09/11/2014

Miten se syksy aina yllättääkin... Eilen illalla oli tuulista, mutta vielä ihan lämmintä. Olin sitten unohtanut yöksi ikkunan makuuhuoneessamme auki ja aamulla herättii lähes jääkaapissa vain 7 astetta lämmintä. Voitte uskoa miten paleli noustuamme peiton alta. Eihän tämä talo ole läheskään niin hyvin eristetty kuin kotitalomme Suomessa, joten odotamme innolla lämmityskuluja talvella. Asetin termostaattimme 20 asteeseen, ja nyt illasta lämmityslaite huutaa alakerrassa.

Aamulla ulkovaatteiden pukeminen ei tuntunut yhtään niin kivalta.

No päästyäni töihin, ei tilanne yhtään parantunut. Istuin aamupäivän jääkylmässä toimistossa hanskat kädessä, jossa oli vain neljä astetta. Termostaatti on kuulema rikki tässä huoneessa! No onneksi päivään kuului ryhmäpalaveria ja seminaaria, joten pääsin huoneesta pois.

Ryhmäpalaverissa jokainen pitää vuorollaan noin 20 minuutin esityksen, joka kyllä venyi yli tuntiin. Lisäksi ryhmänjohtaja kävi läpi joitakin yleisiä asioita, jotka kaikkien on hyvä tietää. Tässä opin tuntemaan koko ryhmän paremmin. Ryhmässämme on vain 10 tutkijaa, joten emme ole mikään suuri ryhmä. Suurin osa ryhmäläisistä on maisteri/jatko-opiskelijoita, yksi teknikko, minä ja ryhmänjohtaja. Projektit keskittyy fytokromi-molekyylin ympärille, mutta myös muuta tutkimusta tehdään. Kuten tänään kuulimme lääkeaineiden sitoutumisesta proteiineihin sekä niiden rakenteista. Seminaarissa oli puhujana Dr. Mark Buttner Englannista, jonka kertoi meille eräästä signalointi proteiinista ja sen rakenteesta erityisesti. Puhujana mielenkiintoinen ja esitti asian selkeästi, vaikka aihe ei nyt varsinaisesti tuttua ennestään. Seminaarin jälkeen oli tarjolla leivoksia, hedelmiä, vihanneksia, juustoja, viiniä, olutta sekä limua. Tässä tilaisuudessa pääsi juttelemaan lisää puhujan kanssa, tai sitten muiden laitoksen työntekijöiden kanssa. Itse käytin tilaisuuden hyväksi, ja keskustelin ryhmäläisteni kanssa. Olivat kiinnostuneita video/tietokonepeleistä, ja pyysivät minuakin mukaan pelaamaan. Kiitin kutsusta, mutta jätin väliin.

Makaroonilaatikkoa syödessämme, saimme kuulla, että tytötkin kuulema kokoustavat paljon hoidossa ja esikoulussa. Opettajat puhuvat ja on tylsää kuunnella niiden juttuja, kun ei vielä ymmärrä kuin sanan sieltä ja täältä. Ehkäpä tämä vielä muuttuu. Ainakin jotain edistystä, tänään vanhempi tyttäremme pelaisi pihalla toisen tytön kanssa ja oli koulussakin ottanut kontaktia muihin lapsiin.

Illalla suunnattiin perheen kanssa ostoksille. Eilen siivottuani tyttöjen vaatekaapeista hieman kesävaatteita syrjään, huomasin että tytöt ovat taas kummallisesti kasvaneet vaatekoon verran kesässä. Eli toin osan vaatteista turhaan Suomesta tänne... No aina ei mene ihan putkeen valmistautumiset ja pakkaamiset! Pidin vielä Suomessa kirpputoripöytää ennen tänne tuloa, jolloin olisin päässyt eroon näistäkin vaatteista. No onneksi löydettiin läheiseltä ostoskeskusalueelta GAP kids, ja saatiin hieman syksyisempi vaatteita kaappeihin. Tytöt ihastelivat vaatteita yhdessä äidin kanssa. No onneksi hinnat vaatteissa ei kyllä päätä huimanneet, ehkäpä tämä on sitten se mitä tulen Suomessa vielä kaipaamaan.  

Tyytyväinen shoppailija!

Illasta piti vielä pakata tavarat (mutta jäi huomiseen), koska suuntaamme huomenna pohjoiseen viikonlopun viettoon katselemaan miltä siellä näyttää näin alkusyksystä. Pieni "lapin loma" viikonloppuna, koska kilometrejä tulee auton mittariin varmasti yhtä paljon.