02/19/2015

Annie -musikaali Tampan Straz-keskuksessa on takana ja istumme teemme autossa reilun tunnin matkaa kohti Osprey-nimisessä kaupungissa Meksikon lahden rannalla sijaitsevaa hotelliamme.

Blogin päivitystä autossa

Hotellihuoneesta poistumisen ja teatteriin esiripun nousun väliin mahtui muutama etappi. Lounaaksi söimme vaihteeksi kalaa ja kyseessä olikin reissun paras tähän mennessä paras kalapaikka. Sarasotan Big Water Fish Market on oikeastaan kalamyymälän ja -ravintolan yhdistelmä. Grillattua, meille tuntemattomaksi jäänyttä hyvin tuoretta vaaleaa kalafilettä ja hyrytettyjä kasviksia sisältänyt annos oli samalla sekä yksi maukkaimmista että terveellisimmistä täällä syömistämme ravintolaruuista. Yhtään hassumpi ei ollut myöskään paikan hummerileipä ja jälkiruuaksi tilaamamme Key lime pie oli yhtä aikaa sekä raikasta että täyteläistä eikä liian makeaa. Pienikokoisista happaman makeista key lime -sitrushedelmistä makunsa ja nimensä saava piirakka on Floridalle tyypillinen jälkiruoka.

Big Water Fish Market ulkoa ja sisältä

Lounaan jälkeen kävimme ottamassa lyhyen ensikosketuksen rantaelämään. Tänään tuo kosketus oli vain kovin kolea. Ranta oli hienosta valkoisesta hiekastaan tunnettu ja yhdeksi Yhdysvaltain parhaaksi tunnustettu Siesta Key mutta alle kymmenen asteen lämpötila, navakka tuuli ja viisitoista asteinen meri eivät houkutelleet suurempiin vesileikkeihin.

Nuorempi tytär jahtaa lokkeja

Siesta Keyn rantahiekkaa

Sunshine Skyway Bridge matkalla St. Petersburgiin

Matkalla Tampaan kohdalle osui vielä St. Petersburgin Dali Museum. Museon perustana on ohiolaisen pariskunnan Reynolds ja Eleanor Morsen 1940-luvulta asti keräämä  suurin yksityinen Salvador Dalin teosten kokoema. Museon erikoisnäyttelynä oli viimeistä päivää Barcelonan Picasso-museon Picasson ja Dalin yhteisnäyttely, joten saimme samaan pakettiin kaksi espanjalaismestaria. Aurinkoisesta ilmastostaan tunnettu St. Peterburg on suosittu eläkeläiskaupunki tänään vaikutti että merkittävä osuus paikkakunnan seniorikansalaisista oli kanssamme museovierailulla. Jonot olivat pitkät sekä museon kahvilaan että että lipunmyyntiin. Hyväksi onneksi satuimme paikalle juuri torstaina, jolloin viiden jälkeen pääsylipun sai ostaa alle puoleen hintaan. Säästyneet rahat käytimme syömällä välimerelliset salaatit ja tapas-annoksen museon kahvilassa, kello viiden aikamerkkiä odotellessamme.    

Dali Museum

Museossa jonottamista

Esillä oli myös Dalin myöhempiä koko seinän kokoisia

Museon katto

Ennen Amerikan matkaan en ollut edes kuullut kyseisestä musikaalista tai elokuvasta. Nyt tyttöjen kanssa ollaan katsottu elokuva DVD:ltä jo neljä kertaa ja musikaaliin piti päästä, koska New Yorkissa se jäi lippujen sikamaisten hintojen vuoksi väliin. Onneksi täältä Floridasta löytyi esitys ja saatiin vielä yläparven liput kyseiseen musikaaliin.

Annie-musikaalin katsomossa

Tarinan juoni on pääpiirteissään seuraava:

”Annie” kertoo orpotyttö Annien tuhkimotarinan. Annie on 11-vuotias voimakastahtoinen orpolapsi. Hän asuu New Yorkissa orpokodissa, jota johtaa katkeroitunut ja alkoholisoitunut Miss Hannigan, joka vihaa lapsia - etenkin positiivista Annieta, joka luottavaisesti uskoo vielä joskus löytävänsä kadonneet vanhempansa. Annien seikkaillessa kaduilla hänen onnistuu löytää ihastuttava koira, jonka hän nimeää Sandyksi. Annien onnistuu paeta orpokodista, mutta pako loppuu lyhyeen poliisien löytäessä hänet ja hän joutuu palaamaan orpokotiin. Kaupungin toisella puolen asuu rikas miljönääri Oliver “Daddy” Warbucks. Imagon parantamiseksi hän ottaa orpolapsen asumaan luokseen kahdeksi viikoksi ja valinta osuu Annieen. Warbucks kiintyy tyttöön ja haluaisi adoptoida hänet itselleen, mutta Annie on erimieltä, koska hän haluaa kiihkeästi löytää omat biologiset vanhempansa. Warbucks  lupaa löytää Annien oikeat vanhemmat. Tähän kuvioon kuitenkin sotkeutuu helpon rahan toivossa Miss Hanniganin veli, pikkurikollinen Rooster Hannigan tyttöystävänsä Lilyn kanssa. Kaikki tarjolle tulevat vanhemmat osoittautuvat huijareiksi ja erinäisten vaiheiden jälkeen Warbucks adoptoi Annien.

Orpotyttö Anniesta kertova tarina on samaan aikaan sekä koskettava että koominen. Juonessa on myös ripaus politiikkaa ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta sillä tarina sijoittuu 1930-luvun alun suuren laman aikaan. Tuolloinen presidentti F.D. Roosevelt on yksi musikaalin sivuhenkilöistä. Eräässä kohtauksessa Annien esittämä optimistinen Toworrow-laulu inspiroi Rooseveltin ja hänen avustajakaartiaan hahmottelemaan New Deal -elvytyspolitiikan päälinjat. Annie-musikaalin Broadway -ensi-ilta oli huhtikuussa 1977 ja se voitti samana vuonna kaikkiaan seitsemän Tony-palkintoa, yhtenä niistä parhaan musikaalin Tonyn. Teoksen kappaleista musikaalimaailman ikivihreiksi ovat muodostuneet Tomorrow ja It's the Hard-Knock Life.

...Tomorrow, tomorrow, I loveya, tomorrow
You're always a day away!...