Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

12/19/2014


  • 19

Tänään oli siis tyttäremme viimeinen koulupäivä. Hän vei bussikuskille, bussin valvojalle sekä opettajalle pienet suklaarasiat ja itsetehdyt kortit kiitokseksi syyslukukaudesta. Olemme löytäneet Madisonista siten jo kaksi todella hyvää suklaakauppaa, toinen läheellämme Monroe Streetillä Maurie's Fine Chocolates ja toinen Gail Ambrosius Chocolatier itäpuolella kaupunkia. Itse vein vielä kaikille ryhmäläisille joulukortit ja sain kuin sainkin "Secret Santa" oman pakettini viimein pöydälle. Löysin pöydältäni täysin puhtaan pylvään käytettäväksi proteiinin putsaukseen - kiitos!

Kävimme mieheni kanssa päiväsellä hoidossa syömässä keltaiset lounaat tähtivelhoviikon viimeisenä päivänä. Jouduimme kuitenkin hieman odottamaan lounasta, koska velhot oli myöhästyneet bussista vierailessaan kaupungin kirjastossa. Pöydät osoittautuivat hieman pieniksi miehelleni, polvet pöydänkorkeudella aiheutti pikku velhoissa ihmetystä.
Mieheni yrittää mahtua pikkuruiseen pöytään.
Iltapäivällä juhlimme Bakteriologia laitoksen pikkujouluja. Ohjelmassa oli nyyttikestit, ruokaa oli paljon tarjolla ja kaikkea ei edes pystynyt maistamaan. Ohjelmassa joulupukki, joka jakoi lahjat laitoksen tutkimusryhmien johtajille. Osa lahjoista oli kirjoitettu tarinoiden ympärille, oma lahjamme oli selviytymispakkaus Ranskaan professorimme sapaattivapaalle. Tyttäremme ja miehinikin tulivat paikalle, ja tytöt pääsivät keskustelemaan joulusta työkavereitteni kanssa. "How many day to Christmas?" "Six", kuului tyttäremme kirkas vastaus. Niinhän se täällä onkin. Suurin osa työkavereistani ihmetteli, kun kerroimme, että meillä aatto on jopa isompi juhla kuin itse joulupäivä. Niin ja joulupäivänähän meillä on kummityttömme syntymäpäivät!
Tarjottavia ruokia oli todella paljon.
Ruokailua ryhmäläisten kanssa.
Pukki nro 6. taisi olla feikki jopa tyttäriemme mielestä.

Loppuillasta kävimme joulun keramiikkamyyjäisissä paikallisella kansalaisopistolla, jossa osa ryhmäläisistä ja koulun opettajista myi syksyllä tekemiään maljakoita ja mukejaan. Itse ostin opettajani Ryan Meyerin tekemän ihmispään muistoksi Madisonista. Ei ollut iso eikä painava, joten enköhän saa sen kuljetettua Suomeen ehjänä? Mieheni jäi harmittelemaan saman tekijän tekemään oluttuoppia - savinen tuoppi olisi pitänyt oluen kylmänä. Hänen työnsä olivat kyllä edukseen. Hieman erilaisia verrattuna muihin kippoihin ja kuppeihin, ihastuin moniin, mutta kaikkea ei voi kantaa kotiin.

2 kommenttia:

  1. Hyvää joululomaa tytöille, niin se alko serkuillakin tänään. Sirpa mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosin tyttöjen loma alkaa vasta maanantaina. Ollaan vielä maanantai töissä ja tytöt hoidossa. Koulu tosin jo meni kiinni ja aukeaa vasta 5.1.

      Poista