Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/13/2014

Kun lähtee liikkeelle aikaisin ehtii päivässä kokea kaikenlaista. Arkirytmiin tottuneena tyttäret olivat pystyssä jo aamuseitsemältä ja kahdeksan jälkeen jatkoimme jo Mercerin motellista matkaa pohjoiseen ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa päivän ohjelmasta.
Mercerin motellin aamiaishuoneesta avautunut näkymä
Motellin parkkipaikalta oli hyvät mahdollisuudet aamutoimiemme tarkkailuun
Pohjoiseen johtavan valtatie 51 varrella useat suomalaisen sukunimen mukaan nimetyt pikkutiet kielivät seudun amerikansuomalaisesta historiasta. Ennusmerkeistä huolimatta yllätys oli suuri, kun Ironwood -pikkukaupungin jälkeen valtatielle 2 käännyttyämme tien vieressä seisoi kyltti "Little Finland" eli "Pikku Suomi". Paikka oli ennen aamuyhdeksää vielä hiljainen. Parkkipaikan laidalla olleesta opastaulusta meille selvisi, että amerikansuomalaisten yhteisö oli perustanut 1970 tämän useita perinnerakennuksia ja luontopolun sisältäneen alueen. Pikku Suomi ylläpiti vuodesta 1887 lähtien alueelle kaivostöihin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten muistoa.


Tähän kylttiin törmäsimme valtatien 2 varressa
Seudun amerikansuomalaisten historiaa esittelevä opaskyltti

Pikku Suomen savusauna, joka on kuulemma ollut viime vuodet vähällä käytöllä

Puumerkki saunan hirressä
Pikku Suomen luontopolun alkupiste


Vanhemman tyttäremme nimikkomarjat parhaimmillaan

Luontopolku kulki pienen puron poikki

Edellisen yön pakkanen oli tuonut osaan puista ruskan värit
Kierrettyämme alueen luontopolun Pikku Suomen piha-alueelle oli ilmestynyt harmaantunut herra lehtipuhaltimen kanssa. Tämä herra, kutsui meidät sisälle matkamuistomyymälään, jota hän puolisonsa kanssa piti auki neljä tuntia maanantaisin ja keskiviikkoisin. Joimme myymälässä pullakahvit ja pian paikalle alkoi virrata lisää harmaahapsista porukkaa, joista osa tervehti meitä sujuvasti suomeksi. Lopulta myymälän kahvipöytien aamuparlamentissa turisi parisen kymmentä pääasiassa eläkeikäistä herraa ja rouvaa, joista suurin osa oli seudulle muuttaneiden suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Erityistä mielenkiintoa herättivät tyttäremme. Ilmeisesti siitä syystä, että näillä seuduilla suomea osaa yleensä enää vanhempi väki ja jonkun ajan kuluttua eivät välttämättä enää hekään. Tunnin verran heidän kanssaan kahviteltuamme ja jutusteltuamme jatkoimme matkaa, mukanamme myymälästä ostetut Pandan lakut ja Marianne-karkit.
Pikku Suomen matkamuistomyymälän aamukahvittelijoita
Seuraava etappimme oli Superior-järven rannalla sijaitseva Bayfieldin -satamakaupunki. Söimme satamaravintolassa lounaan, minkä jälkeen nousimme alukseen, joka vei meidät ihailemaan Apostle Islands -kansallispuiston saarimaisemia. Risteilyn ohjelmaan piti kuulua järven pohjaan uponneiden hylkyjen ihailua aluksen pohjassa olleiden lasi-ikkunoiden läpi. Syysmyrkyt olivat kuitenkin myllänneet järven veden niin sameaksi, ettei hylkyjä pystynyt erottamaan. Niinpä retken kohokohdiksi muodostuivat veden rantakallioihin kovertamat luolat, sekä kaksi pieteetillä alkuperäiseen asuunsa kunnostettua majakkarakennusta.
Bayfieldin katunäkymä

Tuulinen päivä oli houkutellut Superior -järvelle runsaasti purjehtijoita

Raspberry Islandin vastikään kunnostettu majakkarakennus

Risteilyselfie

Sand Islandin rantakallion luolamuodostelmia

Majakka Sand Islandin pohjoiskärjessä
 Bayfieldistä matka jatkui ensin länteen Superior -järven rantaviivaa seuraavaa valtatietä 13 ja sitten valtatietä 2 pitkin. Matkalla pysähdyimme syömään Amnicon -putousten liepeellä, josta jatkoimme tietä 53 etelään majapaikkaamme Spoonerin kaupunkiin. Amnicon -putousten bongaus ei enää mennyt ihan putkeen, sillä oli jo niin pimeää, ettei putouksia enää paljon nähnyt. Komeaa kuohuntaa kyllä kuulimme.
Maisema valtatie 13 taukopaikalta
Ookkonä Oulusta?

Matkan varrella oli paljon suomalaisten mukaan nimettyjä teitä

Wäinön kylän kappeli

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että olette alkaneet kotiutua tai oikeastaan Pihlan kuulumiset olivat mukavia kuulla. En hetkeäkään epäillyt, etteikö kavereita ja mukavia asioita löytyisi myös sieltä. Mini-Suomi ja erityisesti suomalaiset karkit kuulostivat kivalta yllätykseltä viikonlopulle. Hyvää alkuviikkoa Mari

    VastaaPoista
  2. Perjantaina huomattiin, että kyllä nuo esikoulupäivät on pitkiä, joutuu aamulla lähtemään heti 7 jälkeen ja iltapäivällä siirtyvät tuonne jälkkäriin vasta kolmen jälkeen. Toivoisi siten kovasti, että tyttö alkaisi viihtymään tänä pitkänä aikana tuolla esikoulussa. Oli kyllä itsellemmekin aika yllätys löytää tuo pikku-Suomi matkalla, ei oltu edes kartasta katsottu etukäteen reittiä mitenkään. Onnekas sattuma siis!

    VastaaPoista
  3. Hauskoja suomalaisia paikkoja :) Oli mummot ja vaarit varmasti mielissään, kun pääsivät puhumaan kanssanne suomea! Mukavia kuvia ja kuulumisia. - Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se aika iso yllätys, että tuolla pohjoisemmassa on vielä niinkin paljon ihmisiä, jotka puhuvat Suomea. Ei varmaan kyllä enää kauan ole, kun olivat niin iäkkäitä kaikki. Ja nähtävästi nuorempia sukupolvia enää kiinnosta omat suomalaiset juurensa, ovathan olleet niillä seuduilla jo kauan... Olihan se mukava nähdä noita teitä ja paikkoja, osa paikoista oli jo kovin ränsistyneitä. Mutta ei sinne nyt ihan sattumalta eksy!

      Poista