Vaimo sekä tyttäret polkivat ja minä hölkkäsin lounaalle Madisonin keskustaan. Perillä törmäsimme yllättäen suureen urheilutapahtumaan. Käynnissä oli Wisconsin Ironmanin eli täyspitkän triathlonkisan maratonosuus. Kilpailu oli houkutellut paikalle yli 2800 urheilijaa ja kymmeniä tuhansia katsojia reitin varrelle kannustamaan.
 |
| Ironman -kisan maratonreitin kääntöpaikka State Streetilla |
Lounaspaikaksi olin valinnut Capitolin aukion laidalla huolella valmistettua wisconsinilaista perusruokaa tarjoava
The Old Fashioned. The Old Fashioned edustaa hyvällä tavalla vanhanaikaista keskilännen
supper club -perinnettä. Tilasimme alkupaloiksi wisconsinilaisen klassikon Beer battered cheese curds -annoksen. Kyseessä on olutta sisältävässä leivitteessä kastetut ja upporasvassa paistetut juustopallerot. Rasvaista, suolaista, venyvää ja maukasta mutta sen verran tuhtia, ettei välttämättä ihan joka päivä maistuisi. Pääruuaksi söimme hampurilaiset, jotka olivatkin tämän reissun toistaiseksi parhaimmat. Noin 5 kilometrin paluuhölkkä kotiin ei ollut kovin keveä näiden herkkujen painaessa mahan pohjassa.
 |
Beer battered cheese curds eli olutleivitetyt uppopaistetut juustopallerot
|
Vanhempi tyttäremme pyöräilee kotiin University Avenuen pyöräkaistalla
Illalla pistäydyimme vielä naapurissa, jossa pidettiin pienet läksiäisjuhlat samasta korttelista muutaman parin kilometrin päähän muuttavalle perheelle. Juhlien oli tarjolla virvokkeita ja pari itse leivottua piirakkaa. Aikuisten ohjelmana oli kulmakunnan kuulumiset (juorut) ja viikonlopun (amerikkalaisen) jalkapallon pelien spekulointi sekä lasten koulun aloitus. Lapset saivat taas temmeltää takapihan kiipeilytelineessä.
 |
| Läksiäisjuhlien tarjoamisia |
Eräs päivittelyn aihe oli myös se eilen selvinnyt seikka, että meillä on viereisessä talossa asuvan rouvan kanssa joitain yhteisiä tuttuja kotikaupungissamme, jossa rouva opiskeli vuoden verran 70-luvun alkupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti