempi tytär rannalla

Rannalla oli sopivan väljää

Iltapäivällä käytiin kuubalaisella huoltoasemalla syömässä nakkisämpylät ja kuubalaiset voileivät. Oli edullinen ja hyvä paikka, erityisesti voileivät oli herkulliset. Saimme tiedon paikasta asunnon vuokraajalta. Voisi jopa sanoa, että ainakin tämä Airbnb-majoitus toimi paremmin kuin moni hotelli ainakin Miami Beachillä. Saimme tietoa edullisista ravintoloista lähiseudulla ja alueista, jotka muuten jäisivät pimentoon meidän suunnistaessa pelkästään turistien suosimille alueille.

Lounaalla huoltoaseman kahvilassa

Runko säilyi lukossa mutta renkaat lähti

Illasta suunnistimme tapaamaan mieheni perhetuttuja Miamin pohjoispuolelle Fort Lauderdaleen. Pariskunnan isäntä tuli alun perin tutuksi mieheni lapsuudenkodin naapurina reilu kolmekymmentä vuotta sitten. He ovat asuneet Yhdysvalloissa jo reilun parinkymmenen vuoden ajan ja asettunut joitain vuosi sitten Etelä-Floridaan. Menomatkalla tuli tutuksi Miamin iltaruuhka. Noin 50 kilometrin matkaan vierähti puolitoista tuntia. Paluumatka illalla sujuikin sitten huomattavasti joutuisammin. Perillä saimme nauttia emännän valmistamasta maistuvasta pinaattipiirakasta ja salaatista. Fort Lauderdale vaikutti oikein viehättävältä paikalta kaupunkikuvaa leimaavine kanavaverkostoineen.

Matkalla Fort Lauderdaleen

Huomenna odottaa aikainen herätys, kun aloitamme monivaiheisen kotimatkamme kohti Suomea 

02/23/2015

Key Westista matkamme jatkui Miamiin. Vajaan 300 kilometrin ajoon kului yllättävän pitkä aika - noin kuusi tuntia - sillä mantereelle johtava tie oli ruuhkainen. Majoitumme Airbnb-sivustolta löytämämme omakotitalon yläkerrassa Miami Beachissa, missä meillä on käytössä makuu/olohuone, keittiö sekä suuri pesuhuone. Paikan löytäminen tuotti hieman päänvaivaa, sillä puhelimien hajottua meillä ei ollut enää käytössä navigaattoria eikä meillä ollut kunnon tiekarttaakaan. Onneksi minä luin karttaa ja vaimoni ajoi, niin päästiin vain pienien mutkien kautta perille.

Päivä oli taas aurinkoinen ja lämmin. Valitettavasti saimme nauttia siitä suurimmaksi osaksi vain auton ikkunasta

Lounaspaikkamme Midway Cafe & Coffee Bar Key Westista Miamiin vievän tien puolimatkassa

Vaimo ja tyttäret pöydän ääressä

Vaimon kreikkalainen salaatti

Miami keskusta kaupunkikuvassa yhdistyvät vesi ja korkeat rakennukset

Osa Miami Beachin naapurustomme taloista on melko hulppeita

Ensituntumalta majoituksemme vaikuttaa hyvältä valinnalta. Miami Beachin kuuluisalle hiekkarannalle on kymmenen minuutin kävelymatka ja yön hinta on Key Westin majapaikkaamme huomattavasti halvempi. Tänään emme ehtineet vielä kovin kattavasti tutustua alueeseen. Kävimme vain syömässä Lincoln Road -kävelykadun itatalialaisravintolassa, josta palasimme ruokakaupan kautta kämpille. Vaikka oli maanantai-ilta Lincoln Roadilla riitti vilinää ja ravintoloiden terassit olivat täynnä väkeä.

Loppuilta menikin sitten pakkaillessa matkalaukkuja (karsittiin turhia tavaroita ja yritettiin sulloa talvivaatteet matkalaukkuihin). Jonka jälkeen tehtiin molemmat hieman töitä omilla koneillamme ja keskusteltiin matkastamme.  

02/22/2015

Olo on parantunut onneksi puolella perheellä ja matka jatkuu. Eilinen ilta meni rannatta Key Westissä, joten tänään korjaamme tilanteen.

Key West on muihin Yhdysvaltojen kaupunkeihin verrattuna aivan erilainen. Kuuban läheisyyden tuntee jo talojen arkkitehtuurissa sekä kaupungin tuoksuissa. Sikariputiikkeja on joka kulmalla. Kaupunki on pieni ja kotoisa eli siellä on aivan lomakaupungin tunnelma. Kaupunki on täynnä pastellinsävyisiä puu- ja kivitaloja, joissa on ravintoloita, hotelleja ja paljon pieniä putiikkeja. Osa taloista on todella vanhoja ja ne on säilyneet muuttumattomina aina tähän päivään saakka. 

Key Westin kuuluisin nähtävyys on Ernst Hemingway talo, johon tutustuimme aamupäivästä. Tiilimuurin ja trooppisen kasvuston takaa paljastuu iso, kaksikerroksinen kivitalo. Ei paljoakaan prameampi tai viehättävämpi kuin muutkaan ympäristön talot, mutta kyltti tiilimuurissa avaa salaisuuden. Täällä asui Ernest Hemingway - maailmankuulu, nobel-palkittu kirjiailija, lehtimies, kalastaja, metsästäjä ja jopa naistenmies. Hemingway ihastui Key Westiin vieraillessaan siellä 1920-luvun lopulla, ystävystyi paikallisten kanssa ja päätyi ostamaan sieltä talon toisen vaimonsa Pauline Pfeifferin kanssa. Hemingwayt asuivat talossa kymmenkunta vuotta avioeroonsa saakka. Senkin jälkeen Hemingway käytti taloa. Nykyisin talo toimii museona ja on todella viehättävä ja mielenkiintoinen turistikohde, jos täälläpäin sattuu liikkumaan.

Tiilimuurin ja lähes pimentävän kasvuston takaa paljastuu iso, kaksikerroksinen talo. Ei paljoakaan prameampi tai viehättävämpi kuin muutkaan ympäristön asujaimistot, mutta kyltti tiilimuurissa avaa mysteerin: täällä asui Ernest Hemingway - maailmankuulu, nobel-palkittu kirjiailija, lehtimies, kalastaja, metsästäjä, naistenmies – jokainen valitkoon pitkästä luonnehdintalistasta mieleisensä. - See more at: http://3dmatkoja.tumblr.com/post/79855498772/papan-kuusivarpaiset-kaverit#sthash.FEnb7Pqa.dpuf

Hemingwayn kirjoitushuone, jossa hän kirjoitti monet merkittävimmistä teoksistaan

Toinen pakollinen turistikohteemme oli Southernmost Point, joka on Yhdysvaltojen eteläisin kohta Merentakaisia alueita lukuunottamatta. Päivisin tuon tolpan kohdalla on pitkät jonot, koska jokainen halua pakollisen turistikuvansa tämän patsaan vieressä. Jätimme jonotuksen helteessä muille ja keskityimme rannalle siirtymiseen. (Tässä vaiheessa tipautin puhelimeni katukiveen ja rikoin sen täydellisesti. Suurin osa lomakuvistamme ja Madisonin kuvista hävisi sen kolahduksen myötä. Nyyh! Onneksi on kuitenkin tullut blogiin laitettua parhaimmat otokset.)

Key Westissä vietti aikaa myös Yhdysvaltain merkittävin kasvatustieteilijä John Dewey

Dewey House

 

Pääsimme lopulta rannalle. Mieheni ja lapset kävivät meressä uimassa. Itse jänistin, koska merivesi oli todella kylmää. Keskityin punaisen ihonvärin hankkimiseen. Onnistui siinä täydellisesti, mutta en onneksi polttanut itseäni. Pikainen käynti mökissämme ja toiselle puolelle saarta.

Hemingwayn siirtomaatyylinen talo on rakennettu 1851. - See more at: http://3dmatkoja.tumblr.com/post/79855498772/papan-kuusivarpaiset-kaverit#sthash.QsyN9mPD.dpuf

Hemingwayn siirtomaatyylinen talo on rakennettu 1851. - See more at: http://3dmatkoja.tumblr.com/post/79855498772/papan-kuusivarpaiset-kaverit#sthash.QsyN9mPD.dpuf

Hemingwayn siirtomaatyylinen talo on rakennettu 1851. - See more at: http://3dmatkoja.tumblr.com/post/79855498772/papan-kuusivarpaiset-kaverit#sthash.QsyN9mPD.dpuf

  

Perinteistä hiekkarantameininkiä

Rannalla lennähti jostain villi papukaija

Hemingway ihastui Key Westiin vieraillessaan siellä 1920-luvun lopulla, ystävystyi paikallisten kanssa ja päätyi ostamaan sieltä talon toisen vaimonsa Pauline Pfeifferin kanssa 1931. Hemingwayt asuivat talossa kymmenkunta vuotta avioeroonsa saakka. Senkin jälkeen Hemingway käytti taloa sillon tällöin matkustaessaan Kuuban ja Idahon kotiensa väliä. Nykyisin talo toimii museona, joka on sisustettu Hemingwayn perheen huonekaluilla ja tavaroilla. - See more at: http://3dmatkoja.tumblr.com/post/79855498772/papan-kuusivarpaiset-kaverit#sthash.QsyN9mPD.dpuf

Key West on kuuluisa kauniista auringonlaskuistaan ja tuntuu, että kaikki kaupungissa olevat turistit tulevat auringonlaskua katsomaan. Kyllä se olikin todella kaunis. Jos olet käymässä Floridan Miamissa, suosittelen ehdottomasti tekemään visiitin Key Westiin. Pienellä budjetilla matkaavalle Päivävisiitti tai yhden yön vierailu voi olla ihan riittävä, sillä hotellihinnat on kaupungissa hieman tyyriit muuhun Floridaan verrattuna. Kysynnän ja tarjonnan laki vallitsee. Jo pelkkä ajelu kohti Key Westiä kannattaa tehdä tänne johtavan tien mahtavien maisemien takia.

Majapaikkamme Courtney's Place sijaitsee Key Westin vanhassa kaupungissa.

"Lomamökissämme" on kaksi makuuhuonetta ja tupakeittiö

Majatalo sijaitsee tämän kapean kujan varrella

Auringonlaskua juhlimaan saapunutta väkijoukkoa

Key Westin kuuluisa auringonlasku

Mallory-aukiolle kerääntynyttä väkeä viihdyttivät lukuisat katutaiteilijat. Tässä valmisteilla The Red Trouser Group-parivaljakon esityksen loppuhuipennus

Illalla menimme sitten vielä pizzalle ja jätskeille. (Tässä vaiheessa myös mieheni rikkoi puhelimensa näytön. Hän tipautti sen laattalattialle matalalta mutta ruutu alaspäin. Myös hänen puhelimensa oli sen jälkeen pimeänä. Olemme siis ilman puhelimia ja navigaattoriamme Amerikan aikamme. Eli kun tulette hakemaan Helsingistä ei kannata soitella puolin ja toisin. Voimme yrittää sähköpostia laittaa kentältä. 

02/21/2015

Iltapäivällä päädyimme lopulta Key Westiin eli niin eteläksi kuin Yhdysvalloissa voi autolla päästä. Jos tästä haluaisi jatkaa eteenpäin, pitäisi kulkuneuvo muuttaa autosta veneeksi ja valuutan voisi vaihtaa Kuuban pesoksi.

Alkumatkasta pysähdyimme paikallisen Rotary-klubin järjestämille merihenkisille markkinoille

Markkinoiden siirrettävät käteisautomaatit pitävät huolen, ettei käteisen rahan puute muodostu kauppojen esteeksi

Käytettyjä onkivapoja

Tyttäret kahlaavat rantavedessä

Key Westiin johtava tie kulkee pitkälti meren päällä

Key Westissä tiemme ei vienyt ensimmäiseksi auringonlaskua ihailemaan tai mereneläviä syömään vaan paikallisen päivystyspoliklinikan vastaanotolle. Minua ja vanhempaa tytärtä on jo parin päivän ajan vaivannut kurkkukipu, joka äityi sen verran pahaksi, että päätimme käydä lääkärissä. Samalla saimme omakohtaista oppia siitä, millainen on yhdysvaltalaisen perusterveydenhuollon hintataso. Poliklinikkakäyntimme eteni suurin piirtein näin:

• Vastaanottovirkailija naputteli täytätytti perustietolommeet ja näpytteli ne tietokoneelle (noin 20 minuuttia)
• Odottelimme aulassa lääkärille pääsyä (noin 20 miuuttia)
• Hoitajakaksikko kirjasi ylös minun ja tyttären strategiset mitat, mittasi pulssin, ruumiinlämmön, verenpaineen, tarkasti kurkun ja tiedusteli oireistamme sekä kyseli peruskysymykset elämäntavoista (tupakoitko? jne.) sekä mahdollisista allergioista (noin 5 minuuttia)
• Lääkäri kyseli oireistamme, kuuteli keuhkomme sekä tutki kurkkumme ja korvamme (n. 10 minuttia)
• Odottelimme reseptin kirjoittamista (noin 20 minuuttia)
• Saimme reseptit jonka jälkeen poistuimme takaisin vastaanottovirkailijan juttusille

Tässä vaiheessa meille selvisi myös käynnin hinta, joka oli ....rumpujen pärinää.....2674,40 dollaria! Ystävällinen virkailuja kertoi, tttä, jos höyläämme summan luottokortiltame saman tien on meille luvassa 20% alennus. Eli lopulta maksettavaa yhteensä alle yhden työtunnin vieneistä kahden hengen terveydenhoitopalveluista tuli vaivaiset 2139,52 dollaria eli noin 1900 euroa. Tämän jälkeen kotikaupunkini Jyväskylän päivystyspoliklinikan viikonloppuisin veloittama 32,10 euron poliklinikkamaksu ei tunnu enää kovinkaan pahalta.

Tätä tietä päivystykseen

Laskun loppusumma

Oletuksenani on, että meidän tapauksessamme vakuutus korvaa suurimman osan maksamastamme laskusta. Siinäkin tapauksessa kyseessa on suuren luokan rahansiirto vakuutusmaksuista kohtuuttoman kalliin terveydenhuollon ylläpitoon.Vaikka poliklinikkamaksuihin olisi jyvitetty kaikki mahdolliset kulut tonttimaan hankinnasta ja sairaalarakennuksen rakentamisesta henkilökunnan viikonloppulisiin en voi olla ihmettelemättä millä matematiikalla tähän loppusummaan oikein päädyttiin. Että, kun etukäteen mielenkiinnosta tiedustelin vastaanottovirkailijalta käynnin hinta-arviota hän kieltäytyi sanomaan minulle mitään summaa sillä perusteella, ettei hän voinut etukäteen varmasti tietää, mitä toimenpiteitä hoitomme lopulta vaatii. Kun pyysin häntä edes kertomaan, liikutaanko rahan suhteen esimerkiksi sadoissa euroissa, ei hän edelleenkään suostunut sanomaan mitään siitä huolimatta, että hänen täytyi tietää, että vähintään tonnin per henki koko lysti tulee maksamaan.

Eräs peruste Yhdysvaltojen pitkälti yksityisiin palveluntuottajiin ja vakuutuksiin pohjautuvan terveydenhuoltojärjestelmän tueksi esitetty väite on, että se takaa yksilöille vapauden hankkia terveydenhuoltopalveluita sieltä, missä tarjolla on paras hinta-laatusuhde. En kuitenkaan ymmärrä, miten vapaat markkinat ja kuluttajan valinnanvapaus toteutuvat tilanteessa, jossa kahden tunnin automatkan säteellä auki on vain yksi klinikka, joka sekään ei suostu etukäteen antamaan mitään tietoa palveluidensa hinnoista.

Vaimo ja vanhempi tytär Key Westin Kelly's -ravintolan terassilla

Vaimon Top Gun Margarita. Nimensä drikki on saanut 80-luvun hävittäjäelokuvasta, jossa ravintolan toinen perustaja näyttelijä Kelly McGillis esitti naispääosaa.

Sitraa soittava Spiderman Key Westin Duval Streetilla

02/20/2015

Matkareittimme kulki ensin etetelään Floridan Meksikonlahden puoleista rannikkoa Ospreysta Naplesiin. Naplesista käännyimme itään ja ajoimme kaakkoon Evergladesin kansallispuiston läpi Miamin eteläpuolelle Florida Cityyn.

Matkan varrella ehdimma maistaa, nähdä ja kokea monenlaista. Naplesissa söimme rapeakuoriset kuubalaiset voileivät suositussa Rumba Cuban Cafe -ravintolassa ja kaupungin hiekkarannalla säässä, joka oli jo huomattavasti eilistä lämpimämpi.

Naplesin suosittu kuubalainen ravintola

Kuubalainen nyhtöpossulla, kinkulla, juustolla, suolakurkulla ja sinapilla täytetty leipä, jonka lisukkeena tarjoiltiin ruokabanaanilastuja. Litistetty, aavistuksen öljyllä sivelty ja rapeakuoriseksi pariloituCuban sanwich, kuubalainen leipä on itseasiassa kuubasta muuttaneiden siirtolaisten floridassa kehittämä ruoka, joka on sittemmin levinnyt kuubalaisyhteisön mukana ympäri Yhdysvaltoja. Leivällä on tärkeä rooli myös vuonna 2014 valmistuneessa elokuvassa "Chef".

Tyttäret rannalla

Evergladesin kansallispuisto (engl. Everglades National Park) on Floridan  eteläisessä osassa sijaitseva kansallispuisto. Puiston pinta-ala on noin 6000 km² ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Joten tottakai meidänkin piti sinne päästä suoaluetta ihmettelemään. Evergladesin kansallispuistossa pitelimme pientä alligaattoria, hurjastelimme rämeveneellä mangrovekasvuston seassa, söimme uppopaistettuja mereneläviä ja ajoimme pimeää hiekkatietä keskellä ei mitään.

Vanhempi tytär sylissään alligaattori

Nuorempi tytär saman alligaattorin kanssa

Rämeveneemme kapteeni Rob

Veneen kyydissä koko perheellä, mukana miehet Wisconsinista ja Coloradosta.

Tasapohjaiset rämeveneet liikkuvat äänekkään ja tehokkaan ilmapotkurin avulla ja meni tosi lujaa.

Alligaattoreita ei kuivana kautena liiemmin näy, mekin näimme vain pesukarhuja. Pesukarhupari Evergladesin mangrovejuurissa houkuteltuna kalanruualla paikalle.

Raukean Everglades Cityn City Seafood -ravintola

Jenkkihymyn harjoittelua nuoremman tyttären kanssa

Auringonlasku Chocoloskee-saarella.

Autiolla hiekkatiellä keskellä ei mitään.

Florida Cityssä olemme nukumme yhden yön ja aamulla matka jatkuu taas etelään. Joskohan huomenna nähdään eteläisin kärki tästä maasta?