Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/17/2014

Tänään pääsin labraan sitten tekemään muutakin kuin puskuriliuoksia ja suunnittelemaan alukkeita. Aloitin tekemällä elämäni ensimmäisen polymeraasiketjureaktion eli PCR:n. Tämän menetelmän avulla voidaan mikä tahansa DNA:n pätkä monistaa toiseksi samanlaiseksi DNA:n pätkäksi. Itse käytin menetelmää tänään kloonaukseen, eli muutin kolme peräkkäistä emäsparia toiseksi. Tietysti tälläiselle fyysikolle, joka on aina saanut näytteet jonkun muun tekemänä, tämä kaikki oli todellakin uutta ja ihmeellistä. Labrassa kaikki työkaverini hieman hymähtelivät minun innostukselleni. Kuulema haluamani pistemutaation tekeminen on niin helppoa ja yksinkertaista. No ehkäpä heille, mutta minulle kaikki on pitänyt kyllä vääntää rautalangasta. =) Päivä päivältä alan ymmärtää enemmän mitä kotiyliopistoni biologian kollegat ovat yrittäneet minulle kertoa jo vuosia.
PCR metodin toimintaperiaate opettajani selittämänä.
Erityisen hyvää täällä laboratoriossa ainakin on se, että minulla on loistava opettaja, jonka opetustyyli on sopii juuri minulle erinomaisesti. Hän kertaa joka aamu kaiken eilen käymänsä läpi ja piirtää kaiken teorian kuvina flappitaululle. Lisäksi hän ei oleta todellakaan, että tietäisin mitään molekyylibiologiasta. Hyvä niin, koska enhän minä siitä niin hirveästi ole tiennytkään ennen tätä reissua. Hassua sinänsä, olen kuitenkin opettanut biologian kursseja yliopistossa! No ehkäpä jatkossa osaan opettaa ja keskustella hieman enemmän asiantuntevammin biologiaa palattuani Suomeen. Näin kuukauden tutkimusvierailun jälkeen sanoisin, että on hyvä lähteä tutustumaan sellaiseen laboratorioon, jossa on eri alan asiantuntijoita kuin itse olet. Omalle reaktiomekanismin tutkimukselle saa aivan uuden näkökulman, kun oppii katsomaan sitä myös biologin silmin.

Päivällä PCR-koneen hurratessa kolmisen tuntia, pyöräilin tuonne kasvatustieteen laitokselle hakemaan puhelimenlaturia mieheltäni. Hieman kateellisena täytyy sanoa, että hänen toimistonsa oli isompi kuin minun ja sijaitsi professoreiden sekä apulaisprofessoreiden kanssa samaisella käytävällä. Ilmeisesti tälläisen tutkijavierailijan arvostus on täällä hieman erilaista kuin Suomessa. Toisaalta huone näytti hyvin kolkolta tyhjine kirjahyllyineen sekä kaappeineen.      

Iltapäivällä haettiin tytöt autolla hoidosta ja suunnattiin kohti Johnson Creek Premium outlettia, joka sijaitsee Madisonin ja Milwaukeen puolivälissä. Ajatuksena on saada sukulaisten matkaan muutama pieni paketti sukulaistytöille tuliaisina. Suuntasimme kuitenkin hieman vääränlaiseen outlettiin, koska siellähän oli myynnissä vain vaatteita. No muutama pikkutytön vaate tuli kuitenkin ostettua, kun tänne asti vaivauduttiin. Ennen tätä ostoskelua kävimme syömässä Pine Conessa. Päädyimme tänne luettuamme Oululaisen tytön kaksi vuotta vanhaa blogia - Girl gone to Madison. Hinnat oli ihan ok ja leivokset samoin. Mutta ruoka ja palvelua, no enpä tiedä - makuja on maailmassa monia! Tilasimme gulassia, joka maistui aivan Pirkka-pussipastalle, hampurilaiset olivat hieman riisuttuja (tulivat pelkällä juustolla ja pihvillä). Oma sämpyläni kuivalla kanaleikkeellä oli ainoana ruokana jopa syötävä. No ehkäpä tänne ei tule toista kertaa mentyä, kun tietää miten hyviä ravintoloita on omassa kotikaupungissamme.
Leipomukset Pine Cone Bakeryssä oli isoja, maukkaita ja halpoja.

3 kommenttia:

  1. Hienoa, että näin lyhyen jälkeenkin on vierailu osoittautunut hyödylliseksi! Sukulaistyttönne leikkivät eilen illalla yhdessä :) Ronja ainakin oli mielissään Miinan soitosta ja neiti palasi kotiin vasta hieman ennen iltakahdeksaa. Kiva, että viihtyvät yhdessä. Taitaa tytöillä olla ikävä Amerikan serkkujaan... Kovasti teidän blogia luetaan ja serkuista puhutaan.

    Muuten meillä täällä normiarjen kiireet jatkuvat. Viikonloppuna on lasten viimeinen jalkapalloturnaus; hyvä niin, sillä ensi viikolle luvattiin jopa lumisadetta!!

    VastaaPoista
  2. ..ja edellisen kommentin kirjoitti siis Elina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan, ei sitä alkuun niiden lomakkeiden kanssa tapellessa ajatellut että saahan tässä jotain tehtyäkin. Tosin on nämä työ/hoitopäivät hieman pidempiä kuin Suomessa. Aamulla tulee herättyä aikasemmin. On tytöilläkin ikävä kotiin, Pihlalla varsinkin! Mutta pitää keksiä mukavaa tekemistä, niin ei jää miettimään suotta. Katsoinkin säätietoja sinnepäin, että eivät lämpötilat olleet siellä enää niin kesäisiä. Eipä enää täälläkään, tosin nyt viikonlopuksi oli päivälle luvattu 20 astetta, ja saatiin kutsu grillibileisiin ja lauantaina muu perhe menee varmaan katsomaan tuota amerikkalaista jalkapalloa, kun on taas peliviikonloppu tulossa.

      Poista