Indianapolisin aamu oli aurinkoinen, mutta kylmä. Lunta ei näkynyt,
mutta tuuli kolea. Pyörähdimme nopeasti keskustassa. Tietysti
katsastamassa Capitol-rakennuksen, joka ei ollut yhtä vaikuttava kuin
Madisonissa. Tyttöjen mielestä se oli jopa pieni! Mutta koska tuuli oli
erittäin kolea, emme jääneet kävelemään keskustaan vaan suuntasimme
vauhtipelimme kohti Motors Speedway-rataa. Kohde oli mitä mainioin
pysähdyskohde road tripillämme Floridaan. Vauhdin hurmaa tuli koettua
"Racing capital of the World":ssa eli Speedwayssä. Kävimme Hall of Fame
-museossa sekä autoradalla tosin vain linja-autokyydillä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta radalla oli, että maaliviiva oli tiilillä
päällystetty tienpätkä. Ilmeisestikin vanhojen kilpailujen muistoksi,
sillä 100 vuotta sitten koko rata oli tiilillä päällystetty. Huomattavaa
on, että tällä tiilitiellä on jo 1900-luvun alussa ajettu 100
kilometrin tuntivauhdissa. Museosta löytyi lähes kaikki Indy 500 -kisan
voittoautot, kokoelma oli vaikuttava ja voisipa jopa sanoa, että
jokaisen pikkupojan unelma (miksi ei vähän isommankin?). Kyseisellä
radalla Suomen ehkäpä jopa kuuluisin McLaren-formulakuskimme Mika
Häkkinen ajoi uransa viimeisen voittonsa Grand Prix 2001 eli Formula 1
-sarjan osakilpailussa (20:s voitto koko hänen komealla urallaan).
Esimerkki keskilännen talvisten teiden tarjoamasta "suolakylvystä"
Kiersimme bussin kyydissä Indianapolisin kuuluisan ovaaliradan
Nuorempi tytär kilpa-auton ratissa
Näyttelyhalli on täynnä takavuosien kilpurikaunottaria
Hall of Famen seinältä löytyi myös Mika
Museon jälkeen olikin sitten jo nälkä ja päätimme jäädä Speedwayn rallikadulle lounaalle. Löysimmekin viehättävän "Rolling in the Dough" -pikkukahvilan, jossa ruoka tuli erittäin verkkaisesti. Annoskoot oli amerikkalaiseen mittapuuhun verrattuna pieniä, mutta sitäkin maittavampia. Erityisesti salaatinkastike oli herkullista vaahterasiirappiviinietikkaa. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää, tyttöjen katsellessa Autot -elokuvaa takapenkillä. Ratavierailu oli luonut otollisen tunnelman, joten elokuvavalinta oli selvä. Itse etupenkillä taas innostuimme Autot -elokuvasta niin, että päätimme jättää hetkeksi Interstate Highwayn ja siirtyä pikkuteille etsimään tosielämän Syyläri Cityä. Löysimme sattumalta sellaisen - Morgantown Indianassa oli juuri sopivasti unohdettu pikkukaupunki matkan varrellamme. Kaupungissa oli ihana nukkekotitavarakauppa, johon itse pistäytyin. Löysin tyttöjen serkkutytölle sopivan perheen uuteen nukketaloon. Toivottavasti pikkusiskoni ei vielä ole löytänyt asukkaita taloon, sillä tämä perhe oli juuri sopiva. Tuli juteltua henkilökunnan kanssa. He kertoivat, etteivät edes tiedä missä Suomi sijaitsee, koska luulivat minua Ylä-Michiganista kotoisin olevaksi oman aksenttini vuoksi. Pistäydyimme samassa pikkukylässä myös Kathy's Cafe -kahvilassa edullisesti päiväkahvilla. Henkilökunta oli mukavaa ja jakoi matkakertomuksemme keittiössä. Juustokakut ja browniet oli erinomaisia, mutta parasta oli itse ravintola, joka oli säilyttänyt vahanaikaisen sisustuksensa. Aivan kuin olisi palannut ajassa 60 vuotta taaksepäin.
Morgantownin Kathy's Cafe
Kathy's Cafen sali
Jeepers-nukkekotitarvikekauppa
Jatkoimme mukavaa tietä, joka kiemurteli mutkaisena ja kumpuilevana metsän keskellä ja moikkaillimme vastaantulevien autojen kuljettajille. Lopulta palasimme takaisin Interstate Highwaylle, jotta matkamme edistyisi hieman joutuisammin. Loppumatkan kuuntelimme matkallamme Bluegrass-musiikkia, koska saavuimme sen syntyseuduille Appalakkien vuoriston läheisyyteen eli Kentuckyyn - the bluegrass state of the World. Loppulaskuna päivän autoilusta saimme kuin saimmekin kulutettua nopeimmillaan kolmen ja puolen tunnin matkaan yhteensä kahdeksan tuntia, toisaalta olemme nyt monta pientä kokemusta rikkaampia. Voinkin sanoa, että kannattaa poiketa pienille teille, saattaa löytää uusia vierailunarvoisia paikkoja.
Pikku kylä reittimme varrelta
Suomalaisilla karavaanareilla kulkee matkailuauton perässä usein polkupyörät. Täkäläisillä on mukana vähän kookkaammat kulkupelit.
Louisville, Kentucky
Kentuckyssa majoituimme Bowling Greenin kaupungissa sijaitsevaan hotelliin. Jätimme vain matkatavaramme hotellihuoneeseen ja lähdimme saman tien syömään Bowling Greenin keskustaan Mariah's -ravintolaan. Isäntänä meillä oli paikallinen opettaja ja Kentuckyn yliopiston tohtoriopiskelija Aaron, johon tutustuin puolitoista vuotta sitten Jyväskylässä pidetyssä oppilaitosjohtamisen konferenssissa. Meillä oli oikein mukava ilta ja ravintolan pasta-annokset olivat maittavia. Lopussa tosin varsinkin vanhempaa tytärtä alkoi väsyttää ja hotellihuoneeseen palattuamme hän painui suoraan pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti