Nuorempi tyttäremme pyöräilemässä University Av.:lla. |
Vanhempi tytär nousemassa koulubussiin. |
Vaimoni nouti tytöt päiväkodista tänään jo kolmen aikaan. Heidän saavuttuaan kotiin minä puolestani lähdin päiväkodille vanhempainiltaan. Vanhempainilta alkoi nuoremman tyttäremme päiväkotiluokassa, jossa ryhmän opettajat kertoivat luokan toiminnasta ja rutiineista. Ilta jatkui päiväkodin johtajan puheenvuorolla, joka käsitteli päiväkodin budjettia eli sitä, mihin perheiden maksamat, suomalaisittain hyvin korkeat päivähoitomaksut oikein kuluvat. Suomalaisista päiväkodeista poiketen UADC:n toimintaa ei merkittävästi subventoida julkisista varoista ja niinpä päiväkodin rahoitus koostuu suurimmaksi osaksi perheiden maksamista päivähoitomaksuista ja pienemmiltä osin muusta rahankeruusta kuten vuosittaisesta huutokauppagaalasta. Niinpä päiväkodilla on ilmeinen tarve osoittaa, että vanhemmat saavat rahoilleen asiallisen vastineen. Päiväkodin johtaja kertoi hyvin avoimesti budjetin muodostumisesta ja kaikille läsnäolijoille selvisi mm. se kuinka paljon päiväkodin opettajat keskimäärin vuodessa ansaitsevat. Johtaja myös korosti, että UADC on voittoa tavoittelematon päiväkoti eli kaikki sisään tuleva raha pyritään käyttämään päiväkodin toimintaan.
Päiväkodin johtajan jälkeen ääneen pääsivät vanhempainneuvoston ja päiväkodin hallituksen edustajat. Vanhemmilla vaikuttaa olevan vahva asema myös päiväkodin hallinnossa, sillä hallituksen 10 jäsenestä 6-8 on vanhempia, jotka valitaan vuodeksi kerrallaan syyskuussa järjestettävissä vaaleissa Lisäksi hallituksessa on päiväkodin johtaja, henkilökunnan edustaja sekä mahdollisesti 1-2 paikallisen yhteisön edustajaa.
Vanhempainilta päättyi ruokatarjoiluun. Syödessä oli mahdollisuus tutustua muihin vanhempiin. Lasten perheillä vaikutti olevan melko monipuoliset taustat. Omalle kohdalleni sattui mm. Yhdysvaltain länsirannikolta Madisoniin muuttanut ranskankielinen sveitsiläisperhe, useampi kiinalaisperhe sekä Tanskassa asunut hawajilaislähtöinen amerikkalaisnainen, joka puhui kanssani sujuvaa ruotsia.
Illasta päätettiin tyttöjen kanssa lähteä vielä etsimään juomapulloja ja legoalustoja Toy"R"us lelukaupasta. Legohyllyt oli kasvaneet Friends legojen osalta ja uusia paketteja oli tullut paljon. Muitakin mielenkiintoisia leluja oli jättimäisessä hallissa riittävästi. Legoalustoja ei kuitenkaan löydetty, mutta juomapullot kyllä.
Toy"R"us:ssa katselemassa leluja. "Mä haluun..." |
Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus näin (ex-)varhaiskasvattajan näkövinkkelistä. Kovin on eri meininki siellä kuin täällä. Ammattitaitoiselta vaikuttaa kuitenkin pre-school-meininki, vaikka koulumaisia piirteitä näin minun silmään hieman liikaa onkin. Vapaalle leikille saisi olla enempi aikaa. Mutta onneksi sille on aikaa ja kotona ja siskoista leikkiseuraa toisilleen! Ja kyllä täälläkin huokaistiin helpotuksesta kun luettiin tämä postaus ekan kerran :) Toivottavasti koulussa sujuu edelleen hyvin! Isot halit tytöille! ~Elina
VastaaPoistaOn kovin erilainen systeemi tuo hoito, kyselevät paljon ja saadaan joka päivä tietoa, miten hoidossa menee ja voimme kotona jatkaa näitä toimintoja omatoimisesti. Tällä viikolla hoidossa on teemana "kuunteleminen". Erityisesti esikoulussa ei vapaata leikkiä ole enää lainkaan. Iltapäivätoimintakin on keskittynyt aikalailla matemaattisten taitojen ja lukutaidon parantamiseen. Aika iso hyppäys, ja väli/ruokatunnit ovat niin lyhyitä (hyvä jos syömään ehtii). Naapurimme sanovat, että muutama vuosi sitten tilanne oli toisin. Ehkäpä tässä on aasian hyvillä Pisa-tuloksilla vaikutus näkyvissä. Iltaisin ollaa annettu tyttöjen leikkiä aivan vapaasti omassa huoneessa ja jätetty harjoitteet tekemättä. Joka päivä iltaruualla on kysymys kuulunut: "Joko nyt voidaan leikkiä?"
VastaaPoistaNo varmasti kaipaavat ihan omaa vapaa-aikaa! On varmasti raskasta olla vieraskielisessä ryhmässä, ei ihme että leikit maistuvat illalla. Ollaan parastaikaa Laurin kanssa Mäkimatin perhepuistossa. Täällä on ihanan lämmin ilta ja odotetaan Ronjan telinevoimistelua loppuvaksi.
VastaaPoista