Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

11/29/2014

Toisen kokonaisen Missouri-päivän aluksi ajoimme Saint Charlesin pikkukaupunkiin. Vuonna 1765 perustettu Saint Charles on kolmanneksi vanhin eurooppalaisten siirtolaisten Mississippi-joen alueelle rakentamista kaupungeista. Vuosina 1821-1826 Saint Charles toimi Missourin osavaltion ensimmäisenä pääkaupunkina.
Rakennus Saint Charlesin pääkadun varrella

Joulunpunainen Ford
Kaupungin merkittävin houkutin on noin kilometrin mittainen vanha pääkatu, jota reunustavissa historiallisissa rakennuksissa toimii monenlaisia pikku putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Jo neljättäkymmenettä vuotta pääkatu toimii koko adventtiajan suurten joulumarkkinoiden näyttämönä. Katu on koristeltu jouluasuun, vastaan tulee Dickensin kirjoista tuttuja hahmoja, viktoriaanisen ajan asuihin puettu lauluyhtye viihdyttää moniäänisillä joululauluilla ja iltapäivällä kaupungin läpi kulkee jouluparaati. Paraatissa esittäytyivät eri maiden jouluperinteestä tutut hahmot. Mukana oli muun muassa pyhä Nikolaus, Lucia-neito, venäläinen lumineito Snegurka, yhdysvaltalainen Santa Claus, saksalainen Weihnachtsmann ja jopa norjalainen tonttu. Kansainvälisestä kokoonpanosta puuttui kuitenkin yksi sinne itsestään selvästi kuuluva hahmo - suomalainen Joulupukki. Täytynee laittaa matkailunedistämiskeskukselle noottia, että yrittäisivät ujuttaa pukin paraatin rosteriin.
"We wish you a merry Christmas!"



Missä luuraa joulupukki?
Markkinasää oli lähinnä keväinen - lämpöä auringossa melkein parikymmentä astetta ja väki paitahihasillaan. Kansaa oli liikkeellä niin runsaasti, että pääkadulla kävely oli melkoista pujottelua. Kiertelimme useamman tunnin pääkaudun pikku putiikkeja, seurasimme jouluparaatin ja söimme lounasta Braddens -ravintolassa.
Braddens-ravintolan River Café half pound burger

Joulukadun koriste

Piparkakkutalokilpailun töitä

Lauantain toinen kohteemme oli viisitoista minuuttia Saint Louisista Illinoisin osavaltion puolella sijaitseva Cahiokia, joka on yksi Yhdysvaltain 22:sta UNESCO:n maailmanperintökohteesta. Cahiokia oli huippukautenaan vuosina 1100-1200 Amerikan mantereen suurin kaupunki Meksikosta pohjoiseen. Nykyisin kaupungin olemassaolosta muistuttaa noin 120 ihmisten rakentamaa kumpua, joista korkein on viiden hehtaarin laajuinen ja 30 metriä korkea Monks Mound (Munkkikumpu). Nimensä tämä kukkula on saanut 1700-luvulla alueella asuneista munkeista, jotka pitivät hyötypuutarhaa kukkulan terassilla. Kiipesimme korkeimmalle kummun päälle, josta avautui komea maisema koko Cahiokian alueelle ja aina Saint Louisin keskustaan saakka. Kävimme myös alueen historia esittelevässä museossa, jonka aulassa alkuperäiskansoja edustavat taiteilijat myivät tuotteitaan.
Nuorempi tytär muinaisen Cahiokian kaupungin keskusaukiolla

Kukkulan kuningattaret

30 metriä korkea Munkkikumpu

Rekonstruoituja Cahiokian asumuksia
Monet reissujemme ravintolat, olemme jo etukäteen jollain tavoin kartoittaneet. Olen käyttänyt muun muassa käyttänyt Tripadvisor-, ja Urbanspoon-sivustoja ja jo ennen reissua ostamaani Wisconsin-opasta  sekä eri kaupunkilehtien kuten St. Louis Magazinen listauksia paikkakunnan parhaista ravintoloista. Taktiikka on toiminut aika hyvin, sillä kohdalle ei ole sattunut oikeastaan yhtään pahaa ravintolapettymystä.
Illan ruokapaikka
Tällä kertaa nälkä kurni kuitenkin niin kovasti, että päätimme unohtaa listaukset ja pysähtyä ensimmäiseen kohdalle osuvaan ruokapaikkaan. Heti Cahiokian alueen reunalla, Saint Louisiin johtavan tien varrella seisoi pieni tönö, jossa toimi meksikolainen ravintola. Paikan kaikki muut asiakkaat puhuivat espanjaa ja jukeboksi pauhasi meksikolaisia iskelmiä. Asiakkaiden meihin luoma ihmettevät katseet kielivät, ettei kaltaistamme seuruetta ravintolassa usein nähdä. Ravintolan palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja ruoka maukasta. Lukuisten tacoannosten (meksikolaiset tacot ovat pehmeitä pikkulettuja Tex-mex-ravintoloiden kovien maissikuorien sijaan) mahat olivat aivat täynnä mausteista muttei läpitunkevan tulista meksikolaismuonaa. Minulle aivan uusi tuttavuus oli ruuan kanssa tarjoiltu horchata -riisijuoma. Makea kanelilla ja mantelilla maustettu juoma muistutti maultaan aivan joulupuuroa. Ihmeellistä, miten samat makuyhdistelmät löytävät tiensä eri puolille maailmaa.

Cuacamole
Kanatacoja

Selvisimme urakasta
Illan lopuksi kävimme katomassa tuoreen Big Hero 6 -elokuvan
   

2 kommenttia:

  1. Täällä koto-Suomessa on siirrytty jo maanantain puolelle! Koko sunnuntain odotin päivitystänne ja olin jo pikkuisen huolissani... Mukavaa, että kaikki on mennyt hyvin matkallanne ja olette taas nähneet monta uutta ihmeellistä asiaa. Kaukohalaukset R-mummolta

    VastaaPoista
  2. Paljon tosiaan ehdittiin taas muutamassa päivässä nähdä. Huomenna on taas edessä paluu arkeen Kiitospäivähulinoiden jälkeen.

    VastaaPoista