12/21/2014

• 

  21

Brunssilla muiden Madisonin Fulbright-stipendiaattien kanssa  

Kävin iltapäivällä tyttäremme kanssa The Century house:ssa. Kahden rakennuksen kauppa myy pohjoismaalaisia Design-tuotteita, esimerkiksi huonekauluja, valaisimia, lastenvaatteita, tekstiilejä. Suomalaisista tuotteista oli edustettuna Aarikan puuesineet, Marimekon kankaat, keittiötekstiilit sekä vaatteet, Arabian astiat ja Iittalan lasiesineet. Kävin ostamassa muutaman Marimekon tuotteen sekä Iittalan kynttilänjalan. Hämmästelin myyjille avoimesti Festivo-kynttiläjalkojen edullisia hintoja ja sain aikaan pitkän keskustelun suomalaisen Designin kuvasta maailmalla. Keskusteluani myyjien sekä muutaman asiakkaan kanssa huomasin, että ainakin amerikkalaisten arvotus suomalaista Designia kohtaan on laskenut merkittävästi. Harmi sinäänsä, sillä  itselleni suomalainen Design on ollut asia, jota olen halunnut Suomesta keskusteltassa esitellä ylpeänä. Viime aikoina suomalaislehdistö on mainostanut voimakkaasti Suomea ja erityisesti Helsinkiä maailman Desing kaupunkina. Tässä kolme ikävää esimerkkiä päivän keskustelustani, joiden jälkeen aloin miettiä: Onkohan meidän "Design Suomi" -kuvamme maailmalla enään niin positiivinen kuin oletamme sen itse vielä olevan?

• Ensimmäisenä kohtana voin mainita keskusteltuni lastenvaatteista vanhemman amerikkalaisen asiakkaan kanssa. Hän ihmetteli, miksi Marimekon tuotteiden laatu on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Aikaisemmin Marimekon vaatteet ovat olleet paljon kestävimpiä, jonka vuoksi hän on ostanut omille lapsilleen niitä. Omille lapsenlapsilleen ei hän tuotteita ole kuitenkaan enää ostanut, koska on huomannut niiden laadun huonontuneen. Kehoitin katsomaan valmistusmaata, ja tämän tehtyään asiakas siirtyi ruotsalaislelujen pariin. 
• Toisena kohtana myyjät sekä muutama asiakas mainitsi, että he ovat pistäneet merkille Arabiantuotannon siirtymisen Thaimaaseen. Sanoivat esimerkiksi Muumi-mukien kuvituksen muuttuneen hieman suttuiseksi tästä syystä. Heitä ihmetytti myös, miksi hinta kuitenkin on edelleen sama, vaikka valmistuskustannukset on varmasti halventuneet merkittävästi. Sanoin, että en itsekään ymmärrä kyseistä suuntausta ja olenkin lopettanut mukien keräilemisen. Itseäni mukeissa on aina viehättänyt niiden suomalaisuus, jonka vuoksi ne on olleet mukavia ja helppoja tuliaisia kotimaastani Suomesta. Tämä lappu: "Made in Thaimaa", saa kuitenkin itseni miettimään ostospäätöstäni. En usko, että thaimaassakaan, kukaan vie tuliaiseksi tuotetta kotimaastaan, jossa lukee kyljessä: "Made in Finland".
• Kolmantena kohtana myyjät ihmettelivät, miksi erityisesti Iittalan lasiesineiden myyntiin saaminen on vaikeutunut merkittävästi. Ihmettelin tätä myös itse, ja en osannut tähän vastata. Eikö meidän suomalaisten tulisi edistää vientiä ja yrittää saada suomalaisia tuotteita mahdollisimman moniin kauppoihin myyntiin maailmalla. En usko, että Madisonista kukaan lähtee erikseen hakemaan lasiesineitään nettikaupoista taikka Minneapolisista/Chigagosta. Tämä Century house on ollut samalla paikalla vuodesta 1836 ja sillä on oma vakiintunut asiakaskuntansa. He eivät kulje tarjousten perässä, vaan ovat valmiita maksamaan laadusta.

Ehkäpä markkinatalous laittaa meidät suomalaiset kilpailemaan muiden maiden kanssa, mutta voisimmeko me kilpailla ennemmin laadulla kuin hinnalla? Itse olen ainakin valmis sijoittamaan laatuun kuin määrään. Tuotteen, jonka ostan, tulee olla kestävä ja tuottaa iloa vielä monia päiviä ostotilanteen jälkeenkin. Nämä "käytä-vain-kerran-ennen-kuin-menee-rikki"-tuotteet on nyt nähty!

Century House ulkoapäin.

Kauppa sisältäpäin.