Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

02/26/2015

Jos lentoaikatauluissa jokin menee pieleen, niin tänään meni kaikki. Olimme ajatellelleet matkaavamme rauhallisesti Chicagosta New Yorkin kautta Helsinkiin. Pääsimme matkaan lähes kolme tuntia myöhässä Chicagosta. Missään vaiheessa ei selvinnyt, miksi lentomme oli myöhässä niin pitkään. Koko iltapäivän lennon lähtöaika vain siirtyi aina puolella tunnilla ja konetta ei näkynyt missään. Aamusta olisi voinut syyttää huonoa säätä, mutta iltapäivällä sää oli jo aurinkoinen (ainakin kello 13 aikaan, jolloin koneemme tuli lähteä). Lopulta pääsimme matkaan ja ja tässä vaiheessa meille oltiin ilmoitettu Chigagossa, että Finnairin kone, joka oli alunperin meidän jatkoyhteytemme, oli jo lähtenyt. Näimme Finnairin koneen kuitenkin New Yorkissa kentällä ja porttia suljettiin kun pääsimme takapenkeistämme ulos koneesta.

Tästä alkoi ihana valituskierre ja juoksuttaminen lasten ja neljän lentolaukun kanssa. Jouduimme kahden portin välille juoksutettavaksi. Ensin American Airlinesin tiskille, sitten Finnairin tiskille, sieltä takaisin AA:n tiskille ja sieltä seuraavalle AA:n tiskille. Ymmärrys alkoi loppua tätä juoksuttamista kohtaan, kun seuraavakin rouva oli todella tympeänä vastassa. No lopulta päästiin oikeaan jonoon ja saimme liput viimeiselle Lontoon lennolle. Edessä oli turvatarkastus, johon olisi joutunut jonottamaan niin kauan, että tämäkin lento olisi jäänyt meiltä välistä. No meillä oli taas kiire jonottamaan, koska kone odotti mekaanikkoja. Eli ei tämään kone lähtenyt ajoissa. Lopulta pääsimme Lontooseen, jossa jonotettiin taas uusia lippuja Helsingin koneeseen. Onneksi kuitenkin ilman sen suurempia jonoja. Vielä kolmen tunnin odotus ja kolmen tunnin lento edessä Helsinkiin. Toivottavasti edes illalla olemme Jyväskylässä.

Paluumatkalla on ollut aikaa miettiä mitä tuli koettua, nähtyä ja opittua.

(1) Tiedän, missä Wisconsin ja osavaltion pääkaupunki Madison sijaitsee. Tiedän myös paljon pieniä (ja todella suuria) paikkakuntia Madisonin ympäristössä: Mount Horeb, Baraboo, Appleton, Green Bay, ja hieman kauempaakin: Hancock, St. Louis, St. Paul. Olen ihastunut luonnonläheisyyteen Wisconsinin pohjoisosissa, tosin en pidä lainkaan silminkantamattomista maissipelloista. Ymmärrän, miksi amerikansuomalaiset on asettuneet asumaan Superior-järven ympäristöön, itsekin varmasti asettuisin samankaltaisiin maisemiin kuin kotimaani on. En ymmärrä, miksi yli 10 000 asukkaan kaupunkien keskustat on näivettyneet olemattomiin ihmisten ja palveluiden siirtyessä asumaan laita kaupungille. Aivan isoissa kaupungeissa tosin riittää vielä ihmisiä näihin kaupungin keskustoihin. Sopia vaan toivoo, ettei sama tapahtuisi Suomessakin, vaan osaisimme arvostaa kaupungin keskustan palveluja.
Päivitetty kartta paikoista, joissa olemme syöneet, nukkuneet taikka muuten vain oleilleet yli pari tuntia.

(2) Rakennebiologia on vaikeaa ja todella aikaa vievää työtä. Kaikki alkaa DNA-ketjusta jota muokkaillaan halutuksi plasmidiksi. Tämän jälkeen tämä pieni plasmidi laitetaan solun sisälle ja solu alkaa monistamaan joko DNA:ta itseään taikka tuottaa tutkittavaa proteiinia. Proteiinia voidaan itsessään tutkia spektroskopisesti, mutta rakennebiologiassa ollaan kiinnostuneita näiden rakenteista. Jotta proteiini voidaan tutkia se kiteytetään. Kiteytyksellä tarkoitetaan sitä, että kaikki atomi kuuluvat yhteen ainoaan kidehilaan. Tämä ei aina onnistu ja se on hyvin vaikeaa. Kiteytetyn aineen rakennetta voidaan tutkia korkealla resoluutiolla kristallografian (erityisesti röntgenkristallografian) menetelmin. 
Yksittäiskide valmiina mitattavaksi.
(3) Amerikassa kaikki on ainakin 20 % suurempaa. Mikä ei tosin aina pidä paikkansa, mutta useimmiten kyllä. Ihmiset, autot, talot, autotiet, etäisyydet, sängyt, annoskoot, säänvaihtelut, valikoimien laajuus kaupassa jne. ovat kaikki isompaa kuin Suomessa. Kuitenkaan isompi ei aina ole laadukkaampi! 
Korvapuustilla on kokoa, muttei suomalaista makua!
(4) Keskilännen ihmiset on positiivisia, ystävällisiä, herttaisia ja avuliaita. Ei ole mitenkään tavatonta kertoa vieraalle ihmiselle elämäntarinaansa ja aina löytyy hyvä kuuntelija. Hymyysi ja tervehdykseesi vastataan aina. Kadulla tervehditään muita ihmisiä, eikä busseissa etsitä aina tyhjää paikkaa. Naapurustomme pitää yhtä ja auttaa toisiaan. Olemme saaneet paljon uusia ystäviä ja tuttavia, ja vaikka emme koskaan enää näkisikään uudestaan, koen että olen oppinut teiltä paljon. "American smile", that is all you need!

(5) Florida on Yhdysvaltain osavaltio, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan itärannikolla pääosin niemimaalla, jonka läntisellä puolella on Meksikonlahti ja itäisellä puolella Atlantin valtameri. Kulttuurisesti ja historiallisesti sen katsotaan kuuluvan Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin. Ilmasto on eteläkärjessä trooppinen ja muualla Floridaa subtrooppinen. Kesät ovat kuumia ja kosteita ja talvet Suomen kesää vastaavia. Maailman suurin teema- ja huvipuisto Walt Disney World sijaitsee Orlandossa. Aivan Floridan eteläkärjestä lähtee pitkä silloilla yhdistetty saarijono nimeltä Florida Keys. Saarijonon lopussa sijaitsee "Southern point" eli Yhdysvaltojen eteläisin kohta josta on matkaa Kuubaan noin 145 kilometriä. Varsinkin Miamissa on paljon nähtävissä latinolaisvaikutteista kulttuuria. Tämä osavaltio on oiva matkailukohde sekä kesäisin että talvisin.
Southern point eli eteläisin piste Yhdysvalloissa.
(6) Autoilu on amerikassa usein vaivaton tapa matkustaa. Olemme nähneet paljon erilaisia paikkoja ja tavanneet paljon ihania ihmisiä matkoillamme. Lähes joka paikkaan pääsee autolla, hautajaisiin, pankkiautomaatille, ravintolaan, jne. Autoilun haittapuolena on mainittava, saan istua omassa ruuhkassa muiden kuskien tapaan eikä minun tarvitse välittää aikatauluista senkään vertaa kuin että jokaiseen matkaan on varattava ainakin tunti lisää, koska matkani omalla autolla saattaa pysähtyä äkillisesti. Hyvänä puolena on, että bensahinta on suosinut meitä koko matkan ajan.
Liikenteen kummallisuuksia. Tulisikohan sitä Suomessa vedettyä ison asuntobussin perässä vedettyä isoa maastoautoa?

Lopuksi kysyn itseltäni ja perheeltäni, kannattiko lähteä amerikkaan hieman yli puoleksi vuodeksi ihmettelemään. Ammatillisesti kyllä, koska sain työskennellä erinomaisessa ryhmässä ja parasta on, että sain olla osa tätä ryhmää. Minulle jäi ikävä teitä kaikkia ja voi olla, että osaa teistä en enää koskaan tapaa. Lapsieni kannalta kyllä, koska sain näyttää lapsilleni, että me suomalaiset ja suomea puhuvat ihmiset olemme hyvin pieni kansa ja todella uniikkeja tällä maapallolla. Vieraan kultturin ja kielen oppiminen on tärkeää, jos ja kun haluaa oppia kommunikoimaan muiden kansallisuuksien kanssa. Lisäksi meillä on oma kulttuuriperintömme, jonka amerikansuomalaiset ovat tuoneet tänne mukanaan. Pääsimme tutustumaan tähän kulttuuriin ja mahdollisesti myös omiin sukulaisiimme, mikä teki reissustamme unohtumattoman.

Lopetan blogimme Disney Worldin innoittamana Nalle Puhiin, koska me mieheni kanssa matkaamme kohti uusia seikkailuja:
”Mitä?” sanoi Puh avuliaasti.
”Puh, kun minä…tiedätkö…sitten kun en tee enää Ei Mitään, tuletko joskus tänne?”
”Yksinkö?”
”Niin.”
”Tuletko sinä myös?”
”Tulen, tulen varmasti. Lupaan, että tulen.”
”Hyvä”, sanoi Puh.
Lopetamme nyt kirjoittamisen tähän ja kiitämme lukijoita (jätämme kuitenkin sivuston auki). Tähän mennessä teitä on jo 11000. Iso kiitos teille kaikille, jotka olette meitä seuranneet.

9 kommenttia:

  1. Tuhannet kiitokset blokista.
    Lähetään tästä ajelemaan Helsinkiin, toivottavasti ootte siellä ja tavarat kans. Sirpa mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos kaikille lukijoille. Nyt voidaankin kuulumiset vaihtaa kasvokkain ja puhelimella.

      Poista
  2. Kiitos teille! Kohta nähdään!
    - Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan me nähtiin, mutta kiitos itsellekin ahkerana lukijana...

      Poista
  3. Olette todennäköisesti oikeutettuja 600€ korvaukseen per matkustaja, tutustukaa: www.airhelp.fi

    Antti/AirHelp

    VastaaPoista
  4. Terveisiä Tampereelta! Toivottavasti pääsitte kunnialla kotiin ja ootte saaneet huilata ja palata rauhassa Suomi-eloon :) Me ollaan jo syvällä Suomi-arjessa, kun työt ja päiväkodit on alkaneet ja rullaavat jo aika sujuvasti. Palasin pitkästä aikaa kurkkaamaan tänne blogiin, mitä Madisoniin kuuluu, mutta olittekin ehtineet jo kotiin. Hassuista pikkujutuista sitä tulee viime syksy ja Madison mieleen (tänään viimeksi, kun syötiin tortilloja, joita siellä syötiin tosi usein) ja välillä iskee ikäväkin. Kiva, jos jätätte blogin auki, mää ainakin mielelläni selaan sitä taakse päin ja luen, mitä kaikkea ehditte siellä vielä meidän lähdön jälkeen kokea. Vilho lähettää täältä kovasti terveisiä Pihlalle ja Lumi(ki)lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä sinnekin päin varsinkin tytöiltä Vilholle! Tässä koitetaan totutella arkeemme. Hieman takkuista, ainakin aamuheräämiset. Loppuloma oli hieman erilaista ja tietty oli mukava päästä lämpimäänkin. Itsellä jäi kyllä kova ikävä Madisonia (ja hamppareita), oli niin mukava paikka ja mukavia ihmisiä (ja hyvää ruokaa). Itse saan parin viikon päästä helpotusta, kun lähden käymään Denverissä konferenssissä. Pitää syödä pari hampparia varastoon... Tullaan kevään aikana varmasti (tai viimeistään kesällä) käymään Tampereella, joten koitetaampa tavata siellä. On kyllä helpotus, ettei enää joka ilta kirjoittele tänne, mutta jäi tätäkin kirjoittelua ikävä!

      Poista
    2. Ilmoitelkaa ihmeessä, kun ootte tulossa Tampereelle. Olis tosi kiva tavata! Esitellään teille parhaat leikkipuistot (täällä on monta ihan uutta remontoitua) ja syömään sitten luonnollisesti American Dineriin :) Mullakin on vähän ikävä blogikirjoittelua, vaikka tässä arjessa sille ei kyllä mitenkään olis aikaa. Sain kuitenkin lisättyä sinne vielä muutaman jutun näin jälkikäteen. Käykää kurkkaamassa, jos kiinnostaa (osoite on se http://saaretmuuttaamaasta.blogspot.fi , kokeile, jos pääsette vielä sisään. Lähetän uuden kutsun, jos on tarvis).

      Poista