09/29/2014

Aamuherätys aktiivisen viikonlopun jälkeen oli tuskaa niin aikuisille kuin lapsille. Kovan aamuhuudon vuoksi unohdin laittaa tyttäremme punaisen kansion koulureppuun ja sain aamulla juosta koulubussille. No onneksi kerkesin, sillä tyttäremme oli vielä illalla tehnyt kotiläksynsä. Unohdin lisäksi ottaa töihin mukaan adapterin, joten tietokoneeni oli tämän päivän hiljaa. Olin kuitenkin koko päivän labrassa ja sain tehtyä näytteeni sekvensointia varten valmiiksi. Sekvensoinnissa saan siis selville, onko plasmidini mutatointi onnistunut halutulla tavalla.

Päivällä jouduin kuitenkin ajelemaan kotia ja hakemaan nuoremman tyttäremme pois hoidosta. Sain noin puolen päivän aikaan puhelun, että tyttäremme on hyvin sairas ja hänet tulisi noutaa pikin miten pois hoidosta. Saavuttuani paikalle vastassani oli tytär, joka vaikutti hyvin iloiselta ja reippaalta. Ei lainkaan kipeältä minun silmiini. Valitteli hieman vatsaansa ja oli kuulemma pierettänyt kovasti. No en jäänyt keskustelemaan, onko tyttäremme kipeä vai ei, mutta ainakin minusta tilanteessa oli hieman ylireagointia. No sai viettää mummon kanssa aikaa ja sehän sopi tyttärellemme! Onneksi näin, koska sain mennä vielä hetkeksi töihin tekemään hommani loppuun.

Iltapäivällä lähdimme käymään naisporukalla ostoksilla Johnson Cheek- outletissa. Saimme tuhlattua taas hieman rahaa vaatteisiin ja tavaroihin. Mieheni ja nuorempi tyttäreni jäivät valmistautumaan balettituntia varten ja me muut pääsimme hyvissä ajoin ostoskeskusten ääreen. Olimme viimein hieman viisastuneet autolla liikkumisen suhteen. Lähdimme hieman aikaisemmin matkaan ja vältimme näin puoli viiden ruuhkan.

Johnson Creekin Pine Cone -ravintolan tuliaisia nauttimassa

Illalla lasten nukkumaanmenoaikaan jätimme nukuttamisen mummon vastuulle ja lähdimme miehen kanssa läheisen Hilldale -ostoskeskuksen Sundance -elokuvateatteriin. Kyseessä on näyttelijä Robert Redfordin Sundance -yhtiön omistama muutaman elokuvateatterin ketju, joka on kytköksissä vuosittain Utahin osavaltiossa järjestettävään Sundance -elokuvafestivaaliin. Elokuvateatterin ohjelmistossa on suurten Hollywood-filmien ohella pienimuotoisempia Indie-elokuvia. Lisäksi elokuvateatterin yhteydessä toimii viihtyisä kattoterassi sekä laadukas aularavintola. Illan elokuvamme oli John Lithgown ja Alfred Molinan tähdittämä Love is strange, jota itsemme lisäksi oli houkutellut paikalle itsemme lisäksi kaksi katsojaa. Kokonainen elokuvasali miltei omassa käytössä oli melkoista arki-illan luksusta.

Sundance-elokuvateatterin salissa oli yhteensä neljä katsojaa

     

09/28/2014

Jälleen kotona Madisonissa.

Luovutimme mökkimme avaimet aamukymmeneltä, minkä jälkeen ajoimme Baileys Harborin hiekkarannalle. Vesi oli kylmää mutta vaimoa lukuun ottamatta uskaltauduimme uimaan. Ilma oli lähes yhtä lämmin kuin eilen ja aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta.

Baileys Harborin rannan vesi oli kirkasta ja vilpoista

Baileys Harborista matka jatkui Door Countyn niemimaan poikki Fish Creekiin, joka on alueen ehkä suosituin turistikohde. Fish Creekin pääkatu kirkkaanvalkoisinen taloineen oli siisti mutta turhankin ruuhkainen ja silmiinpistävän kaupallinen. Meitä miellytti enemmän Baileys Harborin raukeampi tunnelma.

Ruskan värejä Baileys Harborin ja Fish Creekin väliseltä tieltä

Autokaunotar Fish Creekin kylänraitilla

Ennen kotimatkalle lähtöä söimme lounaan Fish Creekin Wild Tomato -pizzeriassa. Runsaan alkusalaatin jälkeen pöytään kannetut kaksi pizzaa olivat niin suuria, että kolme palaa jäi syömättä, vaikka yritimme kaikkemme. Onneksi emme tilanneet kolmea pizzaa kuten alun perin suunnittelimme.

Wild Tomato -pizzerian puu-uunissa paistettu kasvispizza 

Kotimatkan ensimmäiset parikymmentä mailia ajelimme rauhallisesti Door Countyn länsirannikkoa myötäilevää maisematietä, josta alla on videopätkä. Matkalla pysähdyimme Orchard County -viinitilan myymälässä ostamassa pari pulloa tilan tuotteita. Yhdellä tien varren näköalapaikalla Michiganjärven vesi näytti niin houkuttelevalta, että minä ja vanhempi tytär pulahdimme uimaan.

Kulkupelimme parkissa tienvarren näköalapaikalla

Seuraavan noin kolmen tunnin etapin Milwaukeen kaupunkiin ajoimme reipasta vauhtia moottoritietä pitkin. Tapapenkillä tyttäret ahkeroivat hiirenhiljaa Fish Creekistä puolellatoista dollarilla hankkimiemme värityskirjojen parissa. Värityskirjat toimivat niin, että kirjassa valmiina olleet värit tulivat näkyviin, kun niitä väritti kirjan mukana tulleella "taikakynällä". Harvoin olemme nähneet nuoremman tyttäremme yhtä keskittyneenä. Koko värityskirja tuli valmiiksi jo vähän ennen Milwaukeeta.

Milwaukeen keskusta oli sunnuntai-iltana autio. Ajoimmekin keskustasta noin vartin pohjoiseen netistä löytämääni Estabrook-puiston Beer Gardeniin. Müncheniläisten esikuviensa tavoin ulkoilmaravintolan pääartikkelit olivat olut ja makkara. Nautimme illalliseksi Wurstit, minkä päälle tytöt kiipeilivät mummon valvonnassa viereisessä leikkipuistossa. Me vaimon kanssa puolestaan kuuntelimme parin kappaleen verran hämärtyvässä sunnuntai-illassa soittanutta kolmihenkistä yhtyettä, josta alla pieni näyte.

Milwaukeen Estabrook -puiston läpi virtasi, joka oli houkutellut paikalle myös perhokalastajia

Estabrook Beer Gardenin peruseväät - münchenilaisen Hofbräu -panimon tumma olut sekä makkara seuranaan hapankaalia ja sinappia

Viimeisen, reilun sadan kilometrin taipaleen Madisoniin ajoimme taas moottoritietä pitkin ja olimme kotona hieman ennen yhdeksää. Melkoisen paljon ehdimme viikonlopussa kokea. Reissu oli erittäin onnistunut. Harvoin saa kokea ruskan värit ja hellesään samassa paketissa. Door County oli paikka, johon voisi palata toistekin.

09/27/2014

Tänään teimme matkaa maalla, vedessä ja ilmassa. Aloitimme kuitenkin päivän tuhdilla aamiaisella Baileys Harborin pääkadun varressa sijaitsevassa Waterfront Dining -ravintolassa. Ilma oli jo aamusta niin aurinkoinen ja lämmin, että nautimme aamupalan ulkoterassilla Michiganjärven maisemia ihaillen.

Tässä mökissä nukumme kaksi Door Countyn yötä

Nuoremman tyttären aamiaispannukakut

Ilma oli koko lauantain erittäin kaunis

Sattumalta syyskuun viimeinen lauantai oli Baileys Harborissa syysfestivaalipäivä. Karnevaalitunnelmaa Baileys Harborin keskustassa nostatti seniorikansalaisten muodostama polkkabändi ja museoautonäyttely. Lisäksi festivaalialueella oli runsaasti myyntikojuja, joissa kaupattiin mm. käsitöitä, taide-esineitä ja tietysti ruokaa.

Polkkabändin haitaristi Baileys Harborin syysfestivaaleilla

Kadotin festivaaleilla hetkeksi muun perheen. Kun löysin heidät sain tietää, että lähdemme seuraavaksi helikopterilennolle. Mummo jänisti viime tipassa ja tyytyi valokuvaamaan maan kamaralla. Me muut nousimme kopteriin ja teimme vajaan kymmenen minuutin kierroksen ihaillen rantamaisemia lintuperspektiivistä. Reitin varrelle sattui yksi majakka, jonka viereen uponnut laivan hylky erottui selvästi kirkkaasta vedestä. Vaimoa hieman jännitti istua avoimen oviaukon vieressä kun kopteri kaartoi melkoisen vinossa jotta saisimme optimaalisen kuvakulman majakkaan.

Helikopterin kyydissä

Kopterilennon ja pienen markkinakojujen kiertelyn jälkeen jatkoimme aivan Door Countyn -niemimaan pohjoiskärkeen Gills Rockiin. Matkalla teimme nopean pysähdyksen Seaquist Orchards Farm Marketiin, josta mukaan tarttui pussi omenoita, pullo omenasiirappia, muutama kookas keksi, tuorepuristettua omenamehua sekä viipale Door Countyn kuulua kirsikkapiirakkaa. Gills Rockista oli noin puolen tunnin lauttamatka Washington -saarelle. Lippupakettiimme kuului lauttamatkan lisäksi Viking Train eli maastoauton perässä vedettävä kahden vaunun yhdistelmä, jolla kiersimme puolitoista tuntia saarta ympäri pysähtyen muutamassa kohteessa hieman jaloittelemaan. Lippupaketin hinta-laatusuhden oli kohdallaan noin parilla kymmenellä eurolla saimme edestakaisen lauttamatkan ja mukiinmenevän kiertoajelun.

Lauttamatkalla näimme valkopäämerikotkan

Washington Islandin norjalaistyylinen Stavkirke

Tuulimylly Washington Islandin maatilamuseossa

Michiganjärven kirkasta vettä Washington Islandin School House Beachilla 

Lautan saavuttua takaisin Gills Rockin satamaan ajoimme parikymmentä minuutin taipaleen etelään Sisters Bayn pikkukaupunkiin. Al Johnson's Swedish Restaurant eli Al Johnsonin ruotsalainen ravintola on yksi kaupungin suosituimpia ravintoloita. Lyhyen harkinnan jälkeen koko pöytäseurueemme tilasi ravintolan ilmeisesti suosituimman annoksen - lihapullat perunamuusilla ja puolukkahillolla. Annoksen muusi oli hyvää ja lihapullat kohtuullisia kokonaisuus kuitenkin hieman kärsi liian suolaisesta ruskeasta kastikkeesta. Norjassa rakennetussa hirsirakennuksessa sijainneen ravintolan miljöö kansallispukuihin sonnustautuneine tarjoilijoineen oli kuitenkin, vähintään mielenkiintoinen. Ravintolan yhteydessä toimi myös kaikenlaista pohjoismaista ja pohjoismaihin liittyvää tavaraa myyvä putiikki, josta vaimo löysi itselleen Fazerin Sinisen suklaalevyn.


Paluumatkalla Baileys Harboriin pysähdyimme vielä ihailemaan auringonlaskua Ephraim -kylän rantaan ja teimme autolla lyhyen kierroksen Fish Creekissä, jonne mahdollisesti palaamme vielä huomenna. Iltalenkillä tähdet näkyivät kirkkaammin kuin koskaan aiemmin tänne Wisconsiniin saapumisen jälkeen.

Auringonlasku Door Countyssa

       

09/26/2014

Reilun viiden tunnin ajon päätteeksi saavuimme perille tänne Michigan -järven rannalle Door Countyn Baileys Harbor -pikkukaupunkiin. Kahden seuraavan yön majapaikaksi vuokrasimme mökin Baileys Sunset Motel & Cottages -mökkikylästä. Door County on Wisconsinin koillisosassa sijaitseva niemi, joka on suosittu matkakohde varsinkin kesällä ja  nyt ruska-aikaan. Majoituksen löytäminen meidän viiden hengen seurueellemme ei ollut helppoa. Jouduin Pari viikkoa sitten käymään läpi ison joukon mökkikylien  ja aamiaismajoituspaikkoja ennen kuin löysin meille kohtuuhintaisen majapaikan täksi viikonlopuksi.

Matkalla Door Countyyn pysähdyimme syömässä Greenbayn kaupungin Kroll's -ravintolassa. Kroll's tarjosi perinteistä Diner -ruokaa eli listalla oli ainakin erilaisia hampurilaisia ja hotdogeja. Itse söin annoksen höyrytettyä turskafilettä. Mummo otti bratwurstin hapankaalilla ja sämpylällä, lapset paahtopaistileivän ja vaimo hampurilaisen. Jälkiruuaksi jaoimme vielä porkkana- ja suklaakakun palat. Kadunylityksen päässä Kroll's -ravintolasta oli Erään yhdysvaltain suosituimman urheilujoukkeen, amerikkalaista jalkapalloa NFL -ammattilaisliigassa pelaavan, Greenbay Packersin kotistadion Lambeau Field.

Matkan varrelle osunut lato

Nälkäisenä ruokaa odottamassa

Jälkiruuaksi jaetut suklaa- ja porkkanakakun palat

Lambeau Field

Greenbay Packers on poikkeuksellinen ilmiö yhdysvaltalaisissa ammattilaisarjoissa sillä se on ainoa ammattilaisjoukkue, jota pyörittää voittoa tavoittelematon organisaanitio, jonka osakkeet ovat suurelta osin joukkueen fanien hallussa. Lisäksi Packers toimii vain noin 100 000 asukkaan Greenbayn talousalueella, kun muut ammattilaissarjojen joukkueet ovat tyypillisesti sijoittuneet johonkin suurkaupunkiin. Packerseilla kuitenkin faneja runsaasti faneja myös Greenbayn ja koko Wisconsinin ulkopuolella. Tätä nykyä yli 80 000 katsojaa vetävän Lambeau Fieldin, jokainen ottelu onkin ollut loppuunmyyty vuodesta 1960 ja Packersien kausikorttia joutuu jonottamaan vuosikymmeniä.

Työrintamalla tavallisen tietokoneen ruudun ääressä työskentelyn lisäksi päivää väritti perjantaisin kello kaksitoista pidettävä Interdisciplinary Training Seminar in Education Sciences, vapaasti suomennettuna Monitieteinen kasvatustieteellinen seminaari, johon osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Seminaarisarjassa käsitellään syksynä eri näkökulmista koulutuksen kehittämisohjelmien suunnittelua ja toteutusta. Seminaarin puhujat edustavat eri tieteenaloja. Tänää puhujana oli politiikan tutkimuksen professori David Weimar.  

09/25/2014

Minulla ja meillä ensi viikon lauantaihin asti vierailevalla mummolla oli herätys ennen kello kuutta. Seitsemältä lähdimme Madisonin keskustasta bussilla kohti Chicagoa, jossa minun piti vierailla Kiinan konsulaatissa viisumiasioissa. Bussimatka Madisonin ja Chicagon välillä kesti noin 3 1/2 h suuntaansa eikä tien varrella ollut maissipeltojen lisäksi paljon nähtävää. Niinpä bussimatka sujui pääasiassa nuokkuessa ja tietokoneella töitä tehdessä.

Melkein perillä Chicagossa

 Perillä Chicagossa suuntasimme suoraan paikallisbussilla Kiinan konsulaattiin, jotta ehtisin hoitaa viisumiasiani ennen konsulaatin väen keskellä päivää pitämää tunnin lounastaukoa. Viisumihakemuksen jättäminen kävi noin tunnissa. Ilmeisesti minulla oli kaikki hakemukseen tarvittavat paperit ja varmuuden vuoksi joitain ylimääräisiäkin dokumentteja, joita konsulaatin virkailija ei huolinut. Kaiken kaikkiaan palvelu konsulaatissa oli varsin ripeää ja asiallista.

Visumitoimisto sijaitsi muutaman korttelin varsinaisesta konsulaatista itään.

Koska viisumiasiat hoituivat nopeasti meille jäi ennen kotimatkalle lähtöä jokunen tunti aikaa ihmetellä Chicagoa. Ostimme liput jokiristeilylle, joka esiteltiin Chicago -joen rannan kuuluisimpia rakennuksia, joista vanhimmat oli rakennettu Chicagon 1871 suuren palon jälkeen ja uusimmat aivan viime vuosina. Risteilyn selostuksesta huolehti supliikkimies Jim, joka kertoili puolentoista tunnin ajan anekdootteja kaupungin historiasta ja esitteli eri tyylikausia edustavia rakennuksia sekä niiden suunnittelijoita.

Arkkitehtuuriristeilyn lähtötunnelmissa

Oppaan mukaan vasemmanpuoleinen rakennus oli valmistuessaan 1930 maailman suurin yksittäinen rakennus

Jim huolehti risteilyn selostuksesta

Näkyvä Chicago -joen suulta kaupunkiin

 Risteilyn jälkeen kävelimme kohti gansterielokuvista tunnetun Union Stationin vieressä sijainnutta bussipysäkkiä. Matkalla poikkesimme mm. tasan 10 vuotta sitten valmistuneessa Millenium -puistossa, Art Institute of Chicagon myymälässä sekä syömässä päivälliseksi täytetyt patongit. Kotiin palasimme yhdeksän maissa. Tyttäret olivat jo sängyssä Vanhemman tyttären hiukset vielä märkänä torstai-illan uintiharrastuksesta.

Omakuva Millenium-puistossa

Millenium-puiston jättimäinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu "papu"

Millenium -puiston suihkulähde, jossa yhdistyvät vesielementti ja suuret videonäytöt

09/24/2014

Ei voi muuta kuin iloita näistä pienistä onnistumisista töissä!  Osasin itse tehdä geelin ja sain sinne näkyviin pienen häilyvän viivan jopa oikeaan paikka. Ehkäpä pistemutaationi viimein toimii näillä alukkeilla. Seuraavaksi oli vuorossa taas transformaatio eli paljas DNA (minulla plasmidi) siirtyminen soluun. Tämän onnistumisesta saan tuloksen vasta huomenaamulla, joten jännitys pysyy yllä sinne saakka.

Kävimme mummon kanssa taas ihailemassa Capitolia, tällä kertaa päivänvalossa ja myös sisäpuolelta. Ennen Capitolin sisällä vierailua söimme päivällisen jo syyskuun alkupuolella esittelemässämme The Old Fashioned -ravintolassa. Paikan ruoka oli edelleen maukasta ja Cheese Curdit eli paistetut juustomassapallerot täyttäviä.

The Old Fashioned -ravintolan päivän annos paistettuja ahvenia kevyesti leivitettynä

Esittelimme mummolle Capitolia päivänvalossa

Kävimme myös sisällä tässä tyttärien suosikkirakennuksessa

Illalla minulla oli vielä ensimmäinen kerta keramiikkaharrastusta paikallisen kansanopiston Madison School & Community Recreationin (MSCR) järjestämänä. Otin jatkotasonkurssin, mutta ehkä näin jälkeenpäin sanottuna olisi peruskurssi ollut ehkä enemmän omaa tasoani. Keramiikkatermit ei englanniksi ollutkaan niin yksinkertaisia. Ensimmäisellä kerralla olisi pitänyt dreijata jopa kuusi harjoituskuppia, ja koko muu ryhmä aloitti tästä. Opettaja näytti omat niksinsä alkuun, jonka jälkeen oli vapaampaa työskentelyä aina iltayhdeksään saakka. Mutta koska viime dreijaus kerrastani on aikaa 6 vuotta ja kielimuuri oli valtava, niin päädyin tekemään vain käsilläni.  Ryhmässä oli vain kolme naista ja 6 miestä. Ohjaaja oli myös mies, keramiikkataiteilija, joka ei kyllä vaikuttanut ulkonäöllisesti lainkaan taiteilijalta. Suurin osa ryhmäläisistä ja opettaja tekee töitään myyntiin, ja keski-ikä oli ryhmässä yli 60 vuotta. Ensi kerralla pitää olla hieman sosiaalisempi ja yrittää osallistua keskusteluun, tosin ensin pitää tarkistaa muutama peruskeramiikka termi sanakirjasta!

Ensimmäisen keramiikkakerran aikaansaannos. Sain aikaan jalat patsalleni.

Aikaisin huomisaamuna mies ja vierailulla oleva mummo lähtevät päiväseltään bussimatkalle Chicagoon. Miehen täytyy vierailla siellä Kiinan konsulaatissa jättämässä viisumihakemus ensi kuun Pekingin matkaansa varten. 

09/23/2014

Aamuherätyksestä ei meinannut tänään tulla mitään... mutta onneksi mummolle kerettiin näyttää paikka, mistä noutaa iltapäiväseuralainen myöhemmin. Itsekin unohdin avaimet ja puhelimen kotiin ja jouduin pyöräilemään työmatkani kahteen kertaan. No kaikkihan sujui leikiten tällä sähköpyörälläni. Päivällä hieman omaa mutaatiota eteenpäin ja tieto: "I am pleased to inform you that your paper entitled, “Origins of Fluorescence in Evolved Bacteriophytochromes” was found acceptable for publication in the JBC." Eli yhteistyöjulkaisumme tullaan julkaisemaan, hienoa työtä koko porukalla ja mukava että juttu meni läpi!

Happy meal- aterit ja Monster High- lelut

Ostokset tehtynä ja kävely kohti autoa.

Iltapäivällä suuntasimme matkamme kohti pohjoista, halusimme näyttää mummolle Wisconsin Dellsin. Mieheni jäi matkasta ja suuntasi kohti tiistaista jumppaansa. Ajattelimme, että lähdemme heti neljältä matkaan, jolloin olemme myös aikaisin perillä. Jouduimme kuitenkin alkuun hieman ajelemaan ruuhkassa, joten menomatkaan menikin enemmän aikaa kuin navigaattori meille antoi aika-arvioksi. No päästyämme perille Dellsiin söimme nopeasti mäkkkärissä hamppariateriat ja suuntasimme kohti Tanger Outlettia. Hieman tyhjänoloisessa outletissa meillä sitten menikin aikaa, vaikka kävimme vain Disney Storessa, Gapissa ja Clarkissa. Hieman tuli itsekin taas osteltua, vaikka mitään ei olisi kyllä tarvinnut. Perusteluna täytyy sanoa, että mummon matkaan saadaan hieman tuliaisia Suomeen. Kävimme sitten vielä nopealla ilta-ajelulla Dellsin keskustassa, joka oli täysin autioitunut sitten elokuun. Hieman aavemainen tunnelma neonvalojen loisteessa ajelimme pääkadun päästä päähän. Tytöt nukahtivat onneksi kotimatkalla, vaikka paluumatka tulikin pienempiä teitä pitkin nopeammin.

09/22/2014

Aamuinen herätys ei tänään ollutkaan tytöillä niin vaikeaa kuin ajattelin. Ehkäpä sunnuntaisin kannattaa mennä aikaisin nukkumaan, niin herää virkeämpänä. Tosin tytöt odottivat jo kovasti mummoa ja tiesivät, että mummo hakee heidät hoidosta äidin kanssa.

Tyttäremme kiikaroi hoidossa.

Töissä tänään aloitin taas uudella innolla PCR:n kanssa. Lauantaina aamupäivästä kävin toteamassa, ettei reaktioni ollutkaan toiminut aivan kuin sen olisin kuulunut toimia, joten takaisin lähtöruutuun. Opettajani teki tänään muuta, joten sain etsiä itse labrasta kaiken tarpeellisen ja työskentelin jo hieman itsenäisemmin. Olihan se hieman vaikeaa, kun ei ole tutussa labrassa ja varsinkaan, kun ei tiedä missä mikin sijaitsee. No sain kaikki kuitenkin tehtyä ajoissa ja huomenna pitää sitten vielä yhdistää nämä liuoksen ennen agaroosigeelin ajoa.

Kahden aikaan lähdin hakemaan mummoa lentokentältä. Tyttäret olivat hieman hämillään, kun äidin lisäksi myös mummo tuli hakemaan heitä hoidosta. Mies haki jo aiemmin mainitusta Pizza Brutta -ravintolasta kolme pizzaa. Jälleen kerran paikan puu-uunissa paistetut pizzat olivat parahultaisia - pohja rapea ja täytettä sopivasti. Onneksi Bruttaan on kotoamme matkaa pari kilometriä. Muuten siellä tulisi käytyä ehkä liiankin usein.

Vanhempi tytär leipoo iltapäiväkerhossa taikataikinaa.

New Yorkin tuliaisten jako käynnissä.

Uutta rekvisiittaa prinsessaleikkeihin.

Jälkiruuaksi Suomesta tuotua karkkia ja amerikkalaista laktoositonta jäätelöä.

Ruokailun jälkeen menimme koko porukalla viemään nuoremman tyttären balettiin. Balettitunnin ajan mieheni, mummo ja vanhempi tytär viettivät läheisessä leikkipuistossa. Illalla kävimme vielä ajelemassa tunnin verran ympäri Madisonia esittelemässä mummolle muun muassa vanhemman tyttären koulun sekä pari kaupungin maamerkkiä.

Nuorempi tytär odottaa jännittyneenä balettituntia.

Mummolle esiteltiin läheisen leikkipuiston kiipeilytelineet.

Auringonlasku läheisen Owen Park Wayn näköalapaikalla.

Kävimme esittelemässä mummolle Capitolin iltavalaistusta.

09/21/2014

Nukuttiin mieheni kanssa pitkään, kun eilen illasta meni myöhään. Lopputuloksena voin vain sanoa, että New York, täältä tullaan! Löysin ensin niin edullisen lentotarjouksen koko perheelle, että päätimme juhlia uutta vuotta New Yorkissa Madisonin sijaan. Yön aikana meille kuitenkin selvisi, että vaikka lennot olivat halvat niin ei halvan hotellin löytyminen sieltä ollutkaan mitenkään itsestään selvyys. Ehkäpä 300 euroa yöltä ei ole niin paha hinta, kun Ritzissä sama yö oli lähes 3000 euroa. Ensi kerralla pitää hieman tutustua ensin yöpymismahdollisuuksiin ja sitten vasta innostua noista edullisista lentohinnoista. No ehkäpä matkasta tulee kuitenkin edullisempi kuin Suomesta vastaava, pääsemme matkaan ilman noita pitkiä valtameren yli meneviä lentoja.

Aamun puurot olivat hieman jyväsiä, joten saimme tyttöjen kanssa hyvän syyn leipoa sämpylöitä. Tuli muuten maukkaita! Mummo ja pappa sai nauttia Skypen kautta näitä maidon kera.

Koko aamupäivän nyhjättyä sisällä päätimme iltaisella käydä leikkimässä kiipeilytelineillä Randall Elementary -koulun pihassa matkalla grillibileisiin. Meidät kutsuttiin perheenä mukaan työkaverini järjestämiin juhliin. Ruuat tuotiin nyyttäriperiaattella ja veimme itse vihersalaattia sekä leipää. Tarjolla oli myös hodareita, papusalaattia sekä erilaisia juustoja ja tietysti myös juomia. Saimme muutamalta työkaveriltani hyviä vierailukohtia Chicagon vierailuun ja muutamia ravintolovinkkejä saan sähköpostiini. Tytöt katsoivat elokuvan ja pelasimme hieman seurapelejä.

Kiemuratangolla keikkumassa.

Kirjainpeliä, jossa taisi amerikkalainen ottaa voiton kaikista muista.

Mieheni hodareita syömässä työkavereiden kanssa.