08/17/2014

Tänään otimme hieman eilistä päivää rauhallisemmin ja ohjelmaan kuului vain yksi varsinainen vierailukohde ja tutustuminen varsinaiseen Madisonin kotiimme. Päivän vierailukohteena oli Henry Vilas Zoo, joka sijaitsee pari kilometriä lounaaseen kaupungin keskustasta. Eläintarha on perustettu 1900-luvun alussa paikallisen Vilas -nimisen pariskunnan lahjoittaman pesämunan turvin. Nimensä eläintarha ja sitä ympäröivä puisto ovat saneet pariskunnan nuorena kuolleen Henry-pojan mukaan. Eläintarhan periaatteena on taata kaikille vapaa sisäänpääsy, joten ei ihme, että aurinkoinen sunnuntaipäivä oli houkutellut sankan joukon erityisesti lapsiperheitä. Eläintarhan vetonauloja ovat muun muassa kirahvipariskunta, leijona, tiikeri, erilaiset kädelliset eläimet sekä Pohjois-Amerikan omat asukit kuten alligaattorit, biisonit ja preeriakoirat. Eläintarha oli juuri sopivan kokoinen parin tunnin vierailuun. Eläimien lisäksi siellä oli myös mainio leikkialue, vanhanaikainen karuselli sekä runsaasti piknikpöytiä.


Henry Vilas Zoon pitkäkaulainen vetonaula

Eläintarhareissun jälkeen meillä kova nälkä. Niinpä suuntasimme läheisen Monroe Streetin Pizza Brutta -pitseriaa, jonka vaimoni oli bongannut erään ilmaisjakelulehden jutusta. Pitserian erikoisuus ovat puu-uunissa paistetut napolilaistyyliset pitsat, joissa yhdistyy ohut, uunin kuumuudesta hieman mustunut pohja sekä yksinkertaiset ja määrältään hillityt täytteet. Paikan väkimäärästä päätellen nämä pohjaltaan suurin piirtein vanhan LP-levyn kokoiset ja paksuiset lätyt olivat ehtineet kerätä jo kerätä vankan kannatuksen. Suosiolle tuntui olevan myös katetta, sillä tilaamamme Margherita- ja Olivetto-pitsa, joka sisälsi basilikaa, artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, vuohenjuustoa sekä paikan päällä valmistettua mozzarellaa hyppäsi suoraan omien pitsakokemusteni Top 3:seen. Kaiken lisäksi pitsojen hinnat olivat tavallisen suomalaisen mättöpitsan luokkaa, 8 - 12 dollaria eli 6 - 9 euroa. Linjoja miettiessämme tuhoisa uutinen on, että tämä pizzeria sijaitsee alle mailin päässä tulevasta kodistamme.

Päivän päätteeksi kävimme vielä viemässä osan tavaroistamme Madisonin -kodiksi vuokraamaamme omakotitaloon. Samalla talon omistava pariskunta esitteli meille taloa ja siinä elämisen pikku niksejä. Tutustuimme myös viereisellä tontilla asuvaan naapuripariskuntaan, jonka rouva oli viettänyt jossain vaiheessa elämäänsä aikaa myös Jyväskylän Gummeruksenkadulla.