Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

12/16/2014


  • 16

Iltapäivällä pistäydyin samaisessa Waisman Centerissä, jossa kävimme viime sunnuntaina katsomassa lapsille suunnattua balettiesityst. Tällä kertaa vierailu visiitti liittyi enemmän työhöni. Waisman Center järjestää säännöllisesti avoimia luentoja. Tällä kertaa puhumassa oli Waisman Centerin tutkija ja University of Wisconsin-Madisonin professori Maureen Durkin. Puheen otsikkona oli Trends in the Prevalence of Autism Spectrum Disorder eli Trendit autismin kirjon esiintyvyydessä. Puheessaan Durkin kertoi laajasta, satoja tuhansia 8-vuotiaita lapsia käsittävästä tutkimuksesta joka suoritetaan aina kahden vuoden välein eri puolilla maata toimivien tutkimuslaitosten yhteistyönä. Tutkimuksessa kartoitetaan autismin kirjon esiintyvyyttä kulloisessakin 8-vuotiaiden lasten ikäluokassa sekä selvitetään esiintyyteen yhteydessä olevia taustatekijöitä. Viimesin raportoitu tutkimus pohjautuu vuonna 2010 kerättyyn aineistoon. Tässä puheen muutama avainkohta:
  • Autismi kirjon esiintyvyys on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana. Vuonna 2002 yksi lapsi /150:stä laskettiin autismin kirjoon kuuluvaksi. Vuonna 2010 jo yksi lapsi 68:sta luokiteltiin täyttävän autismin kirjon kriteerit. Kasvulle ei ole löydetty yhtä selkeää syytä. Todennäköisesti syitä on useita kuten syitä kuten tehostunut diagnosointi sekä vanhempien aiempaa korkeampi lastenhankintaikä, joka on havaittu systemaattisesti yhdeksi autismin riskitekijäksi.
  •  Autismin kirjoon kuuluminen on pojilla lähes viisi kertaa tyttöjä yleisempää.
  • Autismin kirjon lapsia on huomattavasti enemmän ylempien yhteiskuntaluokkien perheissä. Eräänä syynä tähän saatta olla se, että autismidiagnoosin hankkiminen vaatii Yhdysvalloissa usein vanhempien huomattavaa aktiivisuutta ja rahan käyttöä, mihin köyhillä perheillä ei ole usein mahdollisuutta.
  • Autismin kirjoon on valkoihoisten lasten keskuudessa mustia ja latinolapsia yleisempää. Tämä eron selittyy ainakin osittain yllä mainitulla yhteiskuntaluokkien välisellä erolla, sillä tummaihoiset lapset ja latinolapset kasvavat keskimäärin köyhemmissä perheissä.
Muuten päivä sujui varsin arkisissa tunnelmissa. Lämpimän puolella pystellyt ilma ja taivaalta vihmonut vesisade ei varsinaistesti kohottanut joulutunnelmaa. Tyttäremme jatkoi hoidossa "tähtivelho" -viikkoaan. Kiitos NMI:n väen, hän sai esiteltyä Tatu ja Patu kirjan: "This is Finland" ja erityisesti lempileipänsä - karjalanpiirakat.

Päiväkodista saimme kotiin erään vanhemman työnantajan kaikille lapsille lahjoittaman puhuvan kynän ja siihen liittyvän kuvakirjan. Kynästä saa äänen tökkimällä sen kärjellä kirjan kuvia ja tekstiä. Oletan laitteen käyttävän jotain kauppojen hälytintarrojen kaltaista tekniikkaa. Olen törmännyt samankaltaisiin laitteisiin aiemmin Kiinassa, jossa ne tuntuivat olevan suosittuja.

Katsotaan kuinka kauan vanhempien hermot laitteen pitämää ääntä kestävät. Toisaalta sopivan pieninä annoksina kynä voi toimia esimerkiksi kirjainten nimien harjoittelussa. Laitteen heikkoutena tuntui olevan, että kynään koodattu ohjelmisto ei muokkautunut käyttäjän osaamisen mukaan vaan se toisti vain mekaanisesti tietyn kuvaan tai tekstiin liitetyn nauhoituksen. Myös kirjan sisältöön liittyvien pienten kilpailujen ja kysymysten valikoima oli pieni. Koko repertuaarin ehti käydä läpi yhdellä lukukerralla. Laitetta kauppaavan yrityksen taholta tämä voi tietysti olla ihan harkittua taktiikkaa. Lasten mielenkiinnon ylläpitämiseksi on hankittava säännöllisesti uusia puhuvan kynän kanssa yhteensopivia kirjoja.
Puhuva kynä ja mukana tullut kuvakirja


Tästä eteenpäin teksti kertoo Helin työpäivästä.

Aloitin päiväni käymällä väitöstilaisuudessa, koska olen aina ihmetellyt, miksi meidän suomalaisten väitöstilasuutta karokkoineen sekä mustine hattuineen pidetään maailmalla niin uniikkina tilaisuutena. Väitöstilaisuutta oli tullut kuuntelemaan vain noin 20 ihmistä, joka johtui pitkälti siitä, että tiedon väitöstilaisuudesta sain selville ainoastaan aulassa olevilta ilmoitustauluilta. Missään muualla en ole ilmoituksiin törmännyt.

Väittelijänä oli Hyunjun Park, joka teki väitöskirjansa Michael Thomas laboratoriossa. Tilaisuus ei ollut minun tuntemani väitöstilasuus vaan jotain aivan muuta. Odotin jotain hieman juhlallisempaa ja arvokkaampaa, mutta todellisuus oli paljon laimeampi. Työnohjaaja esitteli väittelijän lyhytsanaisesti, jonka jälkeen väittelijä piti noin tunnin esitelmän omasta tutkimusaiheestaan. Tutkimuksen aiheena oli antibiootit ja niiden valmistaminen biosynteesin avulla. Seminaarin jälkeen tiedekuntaneuvosto kyseli vielä kysymyksiä väittelijältä tutkimuksestaan suljetuin ovin, jonka jälkeen saimme tiedon onko väittelijä selvinnyt väitöksestään sähköpostitse. Tämän jälkeen oli tarjolla monenlaista kakkua kokoushuoneessa työkavereille. Paikalle saapui noin 10 henkilöä, meidän sekä Thomasin ryhmäläiset. Mitään puheita ei pidetty, juttelimme vain mukavia ja söimme kakkua.
Kakkua väitöstilaisuuden jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Täällä on nyt oikein jouluisen näköiistä, Toivottavasti pysyykin lumi maassa. Yks pikku juttu harmitti tänä aamuna, en saanut joulukalenterikuvaa näkymään (varmaan johtu minusta), mutta kerro eis mitä siinä kuvassa on. Sirpa mummu

    VastaaPoista
  2. Täytyypä tutkia, mikä on vialla kun kalenterikuva ei näy. Itselläni kuva näkyi Explorer-selaimella mutta ei näköjään Firefoxilla. Kuvassa oli St. Louis Blues NHL-pelistä hankkimamme kuusenkoriste - siniseen nuttuun ja aurinkolaseihin sonnustautunut joulupukki, joka pitää käsissään saksofonia.

    VastaaPoista
  3. Nyt pitäisi kuvan näkyä. Näkyy ainakin omalla koneellani myös Firefox-selaimella.

    VastaaPoista