12/10/2014

• 

  10

Tänään vietimme aktivistipäivää. Madisonilainen Race to Equity -hanke julkaisi tänä vuonna raportin, josta selvisi, että Madison ja laajempi Dane-piirikunta on erinomaisen hyvä paikka elää, jos ihonväri sattuu olemaan valkoinen. Jos ihonväri on tummempi, tilanne on täysi päinvastainen. Madisonissa tummaihoisen väestön asiat ovat useilla indikaattoreilla mitattuna jopa huonommin kuin Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa, joita perinteisesti pidetetään pohjoisia osavaltioita köyhempinä ja rasistisempina.

Raportin tilastoista muun muassa selviää, että tummaihoisten perheiden mediaanitulot ovat vain 1/3 valkoihoisten perheiden yli 63 000 dollarin vuosiansiosta. Melkein 75 prosenttia tummaihoisten perheiden lapsista elää köyhyysrajan alapuolella, kun valkoihoisten perheiden lapsista köyhiä on alle 6 prosenttia. Kouluun liittyen raportista puolestaan selviää, että tummaihoisilla oppilailla on valkoisiin oppilaisiin verrattuna 15 kertainen riski joutua määräaikaisesti erotetuksi koulusta. Tummaihoisia aikuisia on puolestaan piirikunnan vankilassa heidän väestöosuuteensa suhteutettuna 15 kertaa valkoisia henkilöitä enemmän.

Raportin tilastot ovat hätkähdyttäneet monia Madisonin asukkaita, jotka ovat tottuneet pitämään kaupunkia edistyksellisenä paikkana, joka on esimerkiksi tässä tuoreessa listauksessa arvioitu Yhdysvaltain parhaaksi paikaksi elää. Tähän kuvaan ei oikein sovi, että joillekin asukkailleen Kaupunki on kaikkea muuta kuin hyvä paikka asua.

Raportin herättämänä vanhemman tyttäremme koulun vanhempainneuvosto on perustanut Rotu ja tasa-arvotyöryhmän, jonka tapaamiseen tänään vaimon kanssa osallistuimme. Tapaamisessa oli noin viisitoista osallistujaa, kaikki itseäni lukuun ottamatta äitejä. Lapsille oli järjestetty tapaamisen ajaksi leluja ruokaa ja videon katselua. Tilaisuudessa keskusteltiin, mitä vanhempainneuvosto voisi tehdä eri etnisten ryhmien välisen yhteiselon parantamiseksi ja oppimistulosten välisten erojen kaventamiseksi. Mihinkään kovin konkreettisiin toimenpiteisiin ei tapaamisessa vielä päästy mutta tunnelmana oli entisen turkulaispresidentin sanoin, että "Tarttis tehdä jotain". Vanhempainneuvoston mahdollisuudet koko ongelman ratkaisemiseksi ovat tietysti hyvin rajalliset. Hyvä kuitenkin, että asialle edes yritetään tehdä jotain.

Me nostimme tilaisuudessa esille jo täällä blogissakin jo mainitut kouluruokailun ongelmat. Köyhille lapsille tarjottava kouluruoka on huonolaatuista ja ravintosisällöltään yksipuolista. Lisäksi koulun aikuiset eivät systemaattisesti huolehdi, että lapset syövät ruokansa. Tarjoamalla ravitsevampaa ruokaa ja varmistamalla, että lapset todella syövät ruokansa voitaisiin mahdollisesti kaventaa myös eri etnisten ryhmien oppimistulosten välisiä eroja.

Työryhmän tapaamisen jälkeen minä menin vielä hetkeksi kotimme läheiselle West Highschoolille kuuntelemaan toista Race to Equity -raporttiin liittyvää tilaisuutta, jossa yleisö sai esittää kysymyksiä raportin kokoajille. Myös tässä tilaisuudessa monet osallistujat toivat esille, että asioille pitäisi pikaisesti tehdä jotain. Itseasiassa paljon eri toimenpiteitä on jo käynnistetty raportin julkaisemisen jälkeen. Tulevaisuus näyttää, millainen on toimenpiteiden vaikutus.

Keskustelutilaisuus West Highschoolin kirjastossa