Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/20/2014

Lauantai oli taas yliopiston jalkapallojoukkueen Wisconsin Badgersien pelipäivä. Tällä kertaa myös minä suuntasin tyttärien kanssa polkupyörillä parin kilometrin päähän Camp Randall -stadionille. Paikkamme olivat katsomon ylimmässä osassa, josta oli kuitenkin yllättävän hyvät näkymät kentälle.

Stadionin läheiset omakotitalot pursusivat peliin valmistautuvaa Badgers -kansaa
Näkymä paikoiltamme LL-katsomon riviltä 29
Kotijoukkue pelasi erittäin hyvin ja peli päättyi Badgerseille numeroin 17 - 68. Itse asiassa Wisconsinin pelaajat juoksivat yhdessä pelissä pallo kainalossa enemmän jaardeja kuin kukaan ns. Big Ten -konferenssin joukkueista sitten vuoden 1930. Erityisen liekeissä ottelussa oli Badgersien Melvin Gordon.

Varsinaisen pelin lisäksi meitä viihdytti University of Wisconsin Marching Band eli Wisconsinin yliopiston marssiorkesteri. Tämä arviolta 200 henkinen orkesteri esitti useamman sikermän hittibiisejä kuviomarssikoreografioilla ryyditettynä. Alla näyte orkesterin puoliaikashowsta.


Peli kesti pitkään, yhteensä noin kolme ja puoli tuntia. Varsinkin nuorempaa tytärtä alkoi lopussa jo hieman kyllästyttää. Katsoimme kuitenkin pelin sitkeästi loppuun saakka. Suuri osa muista katsojista ei ollut yhtä kärsivällisiä. Stadion oli täysi oikeastaan vain toisen ja kolmannen neljänneksen ajan, kun mattimyöhäiset olivat asettuneet katsomoon ja kärsimättömimmät eivät olleet vielä poistuneet. Ottelun viralliseksi katsojamääräksi ilmoitettiin 79 849 eli noin 2 kertaa Helsingin Olympiastadionin kapasiteetin verran.

Pelin jälkeen lähdimme ilman sen suurempia suunnitelmia ilta-ajelulle vajaan tunnin päähän Watertown -kaupunkiin. Watertownissa kävimme bongaamassa kaupungin kuuluisimman nähtävyyden, 8-kulmaisen talon, joka on lajissaan keskilännen suurin. Syömään päädyimme jo 77 vuotta toimineeseen Mullen's Dairy -jäätelöbaariin, kun alun perin ruokapaikaksi kaavailemamme Elias Inn -ravintolan kaikki pöydät olivat varattuja. Mullen's Dairyn ruoka-annokset eivät olleet hääppöisiä mutta paikan itse tehty jäätelö sitäkin parempaa. Jälkiruuaksi otimme yhteisen Bigger'n Bill -annoksen joka sisälsi seitsemän eri makuista jäätelöpalloa, vaahtokarkkeja, toffee- ja suklaakastiketta, suklaarouhetta, kermavaahtoa sekä kaksi sokeroitua kirsikkaa. Annos oli niin tuhti, että sulattelimme sitä läheisen koulun kiipeilytelineillä. Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä Trader Tom's -myymälään, joka myi tavaraa täysin varustellusta puhelinkopista, 60-luvulla valmistettujen japanilaisten patterilelujen ja antiikkimiekkojen kautta vanhoihin olutmerkkien neonvalomainoksiin.
Watertownin pääkatu
Watertownin kuuluisa 8-kulmainen talo

Mullen's Dairy -jäätelöbaari

Bigger'n Bill -jäätelöannos ennen... 

...ja jälkeen

Tyttäret ihailevat Mullen's Dairy -jäätelöbaarin seinämaalausta

Trader Tom's ulkoa...
...ja sisältä

4 kommenttia:

  1. No huh! Paljon on ollut porukkaa!
    ~ Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin hämmästyin kuvista ja luvusta. Mietin vain, että keräisikö meillä mikään noin paljon yhteen Jyväskylässä.

      Poista
  2. ... ja ihan hirveä nälkä tulee aina blogin kuvia katsoessa! Onneksi en itse ole noiden herkkujen äärellä tai joutuisin varaamaan paluumatkalle kaksi paikkaa leventyneen ahterin vuoksi!
    Voitais yrittää soittaa perjantai-iltana lasten kanssa, jos olette kotona?
    - Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytötkin on oppineet, että kaikessa on täällä sokeria lisättynä. Yleensä tosin maissisiirappina. Leipäkin on makeampaa kuin Suomessa. Kyllä täytyy hieman itsehillintää noiden ruokien suhteen pitää. Tosin ollaanhan me ilmeisesti jenkkilän ruokapääkaupungissa, joten on vaikea olla kirjoittamasta noista ihanista ruuista mitä täällä on tarjolla. Ja ravintoloita on paljon... Ollaan perjantaina lähdössä tuonne pohjoisemmaksi viikonlopun viettoon, joten soitto voi olla vaikeaa. Ja tullaan vasta sunnuntaina... mutta laitellaan viestejä, eiköhän siellä jokin väli tule ja nettiyhteys löydy.

      Poista