8/30/2014

Saan perheeltäni kyydin Kenneth B. Raper Symposiumiin ja Laitoksen 100-vuotisjuhliin. Kenneth B. Raper Symposium järjestetään vuosittain ja puhujina on yliopiston omaa henkilökuntaa mikrobiologian alalta.

Wisconsin-Madisonin ylipisto on maan johtava yliopisto juuri mikrobiologian osaamisessa. Onhan laitoksella on oma Nobelin palkinnon voittajakin - E. L. Tatum. Puheissa on paljon laitoksen historiaa mukana. Se on perustettu vuonna 1914 ja alkuun nimi oli "the Department of Agricultural Bacteriology". Nimessä mukana oleva maanviljelys näkyy vielä tänäkin päivänä hyvin läheisesti yliopiston toiminnassa. Koska yliopistolla on omaa maitotuotantoa ja täällä esim. jalostetaan maitoa jäätelöksi ja juustoksi. Näitä tuotteita saa ostettua laitoksemme läheisestä yliopistomyymälästä. Tänään olleissa esityksissä opin myös, että laitoksemme tutkii esim. sitä mikälaista ravintoa meidän tulisi syödä ja miten eri ruoka-aineet vaikuttavat meidän peruskuntoomme. Kasvikset oli terveellisimpiä! Lisäksi laitoksella tehdään paljon tutkimusta bioenergian saralla, joka näkyy bussi- ja taksiliikenteessä. Päivän aikana saan siten hyvän kokonaiskuvan koko laitoksen toiminnasta. Laitoksella on myös kummallisia tapoja, kuten joka vuosi (vuodesta 1959 alkaen) laitoksen väki kokoontuu isoon luentosaliin kuvattavaksi.

Capitol -kukkulan suuren Dane County Farmer's Market -tuottajatorin ohella Madisonin alueella on  useita pienempiä tuottajatoreja. Tein tänään ruokaostoksia parin kilometrin päässä kotoa Westside Community Market -torilla. Nämä pienemmät torit ovat tavallisten vihannesostosten tekoon kätevämpiä kuin Capitolin suuri tori. Ruuhkaa on vähemmän, hinnat hieman edullisempia ja auton voi parkkeerata aivan kojujen lähistölle. Kannoimme torilta tällä kertaa kotiin ainakin erilaisia kirsikkatomaatteja, munakoisoja, erisävyisiä porkkanoita, maissintähkiä, vadelmia, perunoita, kevätsipulia, tillinippu, naudanlihaa, bratwursteja, aprikooseja, luumuja kolmea erimakuista hunajaa sekä jyväinen maalaisleipä. Kasviksia on siis luultavasti koko ensi viikoksi. Lopussa täytyi jo hieman hillitä itseään ettei tulisi ostettua enemmän kuin ehdimme syödä.

Westside Community Market

Aamunpäivän luentojen jälkeen syön lounaan ja siirryn posteritilaisuuteen. Posterilla käy yllättävän paljon ihmisiä ja ihmiset kyselevät paljon. Monikaan ei myönnä, ettei ymmärrä asiasta mitään vaan päätyy kehumaan posterini ulkoasua ja värikästä olemusta.


Oma posterini numerolla 19:sta.

Kesken posterikierroksen käy vielä laitoksen tutustumiskierroksella. Kierroksella selviää, että laitoksella sijaitsee Kikkoman soijan tutkimuslaboratorio.

Näkymä nykyisestä toimistostani kuudennesta kerroksesta.

Iltapäivällä ostimme tytöille polkupyörät ja pyöräilykypärät. Myös isä osti työmatkojen kulkemiseen itselleen pyörän, joka on noudettavissa liikkeestä jossain vaiheessa ensi viikon aikana. Kovien neuvottelujen jälkeen sain tingittyä hinnasta 100 dollaria pois. Nyt on kaikilla muilla paitsi perheen äidillä kaksipyöräinen menopeli hankittuna. Tyttöjen uudet kulkupelit pääsivät välittömästi tositoimiin, kun he ajoivat yliopistolle syömään isän juostessa perässä.

Uudet menopelit valmiina neisytmatkalle

Yliopistolla söimme ulkoilmapäivällisen bakteriologian laitoksen 100-vuotisjuhlien buffetista. Tarjolla oli tyypillisesti hampurilaisia, hot dogeja, juustoja ja paikallisia oluita. Onneksi myös keveämpänä vaihtoehtona tuoreita hedelmiä ja marjoja. Buffetin juhlaa jatkettiin oluenmaistelutilaisuudella, johon myös lapsemme innolla osallistuivat. Olutta heille ei sentään tarjottu mutta ennen varsinaisia olutmaistiaisia hekin pääsivät harjaannuttamaan makuhermojaan makunäytteillä, jotka demonstroivat konkreettisesti ihmisen makujärjestelmän toimintaa. Maistelutilaisuuden veti yliopiston oluen valmistukseen perehtynyt tutkija, joka piti samalla laajan esitelmän oluen historiasta, tuotantoprosessista sekä muusta aiheeseen liittyvästä.

Olutmaistelutilaisuuden makunäytteitä

Vanhempi tytär testaa, hajuaistin vaikutusta maistamiseen.

08/29/2014

Herätys oli tänään hieman aiempaa aikaisemmin, sillä vanhemman tyttären koululla oli lukuvuoden aloitukseen valmistava aamuinen unpack the backbag day eli repuntyhjennyspäivä. Aamun aikana tyhjensimme ostamamme koulutarvikkeet luokan yhteisiin laatikoihin, tapasimme tyttäremme opettajan sekä tutustuimme esikoulun luokkatilaan ja koulubussiin. Lisäksi juttelin muutaman saman luokan vanhemman kanssa lisäksi selvitin paikallisen kouluruokailun kiemuroita. Kävi ilmi, että lapset voivat syödä koulussa a) omia eväitä b) koulun ruokaa tai c) yhdistää omia eväitä ja kouluruokaa. Jos lapset syövät kouluruokaa, syöty ruoka merkitään muistiin ja sen hinta veloitetaan vanhemmilta. Ainoa poikkeus ovat perheet, joiden vuositulot jäävät köyhyysrajan alle. Heidän lapsilleen kouluruoka on ilmaista.

Aika näyttää minkälaiseen järjestelyyn päädymme kouluruuan osalta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että saatamme turvautua suurimmaksi osaksi omiin eväisiin. Suuri osa syyskuun ruokalistan vaihtoehdoista ei kuulosta kovin terveellisiltä. Listalta löytyy muun muassa juustopizzaa, kuumia koiria, hampurilaisia, tortilla sipsejä ja kananugetteja. Myös vanhin tyttäremme kannatti tätä ratkaisua.

Toivottavasti repuntyhjennyspäivä ainakin vähän lievitti tyttäremme (ja vanhempien) jännitystä ensimmäisenä esikoulupäivänä.

Koulubussi, johon kävimme tutustumassa

Kun aamun repuntyhjennyspäivä oli ohi, kului lounasta edeltävä aika läheisen Hoyt -puiston leikkikentällä. Lounaan jälkeen kävelimme yliopiston kampuksen länsilaidalla pitkän ja kapean niemen nokassa sijaitsevalle Picnic Point -näköalapaikalle. Niemen nokasta avautuu upea näkymä Mendota -järven yli Madisonin keskustaan ja yliopiston kampukselle. Maisemien ihailun lisäksi tyttöjä olisi himottanut pulahtaa veteen mutta jostain syystä kaikki reitin varrella olleet rannat oli merkitty "uiminen kielletty" -merkeillä.

Maisemien ihailua Picnic Point -näköalapaikalla

Töissä saan kuin saankin posterin viimein tulostettua. Lisäksi saan tänään oman Wiscartin toimimaan. Kortti toimii sisäänpääsynä kirjastoon, ylimpiin kerroksiin ja labroihin, sillä saa maksettua pieniä ostoksia, maksettua bussimatka jne. Kätevää!  Eräs työkaverini on tänään töissä viimeistä päivää ennen harjoittelua läheisessä yrityksessä, joka vuoksi päätämme päivän kolmen jatko-opiskelijan kanssa jäätelöllä. On hieman outoa olla ainut post doc -tasoinen tutkija ryhmässä, ehkäpä siksi että ensimmäisen kerran tunnen ammatillisesti olevani jatko-opiskelijoiden ja professorin välissä. Lisäksi osa kutsuu minua tittelilläni yhdistettynä sukunimeeni, tämä saa ainakin oman oloni hieman kiusaantuneeksi. Jäätelö on herkullista. Mieheni ja tyttäreni tulevat myös jäätelölle, josta matkataan edelleen pizzalle.

Illansuussa ajoimme vielä koko perheellä reilun puolen tunnin matkan päähän Prairie du Sac -pikkukaupunkiin, jossa järjestettiin 40. vuotuinen Wisconsin State Cow chip Throw eli Wisconsinin osavaltion lehmänläjän heitto. Tytöt puhuvat autossa koko matkat kakka-juttuja, ehkäpä se on tässä yhteydessä sallittua. Kyseessä on hieman kieli poskessa toteutettu junttifestivaali, jonka päätapahtumana on nimen mukaisesti lehmänlantakakkujen pituusheittokisa. Joillekin kyse on ilmeisesti totisesta kilvasta, sillä miesten sarjan voittajat ovat lingonneet  yli 60 metrin kaaria kuivilla, frisbeemäisillä lantaläjillä. Kilpailun säännöissä korostetaan, että hansikkaat on kielletty mutta sormien nuoleminen sallittu, paremman pidon aikaansaamiseksi.

Prairie du Sac -pikkukaupungin vuotuinen suurtapahtuma

Heittovälineiden standardit olivat kisassa melkoisen löysät

Yrityssarjan kilpailija tyylinäyte.

Käteisen festivaaliväen rahantarve oli hoidettu peräkärryyn asennetuilla käteisautomaateilla.

08/28/2014

Perunamuussia, karjalanpaistia ja korvapuusteja. Näin suomalaiskansallisista syötävää kuului tämän päivän ruokavalioon. Karjalanpaistin ja muussin söimme tyttöjen kanssa lounaaksi. Korvapuustit puolestaan leivoimme viemisiksi kutsuihin, jotka samassa korttelissa asuva perhe järjesti naapuruston väelle. Viikko sitten törmäsimme puistoreissulta palatessa perheeseen, jonka kaksi lasta käyvät vanhemman tyttäremme tulevaa koulua. He kutsuivat tuolloin meidät tämän päiväisille kesteille.

Korvapuustien leivontaa.

Väkeä kutsuilla oli noin parikymmentä, joukossa myös pari vanhemman tyttäremme tulevaa luokkakaveria. Seurustelun ja lasten pihaleikkien lisäksi tarjolla oli tänäänkin elävää musiikkia. Perheen sukulaistyttö, joka puolisonsa kanssa muodostaa muun muassa folkhenkistä musiikki soittavan The Willowwacks -duon, oli tullut Madisoniin keikalle. He lauloivat ohjelmistostaan pari kappaletta ukulelella ja kitaralla itseään säestäen. Musiikin ohessa kesteillä sai nauttia pikkupurtavaa ja juomaksi hiilihapotonta sitruunalimonadia tai paikallisten pienpanimoiden kausioluita.

Lasten pihaleikkejä naapurin kutsuilla

Olut on merkittävä osa paikallista kulttuuria. Wisconsin ja erityisesti sen suurin kaupunki Milwaukee on aikoinaan Yhdysvaltain merkittävin olutteollisuuden keskittymä. Suuren osan panimoista perustivat Wisconsiniin muuttaneet saksalaissiirtolaiset, jotka toivat oluenvalmistustaidon mukanaan kotimaasta. Aikanaan Milwaukeen suurimmat panimot Pabst, Schlitz, Miller ja Blatz olivat lajissaan maailman suurimpia. Wisconsinin merkitys oluen massatuotannossa on noista päivistä vähentynyt ja  Yhdysvaltain tämän hetken suurimmista olutyhtiöistä ainoastaan Miller-panimo pitää pääkonttoriaan Milwaukeessa. Osavaltion olutkulttuuri on kuitenkin edelleen vireä. Oluen massatuotannon vähentyessä Wisconsiniin on syntynyt suuri joukko pienpanimoita, joiden tuotteet ovat ainakin Madisonissa hyvin esillä useimpien ruokakauppojen hyllyillä.

Pois lähtiessä huomasimme iloksemme korvapuustien tehneen kauppansa, sillä tarjoilupöydässä ei ollut jäljellä ollut kuin pari pullan puolikasta.

08/27/2014

Byrokratian rattaat pyörähtivät viime yönä viimein eteenpäin, kun sain vierailuani isännöivältä yliopistolta kauan odotetun allekirjoituksen saapumisilmoituslomakeeseen (Notification of Arrival Form, jonka lähetin Fulbright-stipendiaattien asioita koordinoivalle CIES:lle. Kun CIES saa kirjattua lomakkeen maahanmuuttoviranomaisten järjestelmään, voimme hakea paikallista sosiaaliturvatunnusta, joka on puolestaan tärkeä verotus- ym. asioiden hoidossa.

Suomesta poiketen meillä on täällä aamiaisaikaan usein telkkari päällä. Taka-ajatuksena on antaa lapsille jo ennen päivähoidon ja esikoulun alkua pientä englannin kielikylpyä. Telkkarissa pyörivät Wisconsinin julkisen television lastenohjelmat, joista muutamat, kuten Dinojuna (Dinosaur Train) ovat pyörineet myös pikkukakkosessa. Useimmat kanavan lastenohjelmat ovat oikein oikein korostetun opettavaisia. Esimerkiksi tämän aamun Seesamtien (Sesame Street) jaksossa opittiin laskemista pareittain ja kymmenittäin. Kanavan yleisilme on yhdysvaltalaisittain poikkeuksellisen epäkaupallinen. Lastenohjelmien välissä ei pyöri varsinaisia mainoksia vaikka kanavan toimintaa tukevien sponsoreiden nimet aina välillä ruudussa vilahtavat.

Iltapäivällä ajoin lasten kanssa noin puolen tunnin päässä Madisonin keskustasta sijaitsevaan Mount Horebin pikkukaupunkiin. Yhdysvaltain lippujen rinnalla Mount Horebin idyllisen pääkadun varrella liehuivat Norjan liput muistuttamassa siitä, että seudulle muutti aikoinaan runsaasti siirtolaisia Norjasta. Lisäksi kaupunki on valjastanut Norjalaiseen kansanperinteeseen kuuluvat peikot markkinointiinsa ja julistautunut "maailman peikkopääkaupungiksi (trol capital of the world)".

Talo Mount Horebin pääkadulla

"Norjalaisia lihapullia" sisältäneen aterian päälle ajoimme tutustumaan noin 5 kilometrin päässä Mount Horebista sijaitsevaan Cave of the Mounds -luolastoon, joka on Wisconsinin merkittävimpiä luontonähtävyyksiä. Kävimme tunnin mittaisella opastetulla kierroksella ihastelemassa Vuonna 1939 maan alta löydetyn luolaston korkeita saleja, ahtaita käytäviä ja komeita tippukivimuodostelmia, joista sekä tytöt, että isä olivat kovasti vaikuttuneita.

Cave of the Mounds-luolaston käytävä

Illalla ennen ruokaostoksilla käyntiä kävimme hankkimassa nuoremmalle tyttärelle balettivarusteet lapsille edullista harrastustoimintaa järjestävän Madison School & Community Recreationin (MSCR) balettivarustekirpparilta. Ilmoitimme syksyksi nuoremma tyttären MSCR:n balettikerhoon ja vanhemman uintikerhoon. Uinti pidetään kotimme läheisellä koululla ja baletti noin kilometrin päässä sijaitsevassa Hoyt-puiston toimintakeskuksessa.

Paikallisen "kansalaisopiston" toimintakeskus läheisessä Hoyt-puistossa

Iltaruuasta huolehti viime keskiviikon tapaan Whole Foods -marketin (tämän kesän viimeinen) Burgers and Bluegrass -tapahtuma. Musiikkipuolesta vastasi tänään Madisonin itäosaa kotinaan pitävä The Oak Stree Rambles, joka letkeän soitannon lisäksi teki vaikutuksen taidokkaalla stemmalaulullaan.

08/26/2014

Nuorin tyttäremme lähtee aamusta tutustumaan toiseksi päiväksi päiväkotiin. Tällä kertaa hän jää sinne yksin lounaaseen asti. Päivä alkaa musiikkituokiolla, ja sinne tyttäremme lähteekin reippaasti. Kuulemma "amerikkalaiset ymmärtää englantia ja englantilaiset amerikkaa, mutta minä en mitään niistä." Ruuaksi oli ollut perunaa, kanaa ja jotain vihreää. Salissakin olivat käyneet tanssimassa. Oli ilmeisesti viihtynyt.

Päivä töissä, mieheni ja tytöt kotona. Ei vieläkään edistystä työhuoneen avaimen suhteen. Ehkäpä huomenna. Toimiston tädit eivät olleet enää iloisia kyselystäni. Käyn päivisin lounaalla ryhmässämme työskentelevän kolmannen vuosikurssi jatko-opiskelijan kanssa. Tänään saan häneltä kutsun softball-joukkueeseen, jotka harjoittelevat aina perjantaisin ja pelaavat yliopistojen välisessä naisten liigassa. En ehkä halua sitoa itseäni viikonloppuisin liikaa, joten kieltäydyn kohteliaasti kutsusta. Saan tietoa ryhmästä ja sen rakenteesta. Ryhmä on hyvin kansainvälinen ja pieni. Olen ainut post doc- tasoinen tutkija. Labran seinällä on kirjoitettuna arvojärjestys, johon minun tulee kirjoittaa oma nimeni. Ryhmässä osalla opiskelijoista on stipendit, jotka kattaa kaikki opiskelukulut. En pääse vielä selvyyteen näistä rahoituskuvioista tarkemmin. Yliopistossa opiskelu on paljon kalliimpaa kuin Suomessa ja yleensä vain tarpeeksi varakkaat (tai opiskelustipendin saavat) jatkavat korkeammalla tasolle. Väitöskirjan tekeminen on samanlaista kuin Suomessa, kaikki jatko-opiskelijat tekevät tässä ryhmässä artikkeliväitöskirjan. Jokaisella tulee olla ainakin kaksi artikkelia, joissa on itse ensimmäisenä kirjoittajana. Väitöskirjaa tehdään yleensä neljä vuotta, mutta tässä ryhmässä siihen on mennyt useilta viitisen vuotta. Väitöstyön jälkeen tohtorit työllistyvät pääosin teollisuuteen vain harvat jatkavat yliopistouraa. Madisonissa on paljon bioalan yrityksiä ja tohtorit siltä alalta haluttuja.

Iltapäivällä haen viimeiset esikoulutarvikkeet Staplesta, kun sain päivällä vihjeen mitä tarkoittaa "Folders (Plastic Heavy Duty 2 Pocket (Jam preferred)", koulureppu oli jo haettu aikasemmin tyttöjen sekä mieheni toimesta. Tarvikkeiden osalta olemme noudattaneet Franklin Elementary koulun listaa, jossa on lueteltu kaikki tarvikkeet joita esikoulussa tarvitaan vuoden aikana.

Esikoulutarvikkeet vanhimmalle tyttärellemme.

Ilta menikin sitten taas kerran legojen parissa. Levitimme tyttöjen kanssa Friends legot lattialle ja yritimme kasata edes yhdet sarjat kokoon. Haaveeksi jäi... jatkamme ehkä huomenna.

08/25/2014

Tänään aamulla alkoi nuoremman tyttären päivähoidossa oli ns. siirtymäpäivällä (transition day), jolloin lapsi tutustuu uuteen päivähoitopaikkaan vanhemman tukemana. Tytär löysi tulevasta ryhmätilastaan monia mielenkiintoisia leluja. Tyttären oma arvio aamupäivästä kuului: "Mukavaa oli mutta sanaakaan en puhunut, koska kukaan ei ymmärtänyt suomea". Näin tosiaan oli. Tavallisesti puheliasta tyttöämme on harvoin nähty yhtä tuppisuuna.

Alkuillasta samassa päivähoitopaikassa oli vielä vanhemman tyttäremme tulevan iltapäiväkerhon vanhempainilta. Sitä ennen kävimme pulahtamassa kaupungin ylläpitämällä uima-altaalla, jossa oli myös kaksi rauhallista vesiliukumäkeä.

Ilta kului sitten kauppoja kiertäessä. Metsästyksen kohteena olivat polkupyörät ja koulureppu. Kumpaakaan emme ostaneet mutta monia tarjokkaita tuli katsottua ja testattua. Madisonissa toimii useita asiantuntevia polkupyöräliikkeitä ja polkupyöräily on ainakin Yhdysvaltain mittapuulla poikkeuksellisen suosittua. Kaupunki pyrkii edistämään pyörällä kulkemista. Pyöräilijöille on muun muassa rakennettu omia väyliä  ja monien teiden laidassa kulkee oma pyöräilykaista. Madison onkin arvioitu erääksi Yhdysvaltain parhaista pyöräilykaupungeista.

08/24/2014

Kotipäivä eilisen matkustamisen jälkeen... Aamupäivällä kasattiin vaatekaapit ja asetettiin IKEA:sta ostetut tavarat paikoilleen. Päädyimme puhumaan Skypessä sukulaisten kanssa. Jonka jälkeen muutama naapurimme kävi toivottamassa meidät tervetulleiksi kadulle asumaan. Samalla saimme vihanneksia ja pikkuleipiä. Kotimme naapurusto on erittäin ystävällistä ja avuliasta, ja kaikki tervehtii toisiaan. Tässä on hyvät ja huonot puolensa, mutta ehkäpä se näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu jopa hieman tungettelevalta. Toisaalta olo on turvallinen ja tervetullut tähän naapurustoon. Ison ongelma tässä avun tarjoamisessa varmasti kuitenkin on se, että itse ei osaa ottaa tätä apua vastaan. Ehkäpä me suomalaiset olemme liiankin kasvattettuja "anna minä itse" ja "ei tartte auttaa" -asenteilla.

Iltapäivällä siivosimme hieman pihaamme, koska vuoranantajamme ei ole nähtävästi mitään puutarhaihmisiä. Keräsimme kuivat lehdet ja haravoimme hieman. Tytöt halusivat vielä kukkia portaille, joten päädyimme Walmartiin ostoksille illasta. Kauppaan päädyttyämme, muistimme että vanhempi tyttäremme tarvitsee esikouluun kynät, kumit, teipit, yms. Näiden etsimiseen menikin sitten tovi. Vihkojen tuli olla tietyn värisiä ja kokoisia. Tässä alkaa arvostamaan suomalaista hoito/koulusysteemiä, jossa vihkot ja askarteluvälineet tulee talon puolesta. Osa jäi vielä puuttumaan, mutta ehkäpä ne vielä löytyy muualta.

08/23/2014

Tänään jätimme Farmer's market -tapahtuman väliin ja suuntasimme kohti itää. Juustohöylän ja muutaman hyllykön metsästys oli päivänohjelmana.

Mitäpä matkamme olisi ilman IKEA:n lihapullia?

Koti-ikävää tuttun tapaan kävimme hieman helpottamassa syömällä lihapulla-annokset. Tosin itse jätin väliin tällä kertaa ja yllätyin positiivisesti savustetusta kala-annoksesta. Ostosreissumme aikana ulkona riehui ukkosmyräkkä, joten meillä jäi aikaa tehdä pienet ostoksemme. IKEA:ssa ihmettelimme myös kuinka ostoskärryille oli järjestetty omat liukuportaat.

Parasta kuitenkin taisi olla jäätelöt tällä kauppareissulla.

Matkalla kohti Chicagoa ja katsomaan pilvenpiirtäjiä.

Kuten kuvasta näkyy keskusteltuamme takapenkkiläisten kanssa päädyimme vielä ajelemaan autollamme kohti Chicagon keskustaa. Tietysti näin jälkeenpäin voi sanoa, ettei sinne autolla kannata mennä. Matka on pitkä, tie ruuhkainen ja parkkimaksut kalliit.

Autopaikkamme Trumpin pilvenpiirtäjän vieressä.

Kierreltyä hieman kaupunkia päädyimme parkkeeraamaan automme ja etsimään ruokapaikkaa. Olimme kuitenkin liikenteessä lauantai-iltana pahimpaan ruuhka-aikaa ja parkkimaksun jatkuvasti kasvaessa päädyimme ostamaan eväät Eataly -ravintolasta. Tosin tänään tarkastaessa nettisivuilta, olisi yhden tunnin parkkeeraus ollut ilmaista viereisessä parkkihallissa. Ehkäpä ensi kerralla! 

08/22/2014

Lasten koulun ja päivähoidon alkuun on vielä reilu viikko. Niinpä päiviksi täytyy keksiä jotain tekemistä, jottei aika kävisi pitkäksi. Tällä kertaa lapset olivat isän vastuulla ja päivän vierailukohteena Madisonin Lastenmuseo. Museo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, suurin piirtein Ruuskas Antin voittoisan keihäskaaren päässä osavaltion Capitol-rakennuksesta. Lastenmuseossa oli paljon tehtävää noin 1-12-vuotiaille lapsille. Siellä sai kiipeillä, harjoitella kaupunkisuunnittelua, askarrella, maalata ja tehdä monta muuta mukavaa asiaa 8 dollarin eli 6 euron sisäänpääsymaksulla. Meidän lasten suosikki oli laite, jossa vesisuihkujen voimakkuutta säätelemällä pyrittiin ohjaamaan pallomeripalloja eräänlaisen esteradan läpi.

Madisonin Lastenmuseon pääsisäänkäynti

Meidän lasten suosikkilaite, jossa vesisuihkujen avulla ohjattiin muovipalloja läpi esteradan

Parin tunnin museossa touhuamisen jälkeen ostimme lounaaksi matkan varrelle osuneesta ruokavaunusta Kreikkalaistyyliset gyros-pitaleivät. Yksinkertaisia annoksia kohtuulliseen hintaan tarjoavat ruokavaunut ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan monissa Pohjois-Amerikan kaupungeissa. Madisonin kaduilla liikkuu nykyisin useita kymmeniä ruokavaunuja, jotka palvelevat erityisesti lounasruokailijoita lähinnä kaupungin keskusta ja yliopiston alueella.

Päivä oli kuuma, joten siirryimme nauttimaan leipämme puun varjoon Capitol-kukkulan nurmikolle. Syödessä saimme seurata Madisonille tyypillistä tapahtumaa eli protestia. Madisonilla ja erityisesti sen yliopiston opiskelijoilla on pitkä aktivismin ja protestoinnin perinne. Erityisen tunnettuja ovat suuret Vietnamin sodan aikaiset mellakoiksi yltyneet protestit. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin paljon pienimuotoisemmasta ja hyvin rauhanomaisesta protestista. Protesti toteutettiin laulamalla kantaaottavia yhteislauluja, mistä maistiaisen tarjoaa alla oleva vanhemman tyttären kuvaama videopätkä. En päässyt aivan tarkkaan selville mielenosoituksen tarkoituksesta mutta ilmeisesti sillä vastustettiin ainakin osavaltion kuvernöörin Scott Walkerin ajamaa politiikkaa.

Kuuma ja kostea iltapäivä meni pääasiassa sisätiloissa, jossa lastenhuoneen leikkien lisäksi tyttäriä viihdytti muutama talomme suuresta televisioruudusta katsottu Robin-video.



Robin-videoita isolta ruudulta

Illalla täytyi kuitenkin päästä vielä jonnekin ulos. Niinpä suuntasimme läheiseen Hoyt-puistoon. Puistosta löytyi lapsille hyvä kiipeilyteline, jossa he saivat purkaa ylimääräistä energiaansa.

Läheisen Hoyt-puiston kiipeilytelineillä

08/21/2014

Arki alkaa... äiti menee töihin ja pääsemme asettumaan kotimme. Kävelymatka töihin kestää vain puoli tuntia vesisateessa. Pääsen aloittamaan posterin tekemistä Bakteriologilaitoksen 100:teen vuosijuhlaan. Hieman takkuista alkuun...

Iltapäivällä sitten vaihdamme auton uuteen koko luokkaan sekä hieman halvempaan. Ajelu onnistuu jo hieman ilman navikaattoria. Illasta kauppaan, josta ostamme Wisconsin yliopiston tekemää leipäjuustoa. Hieman suolaisempaa ja ei niin vetistä kuin suomalainen.

Vanhempi tyttäremme esittelee juustopakettia, jonka ostamme.

Kotiin tultua paljastuu inhottava yllätys, keittiö on täynnä pieniä muurahaisia pöydälle unohtuneen hunajapurkin kimpussa. Mieheni lähtee uudestaan kauppaan, jotain myrkkyä on saatava.

08/20/2014

Flunssa jatkuu ja Wisconsin Dellsin ihmettely. Alkuun yritimme mennä tyttöjen kanssa Dells Top Secret taloon eli ylösalaisin kääntynyt Valkoinen taloon. Tosin meidän kierros keskeytyi ensimmäiseen pimeään käytävään ja outoihin ääniin. Lopulta kävelin sitten kahden huutavan lapsen kanssa ulos ja saimme jopa viiden dollarin sisäänpääsymaksun takaisin. Päätimme sitä vastoin käydä Parso'sin intiaani museossa. Museossa päästiin tutustumaan intiaanien vaatetukseen ja tapoihin.

Iltapäivästä menimme viimein Chula Vista -vesipuistoon, johon saimme ilmaisliput motellilta. Olihan tämä vesipuistokaupunki vesiliukumäkineen koettava. Tytöillä oli hauskaa.    

Vesipuiston jälkeen on hyvä ottaa torkut ja nauttia välipalaksi pähkinöitä, mutta voiko molemmat tehdä samaan aikaan? -Ilmeisesti voi.

Madisoniin saavuttuamme poikkesimme ruokaostoksille lähellä kotiamme sijaitsevaan Whole Foods -myymälään. Iloiseksi yllätykseksi myymälän pihassa oli käynnissä keskiviikkoinen "Burgers and Bluegrass" -tapahtuma. Niinpä nautimme ennen ostoksille siirtymistä pahimpaan nälkäämme tuoreet hampurilaiset, coleslaw-salaatin, grillatun maissin, sekä saksalaistyylisen perunasalaatin kera. Ruokajuomana meillä oli veden lisäksi pullolliset raikasta mansikka- sekä mangojuomaa. Ruokailun musiikkipuolesta vastasi puolestaan viisimiehinen bluegrass-orkeskesteri, joka soitteli varsin mukiin menevästi tyylilajin klassikkokappaleita.

Keskiviikkoinen "Purilaisia ja perinnemusiikkia" -tapahtuma

Ruokahetkeämme viihdyttänyt viisimiehinen bluegrass-orkesteri.

Yöksi pääsimme viimein Madisonin kotiimme. Tytöt olivat tyytyväisiä, kun saivat hotelleissa vietetyn viikon jälkeen levittää kaikki lelunsa lastenhuoneen lattialle. Lisähuvia talon pyykkikuilu, josta he pudottivat likaisia vaatteita yläkerran vessasta kellarikerroksen pyykkitupaan.

08/19/2014

Aamulla veimme mieheni konferenssiin, jotta pääsimme amerikkalaiseen tapaan liikkumaan autolla alueella. Olisimme tietysti voineet kävelläkin, mutta itselleni nousi kuume ja sain kuin sainkin samasen flunssan mikä muullakin perheellä on. Ajatuksena oli käydä vesipuistossa, mutta ehkäpä ei tänään.

Motellin ikkunanäkymä

Wisconsin Dellsiin meidät varsinaisesti veti Wisconsinin osavaltion PBIS verkoston vuosittainen konferenssi, jonka pääpuhujaksi oli kutsuttu yksi alan johtavista toimijoista Oregonin yliopiston professori Rob Horner. Konferenssin arviolta noin 1000 osallistujaa olivat pääasiassa paikallisia opettajia, koulupsykologeja rehtoreita, kouluhallinnon työntekijöitä.  Konferenssin aiheena oli siis kouluissa toteutettava ns. positiivisen käyttäytymisen tuki (englanniksi Positive Behavior Interventions and Supports, PBIS). Mielenkiintoisten esitysten lisäksi, konferenssi oli hyvä tilaisuus tutustua paikalliseen opetusalan toimijoihin.

Tällä hetkellä posititiivisen käyttäytymisen tukea toteutetaan koulujen yli 1000 Wisconsinin koulussa, minkä ansiosta näiden ns. PBIS-koulujen osuus on yksi Yhdysvaltain korkeimmista. Osavaltion tasolla PBIS-työtä tukee ja koordinoi Wisconsinin RTI Center. Lisäksi koulupiireillä on PBIS-toiminnan tukemiseen nimettyjä työntekijöitä sekä hallinnollisia järjestelyjä. Yksittäisen koulun tasolla PBIS-toiminnan käytännön toteutusta johtaa ns. koulun oma PBIS-johtoryhmätiimi (englanniksi PBIS leadership team). Joka toisinaan on sulautettu yhteen oppilaiden akateemisen tuen kehittämisestä vastaava tiimin kanssa.

Wisconsinin nykytilanne antaa hyvän vertailukohdan sille, millaista valtakunnallista ja paikallista panostusta vastaavan positiivisen käyttäytymisen tuen laajamittainen toteutus suomalaiskouluissa voisi vaatia. Wisconsinin asukasluku (5,7 miljoonaa) on Suomen suuruusluokkaa ja myös väestön jakautumien osavaltion sisällä muistuttaa Suomea siinä, väestön on keskittynyt eteläosan tiheästi asutuille kaupunkiseuduille, kun taas osavaltion pohjoisosa on varsin harvaan asuttua.

Wisconsinin 2014 PBIS -konferenssin avajaistilaisuuden osallistujia.

Tyttöjen kanssa sen sijaan aloitimme aamun Pirete's Cove minigolfradalla, jossa opeteltiin hieman lyöntitekniikkaa ja ratakäyttäytymistä. Taisimme jopa onnistua kukin saamaan pallon kahdella lyönnillä reikään. Denny'sin lounaan jälkeen kävimme iltapäivällä uimassa motelllin uima-altaalla. Illalla pelasimme uudestaan samaisessa paikassa ja tarkoitus oli kaikilla voittaa mieheni. Mutta isi taisi tehdä ainoana hole in one -lyönnin ja voittaa koko pelin.

Tytöt harjoittelevat illan matsia varten.

"Hillitty" kadunvarsimainos Wisconsin Dellsissä.

08/18/2014

Aamupäivä meni tutustuessa yliopistoon. Labratilat sijaitsevat kuudennessa kerroksessa ja näköala on hieno. Näkyy koko Madisonin eteläpuoli labran ikkunoista. Kävin tutustumassa henkilöihin ja hoitamassa muutamia toimistoasioita, jotka etenivät tutun hitaasti. Kaikki on kuulemma työn alla...

Iltapäivästä suuntasimme automme kohti Wisconsin Dellsiä, jossa miehelläni on parin päivän konferenssi.

Vauhtia 110 km/h ja iso rekka ohittaa meidän pikku volkkarin. Ehkäpä se on auton koko, joka saa ihmiset näin ajamaan.

Matkalla pysähdyttiin Disney Outlet storeen Tanger Outlettiin ostamaan muutama nukke 10 dollarilla. Valinta oli vaikea, johtuen Frozen hahmojen puutteesta. Jotain oli kuitenkin ostettava!

Vanhempi tyttäremme valitsemassa itselleen prinsessanukkea.

Hotellin sijaan yövyimme retrossa Black Hawk motellissa. Kylä sijaitsi luonnonkauniilla alueella jokisuistojen sekä järvien ympäröimänä. Jotain paikalle oli kuitenkin tapahtunut. Kauniiden maisemien lisäksi turisteja houkuttelemaan on rakennettu lukuisia vesipuistoja ja muita huvikeskuksia. Paikkaa mainostaakin nykyisin itsenään nimityksellä "The Waterpark Capital of the World" eli "Maailman vesipuistopääkaupunki".

08/17/2014

Tänään otimme hieman eilistä päivää rauhallisemmin ja ohjelmaan kuului vain yksi varsinainen vierailukohde ja tutustuminen varsinaiseen Madisonin kotiimme. Päivän vierailukohteena oli Henry Vilas Zoo, joka sijaitsee pari kilometriä lounaaseen kaupungin keskustasta. Eläintarha on perustettu 1900-luvun alussa paikallisen Vilas -nimisen pariskunnan lahjoittaman pesämunan turvin. Nimensä eläintarha ja sitä ympäröivä puisto ovat saneet pariskunnan nuorena kuolleen Henry-pojan mukaan. Eläintarhan periaatteena on taata kaikille vapaa sisäänpääsy, joten ei ihme, että aurinkoinen sunnuntaipäivä oli houkutellut sankan joukon erityisesti lapsiperheitä. Eläintarhan vetonauloja ovat muun muassa kirahvipariskunta, leijona, tiikeri, erilaiset kädelliset eläimet sekä Pohjois-Amerikan omat asukit kuten alligaattorit, biisonit ja preeriakoirat. Eläintarha oli juuri sopivan kokoinen parin tunnin vierailuun. Eläimien lisäksi siellä oli myös mainio leikkialue, vanhanaikainen karuselli sekä runsaasti piknikpöytiä.


Henry Vilas Zoon pitkäkaulainen vetonaula

Eläintarhareissun jälkeen meillä kova nälkä. Niinpä suuntasimme läheisen Monroe Streetin Pizza Brutta -pitseriaa, jonka vaimoni oli bongannut erään ilmaisjakelulehden jutusta. Pitserian erikoisuus ovat puu-uunissa paistetut napolilaistyyliset pitsat, joissa yhdistyy ohut, uunin kuumuudesta hieman mustunut pohja sekä yksinkertaiset ja määrältään hillityt täytteet. Paikan väkimäärästä päätellen nämä pohjaltaan suurin piirtein vanhan LP-levyn kokoiset ja paksuiset lätyt olivat ehtineet kerätä jo kerätä vankan kannatuksen. Suosiolle tuntui olevan myös katetta, sillä tilaamamme Margherita- ja Olivetto-pitsa, joka sisälsi basilikaa, artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, vuohenjuustoa sekä paikan päällä valmistettua mozzarellaa hyppäsi suoraan omien pitsakokemusteni Top 3:seen. Kaiken lisäksi pitsojen hinnat olivat tavallisen suomalaisen mättöpitsan luokkaa, 8 - 12 dollaria eli 6 - 9 euroa. Linjoja miettiessämme tuhoisa uutinen on, että tämä pizzeria sijaitsee alle mailin päässä tulevasta kodistamme.

Päivän päätteeksi kävimme vielä viemässä osan tavaroistamme Madisonin -kodiksi vuokraamaamme omakotitaloon. Samalla talon omistava pariskunta esitteli meille taloa ja siinä elämisen pikku niksejä. Tutustuimme myös viereisellä tontilla asuvaan naapuripariskuntaan, jonka rouva oli viettänyt jossain vaiheessa elämäänsä aikaa myös Jyväskylän Gummeruksenkadulla.

08/16/2014

Kun herää aikaisin aamulla kerkeää päivässä tehdä vaikka mitä! Aamu aloitettiin Madisonin Capitolin eli osavaltion hallintorakennuksen ympärillä viikoittain pidettävällä Farmer's Market -tapahtumalla, jossa noin 300 lähiseudun tuottajaa myy omia tuotteitaan. Kiertelimme markkinakojuja ja nautimme paikallisia ruokia. Brunkow Cheese -juustolan valmistama "Brun Uusto -juustalepia", joka muistutti kovasti suomalaista leipäjuustoa vaikutti olevan yksi markkinoiden suosituimmista tuotteista. 

Tuota leipäjuuston grillausta voisi kokeilla kotonakin, oli aivan halloumijuuston makuista.

Tytöt halusivat samalla käydä tutustumassa Wisconsinin osavaltion Capitoliin, joten päätimme kiertää sen vielä ennen hampurilaislounasta.

Vuonna 1917 valmiiksi saatu Wisconsin State Capitol.

Iltapäivästä lähdettiin ajelemaan läpi maissipeltojen osavaltion suurinta kaupunkia, Milwaukeeta, kohti. Päätimme tutustua Harley Davisonin museoon ja kyllä kannatti, esillä oli noin 400 erilaista viimeisen päälle laitettua moottoripyörää. Tuollaisen mopon sitä haluaa itselleenkin. Museoreissun jälkeen teimme vielä pienen kävelylenkin Michiganjärven rannalla, minkä jälkeen suuntasimme Interstate 94 tietä pitkin kohti Madisonia.

Vasemmalla nuoremman  ja oikealla vanhemman tyttären suunnittelema kustompyörä. 

08/15/2014

Aamulla 5 tuntia lomakkeiden täyttöä. Lisää ”mukavia” verolomakkeita, nyt 8233 lomake täytettävänä. Paikalliseen The Roman candle- pizzeriaan lounaalle, jossa koko perhe söi 30 dollarilla. Tyttöjen hoito- ja kouluasiat alkavat hahmottua. Vanhempi tytär menee Franklin Elementary-kouluun, jonka pihalla kävimme hieman leikkimässä isin hoidettua lisää paperiasioita sisätiloissa. 

Franklin Elementary koulun pihalla leikkimässä.

Nuorempi meneekin sitten University Avenue Discovery Centeriin hoitoon. Illalliselle päädymme kutsuttuina paikalliseen perheeseen. Ruokana keitettyä tuoretta maissia, makkaraa ja leipää, jälkiruokana mustikka-kaurapaitos jäätelöllä. Hyvin madisonilaista, mutta meille Suomen kesästä tuttua. Tytöt siivosivat vanhaa puumajaa ja leikkivät Snowy-koiran kanssa.

08/14/2014

”Tämä perhe tarvitsee auton.” Herättyämme 6 aikaa huomaamme, että liikkuminen eri virastojen, jotka sijaitsivat ohitustien varrella kaupungin eri laidoilla, välillä käy työlääksi paikallisliikenteen avulla. Bussilinjat olivat äkkiseltään sekavia ja niitä liikkui harvoin. Bussimatkustaminen oli kuitenkin halpaa, kun koko perhe liikkui 5 dollarin perhelipulla koko päivän. Käytyämme Walmartissa lelu- ja tarvikeostoksilla, huomaamme että ainoastaan yhdessä muropaketissa ylähyllyn perällä ei ole lisättyä sokeria. Lisäkiloja siten tiedossa. =( Autovuokraamosta meille annettiin uusi Volkswagen Beetle.  Olihan se söpö, mutta ei ehkä niin käytännöllinen perheauto.

Meidän Beelte: tyylikäs, mutta ei kyllä mikään perheauto.

08/13/2014

Matkustuspäivä meni perheenkin kesken helposti, vaikka koneena olikin American Airlinesin vanhempi kone, jossa viihdykkeet tuli omasta takaa. Lentomatka 9 ja puoli tuntia, kaksi tuntia maahantulorituaaleja ja perään 4tuntia bussi- ja taksimatkaa. Viimein perillä...  Bussin ikkunasta kaupunki näytti yövalaistuksessa sopivan kokoiselta ja viihtyisältä.

Neulontatöitä puolen yön jälkeen (Suomen aikaan)