11/1/2014

Päivä käynnistyi ruisleivän voimin. Naapurimme soitti ovikello, kun olin vasta sängystä noussut ja puolipukeissa. Hän oli löytänyt Farmer's Marketilta Cress Spring Bakeryn valmistamaa ruisleipää ja toi meille pienen koelimpun maistettavaksi. Leipä olikin todella hyvää eikä illalla ollut jäljellä enää siivuakaan.

Naapurin tuoma ruislimppu

Lauantain retkikohteena meillä oli Milwaukee vuonna 1892 valmistunut Pabst Mansion.  Saksassa syntynyt ja 12 vuotiaana vuonna 1848 Yhdysvaltoihin muuttanut kapteeni Frederick Pabst, joka ansaitsi suuren omaisuuden oluenvalmistuksella rakennutti Pabst Mansionin aikanaan perheensä kotitaloksi. Vuodesta 1908 kartano toimi pitkään Milwaukeen arkkipiispan virka-asuntona ennen muuttumistaan kaikelle kansalla avoimeksi museoksi vuonna 1978. Kiersimme kartanon kaikki yleisölle avoimet huoneet joista jokainen tyyliltään aivan omanlaisensa, lähes kahden tunnin mittaisella opastetulla kierroksella. Talon säännöt olivat tiukat, mitään ei saanut kuvata eikä mihinkään saanut koskea tai nojata, jotta arvokkaat huonekalut ja taideteokset säilyisivät vahingoittumattomana. Ymmärrettävästi tyttäriltämme vaati suurta tahdonvoimaa pitää näppinsä kurissa varsinkin kun osa huoneista oli jo koristeltu näyttävillä joulukoristeilla.

Pabst Mansion

Lounaan söimme Milwaukeessa ilmeistä kulttimainetta nauttivassa Comet Cafe -ravintolassa. Löysin ravintolan Tripadvisor-nettisivustolta, jossa paikka ylistettiin lähes taivaisiin. Ravintola olikin sinne saapuessamme aivan tupaten täynnä. Ruokalistalla tavanomaisten hampurilaisten ja muiden liharuokien lisäksi yllättävän paljon myös kasvisvaihtoehtoja. Meidän tilaamistamme ruuista tällä kertaa ykköseksi kiri vaimoni runsas kanasalaatti, jota oli ryyditetty pähkinöillä ja kuivatuilla karpaloilla. Mitään valittamista ei ollut myöskään minun tilaamassani lihamurekkeessa tai tyttärien leivitetyissä kanafileissä ja vegaanisen possunlihan nimellä kaupatussa annoksessa, jonka todellinen koostumus ei meille oikein selvinnyt.

Comet Cafen kanasalaatti

Lihamureke perunamuusilla

Reilun sadan kilometrin kotimatka Milwaukeesta Madisoniin oli varsin monipolvinen. Pysähdyimme parissa halloweenkaupassa tutkailemassa alennushintaista kauhurekvisiittaa, lelukaupassa hankkimassa lahjan vanhemman tyttären luokkakaverin huomisille syntymäpäiville ja syömässä illallisen Watertown -kaupungissa. Tällä kertaa olin varannut meille etukäteen pöydän Elias Inn -ravintolasta, johon emme edellisellä Watertownin reissullamme mahtuneet. Ravintola oli nytkin aivan täynnä, joten pöytävaraus oli todella tarpeen. Elias Innin lauantain ruokalistassa pääosaa näyttelivät erilaiset lihakimpaleet. Kaikkiin annoksiin kuului alkuruokana keitto, salaatti ja alkupalatarjotin, joka sisälsi muun muassa marinoitua silakkaa. Ravontolan ruoka ei aivan vastannut korkealle viritettyjä odotuksiamme. Vaimoni tilaama lohifile jäi jopa syömättä, kun maku ei ollut tuore ja lohi pahasti ylikypsää. Paikka oli kuitenkin tunnelmaltaan ja miljööltään hieno ja edusti tyylipuhdasta wisconsinilaista supper club -perinnettä.

Halloween-myymälä matkan varrelta

Myymälän kauhukammio, jonka kaikki hahmot liikkuivat ja pitivät ääntä

Watertownin Elias Inn

Elias Innin ruokasali

Kurpitsalyhtyjä Watertownin kirjaston portailla

Lasten käytyä nukkumaan myöhäisillan täytti Ravintolapäivän kahvilaprojektimme edistäminen tällä kertaa suolaisia piiraita ja täytekakkupohjia leipomalla.

Yhtä paljon munaa, sokeria ja jauhoa