10/31/2014

Trick or treat! Want some candy? Happy Halloween! Puhuva karkkikulhomme eteisessä toivotti meille kaikille hyvät huomenet heti aamusta.

Karkkikippo vielä täytenä aamusta.

Yliopiston jäätelömyymälässä maitopurkeista tehty luuranko.

Hieman säästä alkuun... Siitähän Madisonissa ja ylipäätään amerikassa keskustellaan.  Varsinkin tänä aamuna. Vielä alkuviikosta saimme nauttia 20 asteen lämmöstä ja intiaanikesästä. Tänään herättyämme jouduimme hieman hieraisemaan uudelleen silmiämme. LUNTA, sitä se todellakin on ja kaikki katot naapurustossa valkoisina. Ehkäpä "24-hour-weather-channel" ansaitsee paikkansa tässä maassa, jos sää vaihtelut on todellakin näin suuria. Nyt pitää vain kaivaa talvivaatteet ja untuvatakit esille, koska ainakin tänään niitä todella tarvitsi. 

Halloween muotinäytöstä seuraamassa.

Prinsessoja ja ninja.

Töissä uusien mutattien suunnittelua ja nikkelipylvään regenerointia, koska näytti ettei pylväs toiminut aivan halutulla tavalla viimeksi. Onnistuin siinä lopulta, ja pylväästä tuli lähes uudenveroinen. Tuleepahan harjoiteltua Äkta-laitteen käyttöä samalla. Tosin kesken työpäivän kävimme mieheni ja muutaman muun vanhemman kanssa katsomassa Halloween muotinäytöstä nuoremman tyttäremme hoitopaikassa. Jokaisen lapsen tuli vuorollaan kävellä läpi lavan ja vilkuttaa mennessään. Lavalla nähtiin mm. monta prinsessaa, kirahvi, tukkirekka, pari hämähäkkimiestä, ihana pieni lumipallo, vamppyri ja luuranko. Lapsille hyvää esiintymisharjoitusta kävellä yli 50 ihmisen katsoessa. Itsellä olisi kävelyt kyllä jääneet väliin.

Mutta palataan Halloweeniin, jota tänään siis juhlittiin. Halloweenin on muuttunut kaupalliseksi vasta viime vuosien saatossa. Pitää varmaankin itselle ja teille lukijat selvittää Halloweenin historiaa, jotta ymmärtää kyseistä juhlaperinnettä. Halloween on muinaisten kelttien perua. Keltit viettivät kesän päätteeksi sadonkorjuujuhlaa, josta alkoi talvikausi ja uusi satovuosi. Juhlan aikana uskottiin samana vuonna kuolleiden vainajien sielujen matkaavan kuolleiden valtakuntaan. Näiden kuolleiden matkaan helpotettiin uhraamalla heille ruokaa ja eläimiä ja sytyttämällä palavia kokkoja. Jokainen meistä yhdistää Halloweeniin ennemmin kurpitsaan kuin sadonkorjuuseen. Kurpitsaan, johon on kaiverrettu irvistävä naama ja jonka sisällä palaa lyhty taikka kynttilä. Näitä kurpitsoja näkyy olevan joka talon pihassa ja ainakin minulle näistä Halloween -kurpitsoista on tullut mieheni mielestä jopa pakkomielle. Puolustuksena täytyy sanoa, että ne on vain niin hienoja ja näitähän ei meillä Suomessa lainkaan näy, joten ne ovat vahvasti tätä amerikkalaista Halloween -kulttuuria. Tosin siskoni taisi tänään jakaa minulle viestin, jossa serkkutytöt ja -poika olivat kurpitsakaiverruspuuhissa.

Mutta kuinka tästä oranssista kurpitsasta tuli Halloweenin symboli? Yhdessä tarinassa irlantilainen mies liikanimeltään ”Stingy Jack” (vapaasti suomennettuna itara jaakko) "leikki" paholaisen kanssaan. Kun Jack kuoli, hän ei päässyt taivaaseen oltuaan sinne liian vastenmielinen olento. Paholainenkaan ei halunnut kyseistä olentoa helvettiin vaan sen sijaan antoi Jackille helvetistä hiileen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa tämä nauris on vain vaihtunut kurpitsaan.

Amerikkalaisille lapsille Halloween on nimenomaan päivä, jolloin saa luvalla kiertää ovelta ovelle karkkia kerjäämässä ("trick or treat"). Aikaisemmin köyhät kulkivat pyhäinpäivää seuraavana päivänä talosta taloon kerjäämässä ja heille tarjottiin pyhäinpäivältä jääneitä leivonnaisia. Nykyisin tapa on täysin maallistunut ja karkkia, tai muita herkkuja, kerjätään ihan vain oman suun ja erityisesti mahan nautinnoksi. Amerikkalaiset rakastavat karkkia ja sen antamista. Me Suomessa emme tätä Halloweenia juhli ja eivätkä kaikki meillä koti-Suomessa ole kovinn myötämielisiä sen rantautumiselle, johtuen ehkä sitä muistuttavasta palmusunnuntain virpomisperinteestä. Ihanaa kuitenkin huomata, että amerikkalaiset lapset ja aikuiset panostavat asuihinsa huomattavasti meitä enemmän. Meidänkin ovella kävi noin 40 lasta, ja parhaat oli yhteensä 8 muskelipukuista poikaa ja pienen pieni lumiukko, joka ei uskaltanut ottaa karkkia noidankäsikoristamme.

Valmiina karkkikierrokselle

Naapurin Carolin ovella

Tyttäremme nauttimassa karkkejaan.