01/30/2015

Tänään oli vuorossa kemian laitos Michiganin teknisessä yliopistossa. Vierailuni oli hieman lyhyempi kuin eilinen, mutta voisin jopa sanoa, että yhtä mielenkiintoinen. Dr. Loredana Valenzano, jonka vieraana olin laitoksella, oli tehnyt minulle erinomaisen ohjelman päivälle. Pääsin juttelemaan entisen laitoksen johtajan, muutaman saman alan tutkija sekä parin opiskelijan kanssa. Tunnelma laitoksella oli hyvin lämmin ja olin erittäin otettu heidän tekemästään tutkimuksesta. Löysin muutamia yhtymäkohtia omaankin tutkimukseeni ja sain pari uutta tutkimusideaa. Aina on siis hyvä tavata muita tutkijoita ja jakaa heidän kanssaan mielipiteitä. Sain myös hyvää kritiikkiä omaa tutkimustani kohtaan, mikä on tällä alalla erittäin tervetullutta palautetta. 

Michigan Technological Universityn kemian laitos

Iltapäivällä oli vuorossa seminaari, jossa pidin esitelmän omasta tutkimuksesta. Paikalle oli saapunut paljon opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Hieman enemmän kuin eilen. Itse pidin lähes saman puheen kuin eilen, koska olisi ollut hieman liikaa työtä minulle tehdä kaksi aivan erilaista puhetta. Lisäksi yleisö oli eri molemmissa, joten ajattelin ettei tästä aiheutu kenellekään mitään harmia. Lisäsin hieman enemmän kemiaa ja jätin hieman yleistä asiaa nanotiedekeskuksestamme vähemmälle. Itseäni hieman hämmensi, kun mieheni ja tyttäreni tulivat kesken puheeni kuuntelemaan, mutta ehkäpä se hieman kevensi tunnelmaa.

Luennon yleisöä

O-P:n kirjoittamaa...

Kävimme testaamassa tyttärien kanssa Calumetin kaupungin laidalla sijaitsevan Swedetown trails -ulkoilualueen pulkamäen. Hyvin onnistui lasku parin sadan mittaisessa tampatussa rinteessä. Mäenlaskun päälle teimme opastevihkosen ohjaajaman omatoimikierroksen Calumetin yli satavuotiaassa teatteritalossa, jonka mainitsin jo eilisessä päivityksessä. Talo olikin todella komea sekä ulkoa, että sisältä. Tyttäret ihastelivat erityisesti teatterisalin kattomaalauksia sekä hyvää akustiikka, jonka ansiosta normaali puhe näyttämöllä kuului selkeästi aivan katsomon perimmäiseen riviin saakka.

Tyttäret pulkassa

Calumet Theatre

Teatterisali toiselta parvelta kuvattuna

Aikansa tunnetuin näyttelijä Sarah Bernhardt esiintyi Calumet Theatressa

Mäenlasku ja teatterikierros heräti nälän. Sitä sammutimme Hancockin Kalevala Cafessa. Tyttäret söivät kupilliset lihakeittoa. Itse nautin alueen erikoisuuden Pastyn, ohuen taikinakuoren sisään on  kätketty jauhelihaa sekä kuutioituja juureksia, ainakin perunaa, porkkanaa lanttua. Pastyn juuret ovat Cornwallin alueella Englannissa, josta siirtolaiset ovat tuoneet sen mukanaan Michiganin pohjoisosiin. Täällä sitä on tarjolla jokaisessa kaupungissa ja keskustelu käy kiivaava, mistä löytää kaikkein herkullisimmat.

Kaleva Cafén Pasty

Vatsat täysinä kävimme tutustumassa Hancockin Finlandia Universityn yhteydessä toimivaan Finnish American Heritage Centeriin, Suomalaisamerikkalainen perinnekeskus, joka pyrkii ylläpitämään ja taltioimaan alueen amerikansuomalaista kulttuuria. Alueen suomalaissiirtolaiset perustivat vuonna 1896 luterilaisen Finlandia Universityn, alkuperäiseltä nimeltään Suomi College. Finlandia University on korkeakouluksi pieni noin 500 opiskelijan opinahjo, jossa voi opiskella kahden tai neljän vuoden tutkinnon liiketalouden, terveydenhoidon, taiteen/muotoilun tai humanistiselta alalta.

Paikallisen suurmiehen (250 cm) Lauri Moilasen muistopaasi

Mauri Kunnaksen kirjoja Finlandia Universityn kirjakaupassa

Perinnekeskuksessa tapasin James Kurtin, joka on samalle sekä perinnekeskuksen johtaja, että kerran kuukaudessa ilmestyvän amerikansuomalaisen lehden The Finnish American Reporterin päätoimittaja. Lisäksi tapasimme lehdessä työharjoittelua tekevään suomalaiseen naiseen, joka oli valmistunut vastikään Helsingin yliopistosta. Vierailun tuloksena tulimme tyttärien kanssa värvätyksi  huomiseen Heikinpäivän paraatiin. Matkalla takaisin autolle kohdalle osui vielä perinteinen vipukelkka, jossa tyttäret ottivat koeajot.

Nuorempi tytär vipukelkassa

Päivälliselle ajoimme koko perheellä taas Calumetin kaupunkiin joka sijaitsee noin vartin matkan päässä Hancockista ja Houghtonista pohjoiseen. Michigan House Café & Red Jacket Brewing Co. toimii yli satavuotta vanhassa tilassa, jonka aikaan suuri Bosch -panimo rakennutti markkinoimaan tuotteitaan. Nykyisin ravintolassa tarjoillaan paikallisen Red Jacket Brewing -pienpanimon oluita. Vaimon hanpurilainen ja oma järvitaimenannokseni olivat hyviä. Tyttärien grillikylkiannos oli mielestämme hieman pilattu liian liberaalilla grillikastikkeen käytöllä. Miljöön puolesta tuntui kuin olisimme tehneet aikamatkan vuosikymmenten taakse. Jo pelkästään vuosikymmenten takaiseen tyyliin sisustettu ravintolasali tekee paikasta vierailun arvoisen.

Floridan "lämmössä"

Michigan House Cafén baarin puoli

Ravintolan fiinimpi puoli

Espressokahvilla maustettu kaurahiutaleolut - käytännössä siis koko aamiainen yhdessä tuopissa

Kävimme illasta katsastamassa paikallisen jääkiekko-ottelun. Voisin jopa sanoa, että se oli jopa tunnelmaltaan parempi kuin NHL-jääkiekko-ottelu. Peli oli innostunutta ja tuntui kuin "hieman" huonompi vastustajakin olisi yrittänyt tosissaan voittaa paikallisen Michigan Tech Huskies seuran. Tosin siinä kuitenkin kävi, Huskies joukkue voitti ylivoimaisesti Alabama Huntsvillen 5-0. Tietysti tällä kerralla kehoitin vanhempaa tytärtämme kannustamaan tätä Huskies-joukkuetta ja se kannatti. Pelin jälkeen tyttäremme oli yhtä hymyä.

Husky-maskotti

Maali!

Mini-ilmalaiva kiersi hallia

Orkesteri huolehti ottelutunnelmasta

Illasta juttelimme vielä pitkään yöpaikkamme emännän sekä isännän kanssa. Saimme kuulla isännän moottorikelkkareissusta Wyomingissa, lähes 3000 kilometrin päässä täältä. Maisemat oli kyllä vaikuttavia nähtyämme talvia valokuvia siellä.

01/29/2015

Michiganin osavaltion pohjoisosassa Keewenaw-niemimaan ja sen lähialueen muodostama Copper Country, Kuparimaa, oli aikoinaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maailman merkittävin kuparin tuottaja. Alueelle, jonka väkiluku oli sata vuotta sitten huomattavasti nykyistä, suurempi virtasi kaivostyöläisiä esimerkiksi pohjoismaista, Italiasta ja Cornwallin alueelta Englannin lounaisosasta. 1800-luvun lopussa kuparikaivokset olivat niin tuottoisia, että esimerkiksi nykyisin noin 700 asukkaan Calumet-pikkukaupunki, että rakennutti ylimääräisillä rahoilla 1200 paikkaisen oopperatalon, jossa eräät maan kuuluisimmat tähdet aikanaan esiintyivät. Nykyisin lähes kaikki kuparintuotanto on alueella kuihtunut ja tärkeimmät teollisuudenalat ovat turismi ja metsätalous.

Houghtonin ja Hancockin kaupungit yhdistävä silta

Hancockin Kaleva-cafe

Quincy Mine - yksi alueen lukuisista suljetuista kuparikaivoksista

Keweenaw National Historical Park Headquarters, Calumetin kaupungissa

Luminen metsätie Keweenaw niemen pohjoisosissa

Superior-järven aaltoja

Copper Harbor, yli 3000 kilometriä Miamin lämmöstä

Michiganin teknillinen yliopisto (Michigan Technological University, tunnetaan myös nimellä Michigan Tech tai MTU) on valtiollinen yliopisto Houghtonin kaupungissa Michiganissa. Se on perustettu jo vuonna 1885 ja on vaihtanut nimeään kolmesti tutkintovalikoimansa muutosten seurauksena. Alkuun yliopisto koulutti kaivosinsinöörejä alueelle. Mutta koska kaivosteollisuus on jo alueelta hiipunut pois, on yliopistokin etsinyt itselleen uutta suuntaa. Kävin tänään tutustumassa yliopiston fysiikanlaitokseen hyvin perusteelliseesti. En tiedä, onko minulle tai muille kollegoilleni koskaan järjettetty näin kattavaa esittelyä minkään laitoksen toiminnasta, jonka tänään sain itse kokea. Olin hyvin otettu tästä ajasta jonka sain laitoksen työtekijöiltä.

Aamu alkoi kuitenkin hyvin poikkeavasti. Sain ensinnäkin kyydin talon emännältä keskustaan, jotta mieheni ja tyttäreni saivat auton käyttöönsä päivällä. Ajoimme samalla pienen kiertoajelun kaupungin keskustassa, joka osoittautui hyvin erikoiseksi kaksoiskaupungiksi. Houghtonin ja Handockin välillä on vain yksi nostosilta, joka välillä suljetaan jopa kokonaan liikenteeltä. Kävin aamupalalla Suomi -aamiaiskahvilassa, jossa tapasin professori Ravindra Randeyn kolme työntekijää: Kevinin, Gaoxuen ja Jarvisin. Kyseinen professori ei itse päässyt paikalle, vaan oli matkustanut toiselle puolelle maailmaa työmatkalle. Söin aamupalaksi pannukakkua vadelmahillolla. Oli erinomaista ja muistutti paljon meidän omaa pannukakkuamme.

Mies ja tyttäret kävivät Suomi-kahvilassa lounaalla

Suomi-kahvilan paistettua maksaa, sipuli ja perunamuussia

Päivä jatkui hyvin kiireisenä. Kävin kiertämässä postdocin mukana kirjaston sekä kampusta. Kaikki rakennukset oli hyvin tiiviillä kampuksella vierivieressä, joka on mielestäni hyvin epätyypillistä amerikkaisille yliopistoille. Tämän jälkeen kävin viiden professorin taikka apulaisprofessorin juttusilla. He kertoivat tutkimuksestaan ja yliopistosta, sekä itse kerroin omastani ja he kyselivät minulta. Aikatauluni oli hyvin tiukka ja sain kyllä juosta paikasta toiseen. Pääsin tutustumaan laboratorioihin sekä näin myös Nanotech Innovations Enterprise yrityksen työpajan. Tämä työpaja herätti erityisesti mielenkiintoni. Yritys tarjosi lukio-opiskelijoille sekä lukio-opettajille koulutusta nanonmaailmaan. Heillä oli  tarjota kuvantamismahdollisuuden atomimittakaavassa käsinkannettavassa paketissa, lisärahalla sai ostettua uusia näytteitä, joita yritys valmistaa tilauksesta. Sain tuliaiseksi ideiota opetukseen, mitä en aivan odottanut vierailultani. Unohdin jopa ottaa kuvia tapaamisistani professoreista. Lounalla kävin kahden tutkijan kanssa läheisessä opiskelijaravintolassa. Tilasin wokkia, joka oli erinomaista. Sain itse valita raaka-aineista mieleiseni ja kokki valmisti sen minulle paikan päällä. Lounaan jälkeen jatkoin kierrostani ja kävin vielä kahden tutkijan luona. Tämän jälkeen aamupalakaverini kertoivat tutkimustyöstään lyhyillä kalvosarjoilla.

Kannettava atomivoimamikroskooppi

Päivän jälkeen pidin oman esitykseni fysiikan kolloniumissa. Paikalle oli tullut noin 30 laitoksen työntekijää sekä opiskelijoita, ja ehkäpä muutama satunnainen kulkija. Sain muutamia kysymyksiä esityksestä. Kokonaisuudessaan esitys kesti tunnin, eli kalvomääräni oli erinomaisesti mitoitettu. Oma puheeni oli osana Heikin päivän viikon ohjelmaa, josta kerromme enemmän lauantainpäivityksessä. Löysin ainakin kaksi mainintaa puheestani erinäisistältä nettisivustoilta: http://www.finnishamericanreporter.com/node/38 ja
http://pasty.com/heikki/sched.html 

Luennon yleisöä

Illasta kävimme syömässä Handockin puolella sijaitsevassa Gemignani’s -nimisessä italialaisessa ravintolassa kahden fyysiikan professorin sekä heidän vaimojensa kanssa. Mieheni ja tytöt osallistuivat myös illlaliselle. Ilmeisesti tytöillä oli takanaan liikaa raitista ilmaa, sillä ruokailusta ei alkuun tuntunut tulevan mitään. Selvisimme lopulta kunnialla ruokailun loppuun. Illasta vielä saunomista koko perheellä ja lumissa kierimistä. Saimme myös iltapalaksi talon emännän tekemää riisimurokakkua.

Gemignani's -ravintola

     

Lasagne

Tiramisu

01/28/2015

Tämän viikon kulkuneuvomme. Neliveto on tarpeen pohjoisen lumisilla teillä.

Tämäkin päivä oli matkapäivä, ilmansuuntana vain tällä kertaa pohjoinen. Ennen kuin pääsimme matkaan, meni aamu pakatessa ja Madisonista poistuimme vasta, kun olimme ostaneet mukaamme tuliaiset Madisonin itälaidan Legacy House Imports -lahjatavaramyymälästä. Eksyimme myymälään, ensimmäistä kertaa ja yllätykseksemme talossa toimi myös, myös englantilaistyylinen teehuone. En ole ennen maistanut yhtä herkullista Lemon Curd tahnaa, kuin kauppaa pitävä rouva, eläköitynyt fysioterapeutti, meille vastapaistettujen sconesien kanssa tarjoili. Kaikki teehuoneen tarjoamiset olivat herkullisia ja alusta asti itse valmistettuja. Tämä paikka olisi pitänyt löytää jo aiemmin.

Teeleipälajitelma

Paikan omistaja halusi välttämättä tarjota meille vielä ilmaiset jälkiruokamuffinssit

Seuraava etappimme oli Greenbay Packersien Lambeau Field -stadionin vieressä sijaitseva Kroll's -ravintola, jossa söimme jo kertaalleen aiemmin syksyisellä Door Countyn -matkallamme. Paikan hampurilaiset eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa. Nämä purilaiset eroavat edukseen useimmista muista erityisesti rapeakuorisen sämpylänsä ansiosta.

Valmentajalegenda Vincent "Vince" Lombardin patsas Lambeau Field-stadionin edessä

Kroll's -ravintolan hampurilaiset ovat pysähdyksen arvoisia

Greenbaysta lähtiessämme meillä oli edessä vielä kolmen ja puolensadan kilometrin ajo ennen kuin saavuimme perille Houghtoniin Michiganin osavaltion pohjoisosaan. Majapaikan meille ystävällisesti tarjoavat kaupungin ulkopuolle Haapapuro Roadilla asuvat Madisonin päiväkotimme johtajan vanhemmat. Valitettavasti perheen yhä suomen kieltä osaava isoäiti on vierailulla Teksasissa asuvien lastensa luona. Käytössämme on omakotitalon koko kellarikerros ja mikä parasta kellarissa sijaitseva sauna, jonka lauteille heti tänä iltana vaimon kanssa istahdimme.

Majapaikkamme Houghtonissa

Lämmitimme illalla saunan

  
Parikymmentä kilometriä ennen perille pääsyä jouduin ensimmäistä kertaa koko reissun aikana tekemisiin poliisin kanssa. Huomasin tien varressa kyltin, jossa luki "Jurmu Rd". Päätin ottaa kyltistä kuvan, sillä Jurmu on suomessa asuvan kaverini Markun lempinimi.  Paikallinen lainvartija pysäytti yllättäen valot vilkkuen viereen ja kysyi mitä ihmettä oikein puuhaan tienposkessa keskellä ei mitään kamera kädessä ja vyö auki (käytin näet pysähdyksen hyödyksi myös helpottaen painetta rakossa). Selitykseni tilanteessa kuulosti varmaan todella uskottavalta "My friend Markku in Finland is sometimes called Jurmu so I wanted to take a photo." Poliisi puisteli epäuskoisena päätään, kertoi nimekseen Rintala ja käski jatkaa matkaa. Suomalaiset juuret taisivat pelastaa minut sakolta.

Jurmu Road, Baraga, Michigan

 

01/27/2015

Toinen Washingtonin aamuni käynnistyi kahden Mikkeliläiskoulun kanssa käydyllä videopalaverilla. Paikan päällä ollut kollegani Marika tosin kantoi päävastuun palaverin vetämisestä mutta harjoitimme mannertenvälistä yhteistyötä niin, että minä vedin loppuun ensimmäisen koulun palaverin Washingtonista käsin sillä aikaa, kun Marika ajoi autolla toisen koulun tapaamista käynnistämään.

Aamupäivällä matkasin metrolla kaupungin keskustaan ja kävelin Capitol-kukkulalla sijaitsevaan Rayburn House -rakennukseen, jossa sijaitsevat edustajainhuoneen jäsenten toimistot. Minulle majapaikan tarjonnut erityisopettaja, joka on suuri suomalaisen koulujärjestelmän ystävä, järjesti minulle tapaamisen kotiosavaltiotaan New Yorkia edustavan demokraatin Paul Tonkon toimistoon. Pääsin harrastamaan ihan aitoa washingtonilaista lobbausta. Keskustelin kongressiedustajan koulutusasioista vastaavan avustajan Emily Duhovnyn kanssa, ja kerroin mielipiteeni, mitä Yhdysvallat voisi mahdollisesti ammentaa Suomen koulujärjestelmästä.

Washingtonin Capitol -kukkula

Rayburn Housen sisäänkäynti

Kongressiedustajien toimistot sijaitsevat pitkien käytävien varrella

Rayburn Housen lounasravintolan salaattibaari

Rayburn Housen henkilökuntaravintolassa nautitun lounaan jälkeen poikkesin Smithsonian National Air and Space Museumissa. Suurimmaksi osaksi National Mall -puiston ympärille levittäytytynyt Smithsonian museokompleksi on lajissaan maailman suurin kattaen yhteensä 19 erillistä museota, galleriaa ja eläintarhan. Museossa ilmailun ja avaruusmatkailun historiaa esitellyttä näyttelyä ihmetellessä vierähti hyvin vajaa kaksi tuntia, kunnes oli aika matkustaa metrolla Reagan -lentokentälle ja sieltä edelleen Chicagon kautta Madisoniin.

Smithsonian museokompleksin opastustaulu

Spirit of St. Louis, jolla Charles Lindbergh suoritti kuuluisan Atlantin ylityslentonsa

Hubble-avaruusteleskoopin testiversio

 

01/26/2015

Ajatukseni oli tehdä kaksi päivää kahta luentoa työhuoneessani. Tosin kävi, pääsin tekemään ensimmäinen kiteytysyritykseni. Tulos jää minulle arvoitukseksi tällä viikolla, sillä kiteiden tulisi muodostua vasta keskiviikkolle ja olemme jo silloin ajelemassa kohti Michiganin Upper Penisulaa. Onneksi on mukavat työkaverit, jotka auttaa hädässä ja tarkistavat tilanteen. Tänään oli siten ensimmäinen päivä töissä, jolloin voin sanoa työskennelleeni kiderakenteiden parissa. Rakennelabrahan tämä on, joten parempi myöhään kuin ei lainkaan. Jos tämän viikon yritys onnistuu, pääsen vielä loppuajasta ehkäpä ratkaisemaan rakennetta.

Tyttöjen kanssa käveltiin töihin/hoitoon mennen tullen. Tiet oli niin liukkaita, että jopa kävellen oli vaikea pysyä pystyssä. Näillä keleillä ei jokakelinrenkailla oltaisi menty Grand Avenueta ylös.

Tästä eteenpäin teksti on O-P:n kirjoittamaa...

Minä vietin aamupäivän vierailemalla washingtonilaisessa John Eaton Elementary -koulussa. Koulu sijaitsee Washington DC:n keskustan pohjoispuolella alueella, jossa moni suurlähetystö, mukaanlukien Suomen lähetystö, sijaitsee. Koulu kuuluu hyvämaineisempien Washington julkisten koulujen joukkkoon. Kävin seuraamassa koulussa useamman luokan opetusta ja juttelin henkilökunnan kanssa. Suurin piirtein suomalaista esikoulua vastaavan Kindergarten-luokan tunnilla oli mielenkiintoista seurata, miten lapset opettelivat sosiaalisia taitoja. Lapsien tehtävänä oli tervehtivät opettajan ohjaamana kysellä parinsa kuulumiset ja tervehtiä häntä joko kättelemällä, halaamalla, ylävitosella tai fist bump -nyrkkitervehdyksellä. Koululla järjestettiin myös tiedenäyttely, jossa oppilaat esittelivät omia tiedeprojektejaan tieteellisen posterin muodossa.

John Eaton Elementary -koulun esikoululuokka

Tiedenäyttely koulun liikuntasalissa

Aurinkoenergiaprojektin esittely

John Eaton-koululta siirryin Kingsbury Center-erityiskouluun. Matkan taittamisessa päätin kokeilla kiisteltyä Uber-kyytisovellusta, joka lehtitietojen mukaan rantautui joulun alla myös Suomeen. Uberin ansaintalogiikkana on kännykkäsovelluksen avulla yhdistää kyytejä tarjoavat autonomistajat ja kyydintarvitsija, hoitaa kyydin maksuliikenne ja veloittaa tästä toiminnasta välityspalkkio. Uberin kannattajat väittävät sen tuovan tervetullutta kilpailua ja edullisempia hintoja perinteisen taksiliikenteen rinnalle. Yhtiö on toimintaa on myös kritisoitu voimakkaasti muun muassa taksilupakäytäntöjen kiertämisestä ja veronkierron tukemisesta. Tämänpäiväinen kokeiluni ei antanut vakuuttavaa kuvaa Uber-kyydin tasosta. Toyota RAV4 -autolla operoinut sinällään ihan miellyttävä iakkäämpi herra oli joko tosi pahasti pihalla Washingtonin kaduista tai sitten kierrätti minua tahallaan pitkän ylimääräisen lenkin suuremman tilin toivossa. Noin 10 minuutin automatkaan kului lopulta melkein 45 minuuttia. Lopulta minun piti oman kännykkänavigaattorin avulla neuvoa hänet perille haluamaani paikkaan. Lisäksi parkkipaikalla tuhraantui vielä vartti lisää, kun ilmoitin, etten aio maksaa kyydistä matkan ja ajan perusteella veloitettavaa hintaa. Ilmeisesti saan takaisin ainakin osan kyydin maksusta mutta saattaa olla, että kyseessä oli samalla sekä ensimmäinen että viimeinen kerta kun kyseistä palvelua käytän.

Matkareittini - lähtöpiste vihreällä ja päätepiste punaisella

Viimein Kingsbury Centeriin päästyäni nautin aluksi tacolounaan koulun johtoryhmän kanssa ja kerroin itsestäni sekä työpaikkani Niilo Mäki Instituutin toiminnasta. Lounaan jälkeen tein parin tunnin kierroksen ympäri koulua. Yleisesti ottaen Kingsbury on erittäin hyvin resurssoitu koulu. Koulullua on oppilasmäärään nähden todella suuri määrä opettajia, terapeutteja psykologeja ja muita ammattilaisia tukemassa oppilaiden koulunkäyntiä. Koulu saa oppilaansa kahdella tavalla. Joidenkin oppilaiden lukukausimaksun 38 000 dollaria vuodessa kustantavat vanhemmat omasta pussistaan. Toisten oppilaat ovat päässeet kouluun asiaan erikoistuneiden erityisopetusjuristien avulla. Nämä juristit pyrkivät osoittamaan, että heidän asiakkainaan olevien perheiden lapset eivät saat tarvitsemaansa erityistukea omassa julkisessa lähikoulussaan. Jutun mennessä läpi oppilaiden lukukausimaksu maksetaan julkisista varoista. Prosessi on kuitenkin yleensä hidas. Minulle kerrottiin, että oppilaan tulee yleensä jäädä osaamisessaan vähintään kolme luokkatasoa jälkeen ennen kuin jutulla on mahdollisuus mennä läpi.

Yhteiskuva Kingsbury Centerin johtajan Peri Anne Chobotin kanssa

Kingsburystä ajoin bussilla 14. katua etelään National Mall puistoon, jonka ympärillä sijaitsevat Washingtonin merkittävimmät nähtävyydet kuten Valkoinen talo, Washington-monumentti, liittovaltion Capitol-rakennus sekä lukuisia museoita. Aika ei tällä kertaa sallinut yhtää kunnollista museovierailua mutta sain sentään nähdä omin silmin kuvista ja filmeistä tutut kansalliset monumentit ja kävellä pitkin National Mall:ia väistellä puistossa laiduntaneen suuren hanhiparven jätöksiä.

Valkoinen talo

Washington -monumentti

Illalla ohjelmassa oli vielä vierailuni emännän erityisopettaja Mary Neznekin kotonaan järjestämät kutsut, jonne vieraaksi saapui muun muassa hänen naapureitaan, ystäviään sekä kollegoitaan. Hyvän ruuan ja juoman lisäksi kutsuilla puhuttiin Washingtonin tyyliin paljon politiikkaa. Itse pidin vieraille pienen esityksen omista havainnoistani ja kokemuksistani koskien yhdysvaltalaista koulumaailmaa. Jälkiruuaksi lämmitin Wisconsinista mukanani tuomaa leipäjuustoja, jonka tarjoilin wisconsininaisen vadelmahillon kera.

Kutsujen vieraita. Tässä vaiheessa osa vieraista oli ehtinyt jo lähteä kotiin