12/30/2014

Aamulla heräsimme New Jerseyn osavaltion puolella Newarkin lentokentän läheisestä hotellista, jonka olimme varanneet ensimmäiseksi yöksi. Erittäin ruuhkaisen aamiaisen ja aamu-uinnin jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme kohti Manhattania. Matkamme Manhattanin eteläkärjen Holiday Inn Express -hotelliin koostui monesta etapista - hotellin minibussilla Newarkin lentokentälle, Lentokentältä Airtrain-junalla juna-asemalle, junalla New Yorkin Penn State -asemalle, siitä metrolla Manhattanin eteläkärkeen ja metroasemalta vajaan kilometrin kävely hotellille. Tarkemmin ajatellen ei mikään ihme, että nuorempaa tytärtä lopussa jo hieman väsytti.

Nuorempi tytär hieman levähtää matkalla Manhattanin hotellille

Lounaan syötyämme ja hotelliin kirjauduttuamme suuntasimme kaupungille. Hotellimme sijaitsee Wall Streetin kulmassa ja matka metroasemalle kulki New Yorkin pörssin ja muiden rahoitusmaailman maamerkkien ohitse. Ensimmäiseksi vierailukohteeksi suunnittelimme Empire State Buildingia mutta metrojuna pyyhkäisi ohi sitä lähinnä olevan aseman, joten päätimme jättää pilvenpiirtähän näköalatasanteen tuleville päiville. Sen sijaan kävelimme 5th Avenue ostoskatua pohjoiseen keskuspuiston eteläreunaan asti. Matkan varrella pysähdyimme Ihailemaan jouluisia näyteikkunoita ja elokuvista ja muotilehdistä tuttuja myymälöitä. Eniten aikaa vietimme tyttärien toiveesta suuressa FAO Schwarz -lelumyymälässä, joka oli aivan tupaten täynnä väkeä.

Kahviauto Chrysler Buildingin kulmalla

Perhing Square -kahvila 42th Sreetin ja Park Avenuen risteyksessä

Tiffanyn näyteikkuna

FAO Schwarz -lelumyymälän sisäänkäynti

Lelukaupan portaissa

Lego-osastolla

Iltakebab Tiffanylla

Lelujen kyllin ihmeteltyämme tallustelimme vilpoisen tuulisessa kelissä keskuspuiston laitaa kohti Metropolitan -oopperataloa. Alunperin harkitsimme Broadway-musikaalin katsomista mutta päädyimme sen sijaan oopperaan, sillä Metropolitanin piippuhyllylle La Traviataa katsomaan pääsimme koko perhe puolikkaan Broadwaylipun hinnalla. Samalla pääsimme ihastelemaan Metropolitanin komeaa rakennusta.

Metropolitan-oopperatalo

Alfredo rakastaa Violettaa mutta Violetta ei ole varmaa rakastaako hän Alfredoa. Violettaa huomaa rakastavansa Alfredoa ja päätyy elämään Alfredon kanssa rakkauden täyttämää maalaiselämää. Violettan kyseenalaisen maine on vaarantamassa Alfredon sisaren naimakaupan, mistä syystä Alfredon isä Giorgio maanittelee Violettan jättämään Alfredon ja väittämään ettei enää rakasta häntä. Alfredo palaa kuolemansairaan Violetan luokse mutta pahaksi onneksi Violetta heittää henkensä, juuri kun kaikki on kääntymässä parhain päin.

La Traviatan tarina on melko simppeli mutta täynnä suuria tunteita. Oopperan ohjauksessa oli tällä kertaa menty selkeästi musiikki edellä, puvustuksen ja lavasteiden jäädessä pienempään rooliin. Näyttämö oli hyvin minimalistinen - iso kellotaulu, puolen tusinaa valkoista sohvaa, jotka välillä peitettiin kukkakuosisella päiväpeitolla sekä taustalla harmaa puolikaaren muotoinen seinämä, jonka yli kuoro muutamassa kohtauksessa kurkki. Musiikki oli tietysti erittäin laadukkaasti toteutettu ja pääosassa loisti latvialainen sopraano Marina Rebeka. Oli myös iloinen yllätys, miten hyvin esitys kuului ja näkyi aivan ylimmän parven viimeiselle riville.

Näkymä lavalle

Olimme varustautuneet varanneet esitykseen karkkipussin tyttärien rauhoittelemiseksi mutta oopperan loppua kohti nuoremman tyttären kärsivällisyys hieman laski ja penkissä heiluminen lisääntyim Mihinkään katastrofaalisiin mittasuhteisiin tuo pyöriminen ei kuitenkaan yltynyt ja selvisimme lopulta ilman pahempia naapuripenkkiläisten paheksuvia katseita.

Tyttäret ylimmän parven viimeisessä rivissä

Metromatkalla takaisin hotellille nousimme hetkeksi maan pinnalle ihmettelemään Times Squaren mainosvaloja ja uudenvuodenvalmisteluja.

Times Squaren tanko, jota pitkin valaistu New Year's Eve Ball, Uudenvuodenaaton pallo seuraavana iltana laskeutuu

New Yorkin pörssi

12/29/2014

Aamupäivä meni pakkaillessa ja ruokaa laittaessa. Leivoin vielä loput joulupiparit, kun taikinaa oli jäänyt hieman jääkaappiin. Saimme kahden aikaan pakatuua ja astiat tiskattua. Matkaan päästiin siten aivan aikataulun mukaisesti, vaikka piti käydä pankissa ja postissa matkalla. Lentomme ei siis lähtenyt Madisonista vaan Milwaukeesta. Ajoimme ensin noin 1,5 tuntia lentokentälle ja jätimme automme sinne lentoparkkiin. Tästä siirryttiin sitten pikkubussilla kentälle. Lentokenttä oli mukavan pieni, ei lainkaan ruuhkainen taikka sokkeloinen. Onneksi otin lennot Milwaukeesta enkä Chigagosta, koska pieni kenttä oli paljon mukavampi lasten kanssa matkustaessa. Tosin meinasimme jo jäädä pois koko lennolta, koska lento oli ylibuukattu ja meillä ei ollut paikkoja lentolipuissa. Asia kuitenkin selvisi tiskillä, johon meidät kuulutettiin ja saimme lopulta jopa vierekkäiset paikat tyttöjen kanssa kiitos kanssamatkustajien ystävällisyyden!

Kävimme naisporukalla vessassa ja löysimme mieheni kengänkiillottajan luolta.

Lopputulos oli kiiltävä!

Lento meni nopeasti, koska olin varustautunut kahdella Frozen-kirjalla. Tytöt värittivät taikakynillään 1,5 tuntia ja kohta olimmekin jo lasketumassa Newarkiin. Hotelliin siirryttiin sukkulabussilla ja Marriott SpringHill Suites osoittautui ensinäkemältä hyväksi valinnaksi. Saimme ison huoneen ja eväiden syönnin jälkeen olikin jo aika siirtyä nukkumaan. Olin siis ollut kaukaa viisas ja pakkasin jo kotona meille matkaeväät pieneen kylmälaukkuun. Eipähän tarvinnut etsiä ensimmäisenä kauppaa tai ruokapaikkaa, vaan pääsi suoraan nukkumaan. Huomenna siirrytään sitten Manhattanille uuteen hotelliin, tosin ajateltiin nauttia rauhassa aamupalat ja käydä uimassa aamusta. Olemmehan me kuitenkin lomalla, ja eihän lomalla voi olla kiire minnekään.

12/28/2014

Aurinkoisen sään siivittämänä lähdimme ajelulle Madisonista vajaan tunnin matkan päässä sijaitsevaan Fort Atkinsonin pikkukaupunkiin. Suurin osa kaupungin ruokaravintoloista oli sunnuntai-iltapäivänä suljettu. Niinpä ajelimme Fort Atkinsonista vielä reilu kymmenen kilometriä etelään Stagecoach Inn -ravintolaan. Paikka edustaa oivasti jo aiemmissa päivityksissämme mainittua ja Wisconsinille tyypillistä Supper Club -tyyliä - sijainti keskellä ei mitään, sisustustuksen tyyli vähintään neljännesvuosisadan takaa ja ruokalistan perustana pihvit sekä cocktailit.

Olimme paikalla jo parikymmentä minuuttia ennen ravintolan varsinaista aukeamisaikaa mutta ystävällisesti meille osoitettiin pöytä tyhjästä ravintolasalista. Tilasimme jokainen, kuinkas ollakaan, pihvit. Vaimo sai vajaan parinsadan gramman sisäfileen, jonka seurana oli neljä friteerattua jättikatkaravun pyrstöä, lapset jakoivat yhden suuren ulkofilepihvin ja itse söin kolmen ja puolen sadan gramma sisäfileen, josta käytettiin nimitystä king cut, kuningaskimpale. Super Clubeille tyypilliseen tapaan pihviannokseeni kuului runsaat kylkiäiset - alkusalaatti, alkukeitto, relissilajitelma ja vapaavalintainen perunalisäke. Jälkiruuaksi tilasimme vielä kahvia, teetä ja vanhemmalle tyttärelle vaniljajäätelöpallon suklaakastikkeella sekä meille muille jaettavaksi suuren kirsikkajuustokakun palan. Laskun loppusumma ei ollut niin järkyttävä kuin suurten lihakönttien jäljiltä pinkeänä pullottavista vatsoistamme olisi saattanut päätellä. Koko ateria kustansi juomineen ja juomarahoineen alle 70 euroa.

Stagecoach Inn

Relissilajitelma

12 unssin "king cut" sisäfile

Sisäfile ja friteeratut jättikatkaravun pyrstöt

Vaniljajäätelöpallo suklaakastikkeella

Maalaismaisema Fort Atkinsonin eteläpuolella

"Hiljainen silta", vain Clint Eastwood puuttui

Auringon jo laskettua ajoimme takaisin Fort Atkinsoniin sulattelemaan ruokaa pienellä kaupunkikävelyllä. Pääkatu oli hiljainen mutta yksi krääsäkauppa oli sentään auki. Kauppa oli niin täynnä pientä joulurekvisiittaa ja muuta tilpehööriä, että sekaan ei tahtonut millään mahtua. Muuten Fort Atkinsonin keskusta näytti tyypilliseltä mutta ehkä keskimääräistä vauraammalta keskilännen pikkukaupungilta. Pääkadun varrella on vain muutama tyhjä liikehuoneisto ja keskustan läpi virtaa Rock River, jonka rannassa kulkee laatoitettu kävelyreitti.

Kirkko Fort Atkinsonissa

Krääsäkaupan hylly

Frot Atkinsonista ajoimme suoraan Madisonin Kohl Centerille katsomaan vanhemman tyttären kanssa Wisconsin Badgersien miesten koripallo-ottelua lipuilla, joita kaupattiin lastemme päiväkodin hyväksi. Kohl Center on Wisconsin Badgersien koripallo- ja jääkiekkojoukkueiden kotiareena. Koripallopeleissä Kohl Centerin kapasiteetti on reilu 17 000 katsojaa ja tänään tupa oli lähes täysi. Ottelun ensimmäisen puoliskon ajan kotijoukkue pelasi onnettomalla 31 prosentin heittotarkkuudella ja tauolle mentiin vierasjoukkue Buffalo johtaessa. Toisella puoliskolla Badgersien osumatarkkuus parani yli 50 prosentiin ja lopulta ottelu päättyi kotijoukkueen selkeään 68-56 voittoon. Ottelun paras pistemies oli Badgersien joukkueen tähti keskushyökkääjä Frank Kaminsky.

Kohl Center

12/27/2014

Tänään oli New Yorkista varaamamme hotellin viimeinen peruutuspäivä. Päätimme aamulla vielä tarkistaa netin varauspalveluista, olisiko uuden vuoden reissullemme tarjolla yhtään halvempaa majoitusvaihtoehtoa. Ankara etsintä tuotti tulosta - Manhattanin eteläosasta löytyi kolmen tähden Holiday Inn -hotelli positiivisilla asiakasarvioilla ja huoneen hintaan sisältyvällä aamiaisella. Kokonaishinta oli 400 dollaria halvempi kuin jo varaamamme hotellin, joka sekin oli New Yorkin yleinen (eli kallis) hintataso huomioiden melko edullinen. Säästön ansiosta hetken mielijohteesta aikoinaan varaamamme reissun budjetti asettui jo ihan siedettäväksi. Kuuden hotelliyön ja suoran lentomatkan hinnaksi tuli lopulta alle viisi sataa dollaria per henki.  

Nuoremman tyttären toivomuksesta lounastimme taas lähijapanilaisessa. Lounaan jälkeen kävelimme vanhemman tyttären kanssa kotiin. Parin korttelin päässä asuva tyttö samasta iltapäiväkerhosta tuli meille leikkimään. Leikit lähtivät sujumaan hyvin, kunhan molemmat lapset pääsivät alku-ujostelun yli. Oli mukava seurata sivusta, miten vanhemmalla tyttärellä  jo englannin kieli taittuu varsin mukavasti. Vaimo ja nuorempi tytär puolestaan ajoivat kymmenen minuutin matkan läheiseen Middletonin esikaupunkiin kiertelemään halpahallien alennusmyyntejä.

Ruokakaupoissa olemme alusta asti ihmetelleet murohyllyjen valikoimaa. Esimerkiksi Woodman's -myymälässä, jossa useimmiten käymme ruokaostoksilla, on satoja hyllymetrejä erilaisia aamiaistuotteita, pääasiassa muroja ja muromyslejä. Tavallisille puurohiutaleille hyllymetrejä on varattu tästä noin yksi prosentti. Toki murohyllyjä löytyy myös Suomen marketeista mutta niiden mittakaava on yleensä paljon hillitympi. Murolaatuja on lukemattomia mutta niistä lähes kaikkia yhdistää korkea sokeripitoisuus, lapsiin vetoava paketti. Luultavasti sateenkaaren värisille, sokerihuurretuille, suklaakuorrutetuille, siirapilla ryyditetyille ja piirroshahmon muotoisille muroille riittää ostajia, sillä eivät kai ne muuten valtaisi niin merkittävää osaa kauppojen hyllyistä.  Terveellisempiä vaihtoehtoja, jotka sisältävät kuituja eivätkä lisättyä sokeria tai maissisiirappia on yleensä vain muutama eikä näiden pakettien löytäminen ole koskaan helppoa.

Kaupan viimeinen Frozen-muropakkaus

12/26/2014

Joulu takana... boxing day!

Tänään päädyimme nuoremman tyttären kanssa balettiin Overture Centeriin. Näytöksenä oli yllätys, yllätys: Pähkinänsärkijä. Olimme hyvissä ajoin perillä ja kerkesimme käydä katsastamassa orkesterimontunkin ennen näytöksen alkua. Ennen varsinaista esitystä, saimme kuulla lyhyen tiedonannon esityksestä ja Overture Centeristä. Esittelijä jopa itse oli hyvin yllättynyt, miten tasokasta balettia esitetään Madisonissa. Olin esityksen jälkeen itsekin hyvin yllättynyt samaisesta asiasta. Esitys oli loistava ja mukaansa tempaava, erityisesti karkkimaailmankuningattaren esittäjän liikehdintä oli ihailtavaa katsottavaa. Tyttäremme jaksoi istua hyvin kaksi tuntia ja sanoi ettei osannut valita parasta kohtaa esityksestä.  

Tyttäremme ja esirippu

Käytiin katsomassa orkesterimontussa soittajia

Rottakuningas välitauolla.

Balettiesityksen aikaan mies ja vanhempi tytär kävivät luistelemassa Edgewater-hotellin ylläpitämällä pienellä tekojääradalla. Tapaninpäivä, aurinkoinen sää ja kymmenen celciusasteen lämpötila oli houkutellut paikalle paikalle paljon porukkaa. Kaukalossa sai olla tarkkana, ettei törmännyt muihin luistelijoihin. Melkein kahden tunnin luistelu imi tehokkaasti ylimääräisen jouluenergian tyttärestä.

Edgewater -hotellin tekojäärata

Illan päätteeksi menimme kylään vierailuani emännöivän professorin kotiin. Ruuaksi söimme jälleen pitsaa, jonka valmistamiseen me kaikki saimme osallistua. Tällä kertaa kotona olivat myös perheen aikuiset lapset, jotka olivat tulleet opiskelupaikkakunniltaan Madisoniin joulua viettämään.

12/25/2014

Kuten arvata saattaa, aamulla lapset kiskoivat meidät vanhemmat sängystä alakertaan. Lahjapaketit olivat ilmestyneet yön aikana kuusen alle ja joulusukkiin. Suurimmasta paketista löytyi tyttärien yhteisesti toivoma Lego-rakennussarja ja pienemmissä paketeissa oli monta muuta mukavaa yllätystä. Pukki muisti minuakin sekä kovalla että pehmeällä paketilla. Lämpimät huopatohvelit tulevat tarpeeseen toivottavasti kylmenevän talven varalle ja varmaan savesta muotoillun kasvollisen kolpakon täytteeksikin jotain juomaa löytyy.

Tyttäret odottavat pakettien aukaisemista

Joululahjaksi saamani savikolpakko

Aamun lahjahässäkän jälkeen joulupäivä kului rauhallisissa merkeissä. Kokosimme yläkerrassa valmiiksi Lego-sarjan, minkä jälkeen tyttäriä ei alakerrassa juuri näkynyt. Jouluaterialla meillä oli kinkun sijaan naudanpaisti. Suomalaisen joulupöydän tyypillisiä herkkuja edusti graavilohi. Vaimon ja tytärten jäädessä katsomaan filmiä minä kävin hölkkälenkillä sulattelemassa ateriaa. Reitti kulki kahden golfkentän ja yliopiston Arboretumin läpi. Maisema ei näyttänyt vielä kovin talviselta. Golfkentätkin viheriöivät niin, että joku innokas kolopallon pelaaja olisi hyvin voinut käydä kiertämässä kahdeksantoista reikää joulun kunniaksi.

12/24/2014

• 

  24

Tänä jouluaattona emme suunnanneet ensimmäisenä hautausmaalle, kuten moni muu suomalainen teki, vaan piipahdimmme kuusenhakureissulla. Itseäni on tämä hautausmaatapa jopa alkanut hieman ihmetyttämään täällä. Aikaisemmin en siihen ole kiinnittänyt mitään huomiota vaan olen tehnyt niin kuin on aina ennenkin tehty. Nyt kun miettii, että ainoastaan juhannus ja vappu taitaa olla suomalaisia juhlia, joita emme aloita käymällä hautuumaalla sytyttelemässä kynttilöitä. Ihmekkös tuo, jos meitä suomalaisia pidetään hyvin synkkinä ja masentuneena kansana, kun joka juhla aloitetaan hautuumaalta.

Täydellisiä joulukuusia

Kuusenkaato tyttäreni ja mieheni toimesta.

Kuusen kiinnitys katolle.

Kuusen hankkiminen jäi siis hieman viime tippaan, koska muovikuusta emme tänne hankkineet. Koska emme vietä joulua yleensäkään periteisesti, oli oman kuusen kaataminen mitä hauskinta puuhaa aattona. Valinta oli todella vaikea! Meillä tuli puhetta viime viikolla emäntäni kanssa suomalaisista joulukuusista ja kerroin lapsuudessani kuusista. Kuusi oli usein joko oksastoltaan toispuolinen tai latvassa ei ollut lainkaan havuja. Yleensä myös neulaset tippuivat jo ennen loppiaista. Äitini halusi joka vuosi koristeiden olevan hillittyjä, vaikka me lapset taas halusimme paljon värikkäitä ornamentteja ja nauhoja. Emäntäni kertoi, ettei heidänkään kuuset ole olleet mitään täydellisiä amerikkalaiskuusia. Jos tuli otettua liian korkea, katkaistiin vain latva. Tai jos toisella puolella ei ollut oksia, käännettiin kuusi edustuspuoli eteenpäin. Hän kertoi heidän hakevan kuusensa joka vuosi omasta metsästään usein vasta aattona. Alkuun meillä oli suunnitelmissa mennä hakemaan kuuset heidän metsäpalstaltaan. 3 tunnin ajomatka ei kuitenkaan houkutellut, joten päädyimme hakemaan kuuset läheiseltä Hann's Christmas farmilta.

Noin puolen tunnin automatkalle lähdimme joululaulujen soidessa radiossa. Olimme ottaneet eväät mukaan, mustikkamehua sekä aamulla paistettuja tuoreita sämpylöitä. Tietysti olimme syöneet aamulla riisipuuroa sekä rusinasoppaa. Joten isompi nälkä ei tällä reissulla meitä yllättänyt. Päiväruuaksi oli tiedossa lohikeittoa, koska päätimme siirtää joulupäivään varsinaisen juhlinnan. Emme kuitenkaan lähde nyt illalla mitään 10 kilon kinkkua paistamaan, koska kinkkuahan meidän tuli nautittua jo riittämiin pikkujouluissa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä ostamaan hehkuviiniä  ja muutamaa kinkkua saksalaisia ja saksalaistyylisiä ruokia myyvästä Bavarian Sausage -kaupasta.

Saksalaistyylisiä makkaroita.

Saksalaista hehkuviiniä

Iltapäivästä koristelimme kuusen ja soittelimme Suomeen minun vanhemmilleni. Olimme ostaneet hieman koristeita (jotka on näkynyt osin meidän joulukalenterissa) ja lumihiutalevalot. Latvatähtihän me hankitaan vasta alennusmyynneistä, joten tänään ei sitä saatu asennettua. Lähdimme käymään kirkossa, jossa alakerrassa lapsemme on hoidossa. Emme ole vielä käyneet itse kirkkosalissa, joten eiköhän se ollut jo aika. Viiden aikaan oli lapsiperheille tarkoitettu jumalanpalvelus, joten pieni meluaminen ei kirkonmenoja häirinnyt.

Illalla leivoimme yhdessä pipareita. Tänä vuonna tein taikinan jo eilen jääkaappiin odottamaan. Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt samaisella reseptillä piparit, tosin joka vuosi olen reseptiä hieman muuttanut. Tänä vuonna lisäsin kermaa taikinaan. Pipareista tuli kuin tulikin erinomaisia. Loppuilta menikin sitten elokuvaa katsellessa ja juustoja syödessä, jonka jälkeen oli aika siirtyä odottamaan (=nukkumaan) pukin saapumista savupiipusta. Tätä blogipäivitystä kirjoittaessa huomasimme Pohjois-Amerikan ilmapuolustuksen komentokeskuksen NORADin ylläpitämältä pukinseurantasivustolta joulupukin jo saapuneen Yhdysvaltain ilmatilaan. Sivuston laskurin mukaan tähän mennessä jo yli 5 miljardia lahjaa on jaettu. Huomenna aamulla sitten nähdään kuka on ollut kiltti.

Juustoja, hedelmiä sekä keksejä. Nam!

12/23/2014

• 

  23

Aaton aatto alkoi imuroinnilla. Pienimuotoisen joulusiivouksen ja lounaan suuntasimme Madisonin keskustan Overture Centeriin katsomaan näytelmää Chrismas Carol-näytelmää, joka tunnetaan suomeksi nimellä "Saiturin joulu". Kyseessä on siis Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama kertomus saituri Ebenezer Scroogesta, joka saa jouluyönä vieraakseen menneiden joulujen hengen, nykyisen joulun hengen ja tulevien joulujen hengen. Henkien seurassa vietetty yö saa saavat Scroogen katumaan tekojaan ja elämäntapaansa, jonka seurauksena kärttyisästä ja joulua halveksuvasta kitupiikistä tulee joulua rakastava hyväntekijä.

Vaikka tarina oli ennestään tuttu oli kyseessä ensimmäinen kerta, kun kukaan meistä näki sen esityksen teatterissa. Loppukohtauksessa pyyhimme vaimon kanssa molemmat kyyneliä silmäkulmasta, kun joulun henki hyökyi lavalta katsomoon. Näytelmän käsikirjoittaja, Colleen Madden, ohjaaja James Ridge ja pääosan esittäjä John Pribyl tulivat ylistetystä klassikkonäytelmiin erikoistuneesta American Players Theatre -kokoonpanosta, joka pitää tukikohtaansa Spring Greenin pikkukaupungissa noin tunnin matkan Madisonista länteen. Kaiken kaikkiaan näytelmä oli hienosti toteutettu puvustusta, lavastusta, musiikkia ja valaistusta myöten. Hienona lisänä teatteriyleisö sai näytelmän loputtua vielä tutustua teatterin lämpiössä esityksen näyttelijäkaartiin, jotka tulivat paikalle vielä rooliasuihinsa sonnustautuneena. Tyttäret eivät tosin uskaltautuneet kolmea metriä lähemmäksi Scroogea, minkä voinee pitää merkkinä onnistuneesta roolisuorituksesta.

Nykyisen joulun henkeä esittänyt  Shawn Goodman Jones

Ebenezer Scroogen esittäjä John Pribyl erään näytelmän sivuosan esittäjän kanssa

Näytelmä esitettiin historiallisessa Capitol Theatre -salissa. Sali on muokattu alunperin vuonna 1928 ovensa avanneesta avanneesta Capitol Theatre elokuvapalatsista. Kun sali remontoitiin ja liitettiin vuonna noin vuonna 2004 avattuun Overture Centeriin sen katsomoa hieman pienennettiin ja istumapaikkojen määrä vähennettiin nykyiseen reiluun tuhanteen. Salissa on kuitenkin säilytetty hienosti vanhan ajan tunnelma ja näyttämön laidalla seisovat yhä mykkäelokuvakaudesta muistuttamassa alkuperäiset 1920-luvun Barton -elokuvaurut.

Paikkamme olivat salin parvekkeella, josta oli kuitenkin oiva näkymä näyttämölle

12/22/2014

• 

  22

Vuoden viimeiset hoidot ja työt takana. Sain PCR:n onnistumaan. Lomalla pitää kuitenkin käydä töissä tekemässä hieman lisäkasvatuksia ennen New Yorkiin siirtymistä. Molemmat tytöt hieman nuhaisia ennen loman alkua, toivottavasti ei tule mitään pahempaa sairastumista.

Iltasella käytiin sitten nauttimassa pizzat Brutassa. Oltiin ensimmäisiä, joten uuni oli tarpeeksi kuuma. Saatiin siten erinomaiset pohjat pizzoihin. Loppuilta menikin sitten Targetissa sekä ruokakaupassa. Ostettiin jouluruokia ja hieman joulufilmejä. Tosin mieheni ei suostunut lässyjouluelokuvaa ostamaan. Enkä saanut myöskään välkkyvää joulutähteä kuuseemme. Sovittiin tyttöjen kanssa, että käydään alennusmyynneissä ostamassa ilman isiä, jotta saadaan ensi vuonna nauttia discokuusesta.

Discopallolatvatähti

12/21/2014

• 

  21

Brunssilla muiden Madisonin Fulbright-stipendiaattien kanssa  

Kävin iltapäivällä tyttäremme kanssa The Century house:ssa. Kahden rakennuksen kauppa myy pohjoismaalaisia Design-tuotteita, esimerkiksi huonekauluja, valaisimia, lastenvaatteita, tekstiilejä. Suomalaisista tuotteista oli edustettuna Aarikan puuesineet, Marimekon kankaat, keittiötekstiilit sekä vaatteet, Arabian astiat ja Iittalan lasiesineet. Kävin ostamassa muutaman Marimekon tuotteen sekä Iittalan kynttilänjalan. Hämmästelin myyjille avoimesti Festivo-kynttiläjalkojen edullisia hintoja ja sain aikaan pitkän keskustelun suomalaisen Designin kuvasta maailmalla. Keskusteluani myyjien sekä muutaman asiakkaan kanssa huomasin, että ainakin amerikkalaisten arvotus suomalaista Designia kohtaan on laskenut merkittävästi. Harmi sinäänsä, sillä  itselleni suomalainen Design on ollut asia, jota olen halunnut Suomesta keskusteltassa esitellä ylpeänä. Viime aikoina suomalaislehdistö on mainostanut voimakkaasti Suomea ja erityisesti Helsinkiä maailman Desing kaupunkina. Tässä kolme ikävää esimerkkiä päivän keskustelustani, joiden jälkeen aloin miettiä: Onkohan meidän "Design Suomi" -kuvamme maailmalla enään niin positiivinen kuin oletamme sen itse vielä olevan?

• Ensimmäisenä kohtana voin mainita keskusteltuni lastenvaatteista vanhemman amerikkalaisen asiakkaan kanssa. Hän ihmetteli, miksi Marimekon tuotteiden laatu on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Aikaisemmin Marimekon vaatteet ovat olleet paljon kestävimpiä, jonka vuoksi hän on ostanut omille lapsilleen niitä. Omille lapsenlapsilleen ei hän tuotteita ole kuitenkaan enää ostanut, koska on huomannut niiden laadun huonontuneen. Kehoitin katsomaan valmistusmaata, ja tämän tehtyään asiakas siirtyi ruotsalaislelujen pariin. 
• Toisena kohtana myyjät sekä muutama asiakas mainitsi, että he ovat pistäneet merkille Arabiantuotannon siirtymisen Thaimaaseen. Sanoivat esimerkiksi Muumi-mukien kuvituksen muuttuneen hieman suttuiseksi tästä syystä. Heitä ihmetytti myös, miksi hinta kuitenkin on edelleen sama, vaikka valmistuskustannukset on varmasti halventuneet merkittävästi. Sanoin, että en itsekään ymmärrä kyseistä suuntausta ja olenkin lopettanut mukien keräilemisen. Itseäni mukeissa on aina viehättänyt niiden suomalaisuus, jonka vuoksi ne on olleet mukavia ja helppoja tuliaisia kotimaastani Suomesta. Tämä lappu: "Made in Thaimaa", saa kuitenkin itseni miettimään ostospäätöstäni. En usko, että thaimaassakaan, kukaan vie tuliaiseksi tuotetta kotimaastaan, jossa lukee kyljessä: "Made in Finland".
• Kolmantena kohtana myyjät ihmettelivät, miksi erityisesti Iittalan lasiesineiden myyntiin saaminen on vaikeutunut merkittävästi. Ihmettelin tätä myös itse, ja en osannut tähän vastata. Eikö meidän suomalaisten tulisi edistää vientiä ja yrittää saada suomalaisia tuotteita mahdollisimman moniin kauppoihin myyntiin maailmalla. En usko, että Madisonista kukaan lähtee erikseen hakemaan lasiesineitään nettikaupoista taikka Minneapolisista/Chigagosta. Tämä Century house on ollut samalla paikalla vuodesta 1836 ja sillä on oma vakiintunut asiakaskuntansa. He eivät kulje tarjousten perässä, vaan ovat valmiita maksamaan laadusta.

Ehkäpä markkinatalous laittaa meidät suomalaiset kilpailemaan muiden maiden kanssa, mutta voisimmeko me kilpailla ennemmin laadulla kuin hinnalla? Itse olen ainakin valmis sijoittamaan laatuun kuin määrään. Tuotteen, jonka ostan, tulee olla kestävä ja tuottaa iloa vielä monia päiviä ostotilanteen jälkeenkin. Nämä "käytä-vain-kerran-ennen-kuin-menee-rikki"-tuotteet on nyt nähty!

Century House ulkoapäin.

Kauppa sisältäpäin.