Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

02/11/2015

Viimeinen kokonainen päivä Madisonissa, tosin edessä vielä amerikkapäiviä ennen kotiinpaluutamme. Tätä kaupunkia ja täällä asuvia ihmisiä tulee kova ikävä. Huomenna palautan vielä avaimet töihin, käyn siivoammassa labrassa ja lopetan pankkitilini.

Töissä työkaverini oli järjestäneet minulle nyyttärilounaan kahdeksitoista, olin todella otettu ja ruoka oli erinomaista. Kaikki oli tuoneet jotain ja kokonaisuus oli onnistunut. Iso kiitos teille kaikille, teitte päivästäni erinomaisen! Olen ollut etuoikeutettu saadessani työskennellä teidän kanssanne ja teidän kaikkien apu on ollut pienissäkin asioissa korvaamatonta. Minä inhoan surullisia jäähyväisiä, koska ne on niin lopullisia. Toivonkin, että näemme vielä joskus. Elämä on arvaamatonta ja voi olla, että tulen vielä joskus Madisoniin. Toisaalta osaan varmasti teistä vielä törmään jatkossakin konferensseissa, työskentelemmehän saman proteiinin parissa ainakin seuraavat kaksi ja puoli vuotta minun osaltani. Kotiin on silti aina mukava palata, mutta voin sanoa nauttineeni ajastani täällä Madisonissa sekä tutkimuksellisesti sekä perheen osalta. Kaupunki on näyttänyt minulle parhaat puolensa ja olen siitä erityisen kiitollinen.
Maiteriopiskelija, joka avasi minulle DNA:n rakennetta.
Ryhmäläisiä valmistelemassa nyyttäripöytää.
Teknikkomme, joka auttoi minua kiteiden mittamisessa ja rakenteen selvittämisessä.
Tästä eteenpäin teksti on O-P:n kirjoittamaa...

Minulla puolestaan päivän ohjelmaan kuului normaalin tietokoneella työskentelyn lisäksi kaikkien yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan yhteinen Global Engagement Luncheon - verkostoitumistapahtuma. Tilaisuuden tarkoituksena oli koota yhteen tiedekunnan ulkomaisia sekä kansainvälisesti suuntautuneita yhdysvaltalaisia työntekijöitä, opiskelijoita sekä kaltaisiani vierailijoita. Lisäksi tilaisuuden merkittävänä vetovoimatekijänä oli osallistujille tarjottu ilmainen ruoka.

Verkostoitumistapaamisen jälkeen pidin oman laitokseni väelle eräänlaisen jäähyväisesityksen, jossa esittelin hieman työnantajani Niilo Mäki Instituutin toimintaa sekä viime vuosien ja aivan viime kuukausien aikana tekemääni tutkimusta. Esityksen päälle tapasin vielä vierailuani isännöineen professorin kanssa ja keskustelimme yhteistyömme jatkosta. Päivän päätteeksi luovutin varmuuden vuoksi työhuoneeni avaimen, sillä en ole varma ehdinkö enää huomenna kaikelta pakkaustouhulta käymään yliopistolla.

Illalla pakkauksen lomassa naapurin rouva sekä vaimoni vierailua emännöinyt professori kävivät vielä hyvästelemässä meidät.

Isäni ja hänen vaimonsa kävivät päivällä panimokierroksella Monroen kaupungissa vajaa tunti Madisonista etelään

Illasta haimme pizzat Brutasta, ja taas kerran voin sanoa, että olivat herkullisia.

Illalla nautimme punaviinipullon jämät kotisohvalla
   
Täysiä matkalaukkuja takkahuoneen lattialla

6 kommenttia:

  1. Täälläkin tulee ihan ikävä Madisonia,sillä tään blogin myötä on niin elänyt teiän kanssa, vaikka fyysisesti oltiin vaan kaks viikkoa siellä.(Oootte vaihtanu sohvien paikkaa).Mites tyttöjen hyvästelyt tarhaan ja esikouluun. Sirpa mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli tytöillä läksiäiset, kuten jo varmaan lukaisit. Laitettiin sohvat takaisin alkuperäisille paikoille ja muutenkin järjesteltiin tavarat järjestykseen. Mukava on ollut jakaa kuulumisia Madisonista ja toivottavasti on löytänyt yleisönsä.

      Poista
  2. Kait se täytyy peräkärry ja kaks autoo ottaa mukaan Helsinkiin, kun kattoo tuota yhtä kuvaa. Sirpa mummu vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaraa on kyllä paljon. Kaikkea ei edes otettu mukaan. Ei vain yksinkertaisesti mahtunut mukaan. Jouluvaloja ei nyt kannettu, vaan jätettiin sinne. Tyttöjen lelutkin vie yllättävän paljon tilaa.

      Poista
  3. Haikealta varmasti tuntuu, mutta voin lohduttaa kertomalla, että täällä ollaan iloisia ja onnellisia, kun saadaan teidät takaisin kotikaupunkiin! Tyttöjä varsinkin on hurja ikävä!
    ~E-täti ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytötkin ikävöi jo Suomeen erityisesti serkkuja, mutta vielä muutama mukava yllätys matkassa ja pikkusen aurinko täytyy nauttia ennen paluuta.

      Poista