08/29/2014

Herätys oli tänään hieman aiempaa aikaisemmin, sillä vanhemman tyttären koululla oli lukuvuoden aloitukseen valmistava aamuinen unpack the backbag day eli repuntyhjennyspäivä. Aamun aikana tyhjensimme ostamamme koulutarvikkeet luokan yhteisiin laatikoihin, tapasimme tyttäremme opettajan sekä tutustuimme esikoulun luokkatilaan ja koulubussiin. Lisäksi juttelin muutaman saman luokan vanhemman kanssa lisäksi selvitin paikallisen kouluruokailun kiemuroita. Kävi ilmi, että lapset voivat syödä koulussa a) omia eväitä b) koulun ruokaa tai c) yhdistää omia eväitä ja kouluruokaa. Jos lapset syövät kouluruokaa, syöty ruoka merkitään muistiin ja sen hinta veloitetaan vanhemmilta. Ainoa poikkeus ovat perheet, joiden vuositulot jäävät köyhyysrajan alle. Heidän lapsilleen kouluruoka on ilmaista.

Aika näyttää minkälaiseen järjestelyyn päädymme kouluruuan osalta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että saatamme turvautua suurimmaksi osaksi omiin eväisiin. Suuri osa syyskuun ruokalistan vaihtoehdoista ei kuulosta kovin terveellisiltä. Listalta löytyy muun muassa juustopizzaa, kuumia koiria, hampurilaisia, tortilla sipsejä ja kananugetteja. Myös vanhin tyttäremme kannatti tätä ratkaisua.

Toivottavasti repuntyhjennyspäivä ainakin vähän lievitti tyttäremme (ja vanhempien) jännitystä ensimmäisenä esikoulupäivänä.

Koulubussi, johon kävimme tutustumassa

Kun aamun repuntyhjennyspäivä oli ohi, kului lounasta edeltävä aika läheisen Hoyt -puiston leikkikentällä. Lounaan jälkeen kävelimme yliopiston kampuksen länsilaidalla pitkän ja kapean niemen nokassa sijaitsevalle Picnic Point -näköalapaikalle. Niemen nokasta avautuu upea näkymä Mendota -järven yli Madisonin keskustaan ja yliopiston kampukselle. Maisemien ihailun lisäksi tyttöjä olisi himottanut pulahtaa veteen mutta jostain syystä kaikki reitin varrella olleet rannat oli merkitty "uiminen kielletty" -merkeillä.

Maisemien ihailua Picnic Point -näköalapaikalla

Töissä saan kuin saankin posterin viimein tulostettua. Lisäksi saan tänään oman Wiscartin toimimaan. Kortti toimii sisäänpääsynä kirjastoon, ylimpiin kerroksiin ja labroihin, sillä saa maksettua pieniä ostoksia, maksettua bussimatka jne. Kätevää!  Eräs työkaverini on tänään töissä viimeistä päivää ennen harjoittelua läheisessä yrityksessä, joka vuoksi päätämme päivän kolmen jatko-opiskelijan kanssa jäätelöllä. On hieman outoa olla ainut post doc -tasoinen tutkija ryhmässä, ehkäpä siksi että ensimmäisen kerran tunnen ammatillisesti olevani jatko-opiskelijoiden ja professorin välissä. Lisäksi osa kutsuu minua tittelilläni yhdistettynä sukunimeeni, tämä saa ainakin oman oloni hieman kiusaantuneeksi. Jäätelö on herkullista. Mieheni ja tyttäreni tulevat myös jäätelölle, josta matkataan edelleen pizzalle.

Illansuussa ajoimme vielä koko perheellä reilun puolen tunnin matkan päähän Prairie du Sac -pikkukaupunkiin, jossa järjestettiin 40. vuotuinen Wisconsin State Cow chip Throw eli Wisconsinin osavaltion lehmänläjän heitto. Tytöt puhuvat autossa koko matkat kakka-juttuja, ehkäpä se on tässä yhteydessä sallittua. Kyseessä on hieman kieli poskessa toteutettu junttifestivaali, jonka päätapahtumana on nimen mukaisesti lehmänlantakakkujen pituusheittokisa. Joillekin kyse on ilmeisesti totisesta kilvasta, sillä miesten sarjan voittajat ovat lingonneet  yli 60 metrin kaaria kuivilla, frisbeemäisillä lantaläjillä. Kilpailun säännöissä korostetaan, että hansikkaat on kielletty mutta sormien nuoleminen sallittu, paremman pidon aikaansaamiseksi.

Prairie du Sac -pikkukaupungin vuotuinen suurtapahtuma

Heittovälineiden standardit olivat kisassa melkoisen löysät

Yrityssarjan kilpailija tyylinäyte.

Käteisen festivaaliväen rahantarve oli hoidettu peräkärryyn asennetuilla käteisautomaateilla.