Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/12/2014

Tämän kertainen päivitys tulee Madisonia 400 kilometriä pohjoisempaa. Iltapäivällä haimme tytöt aikaisin hoidosta ja lähdimme ajamaan kohti Superior -järven rantamaisemia. Aivat perille emme vielä päässeet vaan yövymme matkan varrella Mercerin pikkukaupungissa. Mercer käyttää markkinoinnissaan titteliä "Loon Capital of the World" eli "Maailman kuikkapääkaupunki". Olen jo törmännyt yhdysvaltalaisten pikkukaupunkien taipumuksen nimetä itsensä maailman milloin minkäkin asian pääkaupungiksi. Mercerin titteli on kuitenkin tähän mennessä kohtaamistani yllättävin. Ehkä se kuitenkin vetoaa globaaliin bongariyhteisöön niin että lintuharrastajat ympäri maailmaa tuntevat vastustamatonta halua matkustaa tänne Wisconsinin perämetsiin sukeltavia siivekkäitä tiirailemaan ja seutukunnan palveluelinkeinoa elävöittämään.

Ennen nukkumaanmenoa (ja blogin päivitystä) poikkesin pikaisesti katsastamassa motellimme yhteydessä toimivan ravintolan. Baarin ilmoitustaulun lehtisistä pystyi löytämään selviä viitteitä, että olemme saapuneet Madisonin liberaalista yliopistokaupungista hieman toisenlaiseen Wisconsiniin. Mercerin palolaitos se siinä mainosti arpajaisiaan, jonka pääpalkintona oli kolme erilaista rynnäkkökivääriä. Ykköspalkintona olevasta M4-kivääristä löytyi jopa kätevästi valmius kiikaritähtäimelle.

Ajoreitti Madisonista Merceriin oli yllättävän nopea. Suurimman osan matkasta tulimme nelikaistaista moottoritietä. Moottoritiellä saimme taas todeta yhdysvaltalaisten rekkojen yllättävän ajonopeudet. Meillä oli mittarissa 115 km/h mutta niin vain useampi pitkä rekka ajoi vasemmalta rinnalle ja ohi.

Matkalla pysähdyimme syömään vähän ennen Tomahawkin kaupunkia Road Lake Pub and Grill -ravintolassa. Paikan hieman rähjäisen näköinen julkisivu sai jo meidät harkitsemaan, jotain muuta tienvarsipaikkaa. Astuttuamme sisään baarin ovesta kaikkien paikalle olleiden päät kääntyivät meitä katsomaan. Baaritilan takana avautui yllättäen valkoisin pöytäliinoin katettu ravintolasali, josta oli kaunis näköala rakennuksen taakse järvelle. Runsaan alkusalaattibuffetin päälle minä söin seudulle tyypillisen "Friday fishfryn" eli "Perjantain paistetun kalan". Otin annoksen "poorman's" eli "köyhänmiehen" -versiona. Köyhäily viittasi siihen, että kalafileet tarjottiin sellaisenaan kevyesti keitettynä leivittämisen ja upporasvassa paistamisen sijaan. Pienen suolan lisäämisen jälkeen annos oli erittäin maittava. Tyttöjen leivitetyistä kananfileistä koostunut "Chicken tenders"-annos oli myös onnistunut. Vaimon hampurilaista sen sijaan sai välttävän arvosanan.
Taukopaikkamme vähän ennen Tomahawkin kaupunkia
Kolmemetrinen hirvipatsas houkutteli matkalaisia ruuan ja juoman pariin
Chicken tenders eli leivitetyt broilerinfileet

"Friday fishfry" eli "Perjantain paistettu kala"
Tomahawkin pikkukaupungin kohdalla meinasimme jäädä kiinni liikennesumppuun. Käynnissä oli vuosittainen Harley Davidson -harrastajien Tomahaw Fall Ride -kokoontumisajo, minkä johdosta keskustan kadut oli suljettu liikenteeltä Harrikkakansan temmellyskentäksi.

Lopuksi täytyy vielä mainita päivän löytö, alle kilometrin päässä kotoamme sijaitseva Sushi Box -japanilaisravintoa johon poikkesimme vaimon kanssa lounaalle. Teriyaki-kana oli erinomainen ja Japanissa useamman kuukauden aikaa viettänyt vaimoni oli myyty omasta ramen-keittostaan. Hintakaan ei ollut kovin paha. Annokset maksoivat yhteensä 18 dollaria eli n. 14 euroa.
Päivän löytö alle kilometrin päässä kotoa
Ramen-keitto

Teriyaki-kana ja pari sushi-rullaa


2 kommenttia:

  1. Nälkä tulee blogia lukiessa.. Ravintolakulttuuri, tarjonta ja hintataso kuulostavat mukavilta. Ja tietysti pienpanimokulttuuri erityisesti ilahdutti! Täällä kaunis syksy, nurmikko edelleen kasvaa, myös Keltaisen Talon pihalla. Nurmikonleikkuun suunnittelu on jo aloitettu.. Terveisiä koko porukalle! Riikka

    VastaaPoista
  2. Varsinkin Madisonin ravintolatarjonta ja muu ruokakulttuuri viikoittaisine tuottajatoreineen on monipuolista. Tämän viikonlopun Pohjois-Wisconsinin kierroksella tienvarsikuppilat olivat yllättävän tasokkaita. Suurin miinus tuli lastenlistoista. Näytti kuin ravintolat olisivat yhteisellä sopimuksella päättäneet, että lastenlistoilla saa olla vain samat viisi ruokaa, joista mikään ei ollut erityisen terveellinen.

    VastaaPoista