01/29/2015

Michiganin osavaltion pohjoisosassa Keewenaw-niemimaan ja sen lähialueen muodostama Copper Country, Kuparimaa, oli aikoinaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maailman merkittävin kuparin tuottaja. Alueelle, jonka väkiluku oli sata vuotta sitten huomattavasti nykyistä, suurempi virtasi kaivostyöläisiä esimerkiksi pohjoismaista, Italiasta ja Cornwallin alueelta Englannin lounaisosasta. 1800-luvun lopussa kuparikaivokset olivat niin tuottoisia, että esimerkiksi nykyisin noin 700 asukkaan Calumet-pikkukaupunki, että rakennutti ylimääräisillä rahoilla 1200 paikkaisen oopperatalon, jossa eräät maan kuuluisimmat tähdet aikanaan esiintyivät. Nykyisin lähes kaikki kuparintuotanto on alueella kuihtunut ja tärkeimmät teollisuudenalat ovat turismi ja metsätalous.

Houghtonin ja Hancockin kaupungit yhdistävä silta

Hancockin Kaleva-cafe

Quincy Mine - yksi alueen lukuisista suljetuista kuparikaivoksista

Keweenaw National Historical Park Headquarters, Calumetin kaupungissa

Luminen metsätie Keweenaw niemen pohjoisosissa

Superior-järven aaltoja

Copper Harbor, yli 3000 kilometriä Miamin lämmöstä

Michiganin teknillinen yliopisto (Michigan Technological University, tunnetaan myös nimellä Michigan Tech tai MTU) on valtiollinen yliopisto Houghtonin kaupungissa Michiganissa. Se on perustettu jo vuonna 1885 ja on vaihtanut nimeään kolmesti tutkintovalikoimansa muutosten seurauksena. Alkuun yliopisto koulutti kaivosinsinöörejä alueelle. Mutta koska kaivosteollisuus on jo alueelta hiipunut pois, on yliopistokin etsinyt itselleen uutta suuntaa. Kävin tänään tutustumassa yliopiston fysiikanlaitokseen hyvin perusteelliseesti. En tiedä, onko minulle tai muille kollegoilleni koskaan järjettetty näin kattavaa esittelyä minkään laitoksen toiminnasta, jonka tänään sain itse kokea. Olin hyvin otettu tästä ajasta jonka sain laitoksen työtekijöiltä.

Aamu alkoi kuitenkin hyvin poikkeavasti. Sain ensinnäkin kyydin talon emännältä keskustaan, jotta mieheni ja tyttäreni saivat auton käyttöönsä päivällä. Ajoimme samalla pienen kiertoajelun kaupungin keskustassa, joka osoittautui hyvin erikoiseksi kaksoiskaupungiksi. Houghtonin ja Handockin välillä on vain yksi nostosilta, joka välillä suljetaan jopa kokonaan liikenteeltä. Kävin aamupalalla Suomi -aamiaiskahvilassa, jossa tapasin professori Ravindra Randeyn kolme työntekijää: Kevinin, Gaoxuen ja Jarvisin. Kyseinen professori ei itse päässyt paikalle, vaan oli matkustanut toiselle puolelle maailmaa työmatkalle. Söin aamupalaksi pannukakkua vadelmahillolla. Oli erinomaista ja muistutti paljon meidän omaa pannukakkuamme.

Mies ja tyttäret kävivät Suomi-kahvilassa lounaalla

Suomi-kahvilan paistettua maksaa, sipuli ja perunamuussia

Päivä jatkui hyvin kiireisenä. Kävin kiertämässä postdocin mukana kirjaston sekä kampusta. Kaikki rakennukset oli hyvin tiiviillä kampuksella vierivieressä, joka on mielestäni hyvin epätyypillistä amerikkaisille yliopistoille. Tämän jälkeen kävin viiden professorin taikka apulaisprofessorin juttusilla. He kertoivat tutkimuksestaan ja yliopistosta, sekä itse kerroin omastani ja he kyselivät minulta. Aikatauluni oli hyvin tiukka ja sain kyllä juosta paikasta toiseen. Pääsin tutustumaan laboratorioihin sekä näin myös Nanotech Innovations Enterprise yrityksen työpajan. Tämä työpaja herätti erityisesti mielenkiintoni. Yritys tarjosi lukio-opiskelijoille sekä lukio-opettajille koulutusta nanonmaailmaan. Heillä oli  tarjota kuvantamismahdollisuuden atomimittakaavassa käsinkannettavassa paketissa, lisärahalla sai ostettua uusia näytteitä, joita yritys valmistaa tilauksesta. Sain tuliaiseksi ideiota opetukseen, mitä en aivan odottanut vierailultani. Unohdin jopa ottaa kuvia tapaamisistani professoreista. Lounalla kävin kahden tutkijan kanssa läheisessä opiskelijaravintolassa. Tilasin wokkia, joka oli erinomaista. Sain itse valita raaka-aineista mieleiseni ja kokki valmisti sen minulle paikan päällä. Lounaan jälkeen jatkoin kierrostani ja kävin vielä kahden tutkijan luona. Tämän jälkeen aamupalakaverini kertoivat tutkimustyöstään lyhyillä kalvosarjoilla.

Kannettava atomivoimamikroskooppi

Päivän jälkeen pidin oman esitykseni fysiikan kolloniumissa. Paikalle oli tullut noin 30 laitoksen työntekijää sekä opiskelijoita, ja ehkäpä muutama satunnainen kulkija. Sain muutamia kysymyksiä esityksestä. Kokonaisuudessaan esitys kesti tunnin, eli kalvomääräni oli erinomaisesti mitoitettu. Oma puheeni oli osana Heikin päivän viikon ohjelmaa, josta kerromme enemmän lauantainpäivityksessä. Löysin ainakin kaksi mainintaa puheestani erinäisistältä nettisivustoilta: http://www.finnishamericanreporter.com/node/38 ja
http://pasty.com/heikki/sched.html 

Luennon yleisöä

Illasta kävimme syömässä Handockin puolella sijaitsevassa Gemignani’s -nimisessä italialaisessa ravintolassa kahden fyysiikan professorin sekä heidän vaimojensa kanssa. Mieheni ja tytöt osallistuivat myös illlaliselle. Ilmeisesti tytöillä oli takanaan liikaa raitista ilmaa, sillä ruokailusta ei alkuun tuntunut tulevan mitään. Selvisimme lopulta kunnialla ruokailun loppuun. Illasta vielä saunomista koko perheellä ja lumissa kierimistä. Saimme myös iltapalaksi talon emännän tekemää riisimurokakkua.

Gemignani's -ravintola

     

Lasagne

Tiramisu