Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

02/14/2015

Päivä käynnistyi hotellin uima-altaassa polskien, minkä jälkeen matkamme jatkui kohti etelää. Tänään ajoimme eilistä reippaampaa vauhtia ja pysyttelimme koko päivän moottoriteillä. Kentuckyn Bowling Greenista Georgian Atlantaan, vievä tie kulki Tennesseen osavaltion kohdalla komeissa maisemissa Appalakkien vuoriston juurella.
Tie kulki Appalakkien vuoriston juurella

Näkymä Tennessee-joen ylittävältä sillalta

Tennesseen ja Georgian rajalla pysähdyimme kolmeksi tunniksi tutkimaan Ruby Falls -luolaa, joka sijaitsee Tenneseen puolella Chattanoogan kaupungin laidalla kohoavan Lookout-vuoren uumenissa.
Vuonna 1928 löydetyn luolan suurin vetonaula on luolan perällä sijaitsevan Katedraalimaisen tilan katosta katosta ryöppyävä vesiputous. Vesiputousta ihailemaan päästäksemme meidän oli ensin matkustettava hissillä maan alle kuljettava sen jälkeen noin 40 hengen ryhmämme kanssa yli puoli kilometriä kapeaa luolan käytävää, jossa saimme nähdä monenlaisia tippukivimuodostelmia. Yhteensä vietimme maan alla yli puolitoista tuntia sillä tämän tästä meidän oli pysähdyttävä ja painauduttava käytävän reunaan, jotta vastaan tulevat ryhmät pääsivät ohitsemme. Perillä kohtaamamme näkymä kuitenkin palkitsi odotuksen verkkaiseen kulkemiseen jo hieman tympääntyneet tyttäremme eivät olisi malttaneet lopettaa putouksen ihmettelyä.
Luolan katosta ryöppyävä vesiputous

Luolan kalkkikivimuodostelmia
Takaisin maan pinnalle päästyämme jatkoimme moottoritietä pitkin Atlantan esikaupungin Mariettan Applebee's -ravintolaan, joka onneksi oli hiukan väljempi kuin moni muu matkan varrella näkemämme Ystävänpäivän kunniaksi tupaten täynnä asiakkaita ollut paikka. Illallisseurana meillä oli Atlantan liepeillä asuva pikkuserkkuni Marcus vaimonsa ja kahden pienen tyttärensä kanssa. Me olimme Euroopassa asuvista sukulaisista ensimmäiset, jotka pääsivät tapaamaan Englannista joitain vuosia sitten Yhdysvaltoihin muuttaneen pariskunnan lapset. Noin puolentoista tunnin verran syötyämme ja kuulumisia vaihdettuamme lapset, erityisesti nuorempi tyttäremme, alkoivat osoittaa sen verran selkeitä väsymyksen merkkejä, että katsoimme parhaaksi suunnata kohtia hotelliamme. Lähtiessä annoimme isännillemme pari mukanamme kulkenutta suomalaisia lastenlaululevyä. Hienoa, että onnistuimme tapaamaa heidät tämän automatkan varrella.
Hevoskuljetusvaunu ja hevosen eväät. Rekkojen, lava-autojen ja peräkärryjen heikosti sidotut kuormat jaksavat ihmetyttää tien päällä, varsinkin, kun näillä ajoneuvoilla on usein vauhtia yli 120 km/h.
Illallisella pikkuserkkuni Marcuksen, hänen vaimonsa Olivian ja heidän tyttäriensä Rebekahn ja Sofian kanssa 

2 kommenttia:

  1. Hauskoja road trip -kuvauksia. Joko kumiteräsaappaat on vaihdettu sandaaleihin? Ryhmä Minnesota on laskeutunut kotimaisemiin, ja pyörälaatikot myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä ihmettelistä tällä matkalla etelään. Näin jälkeenpäin on sanottava, että olisi ehkä pitänyt tehdä hieman väljempi aikataulu, jotta oltaisiin päästy vuoristoon tutustumaan pikkukyliin. Toisaalta haluttiin maksimoida aikamme Floridassa. Vaihdettiin saappaat liian aikaisin. Tänään Atlantassa -8 Celsiusta ja hieman vilu. Toppatakki oli ihan mukava lisä. Kiitoksia kyyditsijöille mukavasta Madisonin ajasta ja pakkausavusta. Erityisesti pitää kiittää kuljetusavusta! Nähdään Suomessa!

      Poista