Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

12/28/2014

Aurinkoisen sään siivittämänä lähdimme ajelulle Madisonista vajaan tunnin matkan päässä sijaitsevaan Fort Atkinsonin pikkukaupunkiin. Suurin osa kaupungin ruokaravintoloista oli sunnuntai-iltapäivänä suljettu. Niinpä ajelimme Fort Atkinsonista vielä reilu kymmenen kilometriä etelään Stagecoach Inn -ravintolaan. Paikka edustaa oivasti jo aiemmissa päivityksissämme mainittua ja Wisconsinille tyypillistä Supper Club -tyyliä - sijainti keskellä ei mitään, sisustustuksen tyyli vähintään neljännesvuosisadan takaa ja ruokalistan perustana pihvit sekä cocktailit.

Olimme paikalla jo parikymmentä minuuttia ennen ravintolan varsinaista aukeamisaikaa mutta ystävällisesti meille osoitettiin pöytä tyhjästä ravintolasalista. Tilasimme jokainen, kuinkas ollakaan, pihvit. Vaimo sai vajaan parinsadan gramman sisäfileen, jonka seurana oli neljä friteerattua jättikatkaravun pyrstöä, lapset jakoivat yhden suuren ulkofilepihvin ja itse söin kolmen ja puolen sadan gramma sisäfileen, josta käytettiin nimitystä king cut, kuningaskimpale. Super Clubeille tyypilliseen tapaan pihviannokseeni kuului runsaat kylkiäiset - alkusalaatti, alkukeitto, relissilajitelma ja vapaavalintainen perunalisäke. Jälkiruuaksi tilasimme vielä kahvia, teetä ja vanhemmalle tyttärelle vaniljajäätelöpallon suklaakastikkeella sekä meille muille jaettavaksi suuren kirsikkajuustokakun palan. Laskun loppusumma ei ollut niin järkyttävä kuin suurten lihakönttien jäljiltä pinkeänä pullottavista vatsoistamme olisi saattanut päätellä. Koko ateria kustansi juomineen ja juomarahoineen alle 70 euroa.
Stagecoach Inn
Relissilajitelma

12 unssin "king cut" sisäfile

Sisäfile ja friteeratut jättikatkaravun pyrstöt

Vaniljajäätelöpallo suklaakastikkeella

Maalaismaisema Fort Atkinsonin eteläpuolella


"Hiljainen silta", vain Clint Eastwood puuttui


Auringon jo laskettua ajoimme takaisin Fort Atkinsoniin sulattelemaan ruokaa pienellä kaupunkikävelyllä. Pääkatu oli hiljainen mutta yksi krääsäkauppa oli sentään auki. Kauppa oli niin täynnä pientä joulurekvisiittaa ja muuta tilpehööriä, että sekaan ei tahtonut millään mahtua. Muuten Fort Atkinsonin keskusta näytti tyypilliseltä mutta ehkä keskimääräistä vauraammalta keskilännen pikkukaupungilta. Pääkadun varrella on vain muutama tyhjä liikehuoneisto ja keskustan läpi virtaa Rock River, jonka rannassa kulkee laatoitettu kävelyreitti.
Kirkko Fort Atkinsonissa


Krääsäkaupan hylly


Frot Atkinsonista ajoimme suoraan Madisonin Kohl Centerille katsomaan vanhemman tyttären kanssa Wisconsin Badgersien miesten koripallo-ottelua lipuilla, joita kaupattiin lastemme päiväkodin hyväksi. Kohl Center on Wisconsin Badgersien koripallo- ja jääkiekkojoukkueiden kotiareena. Koripallopeleissä Kohl Centerin kapasiteetti on reilu 17 000 katsojaa ja tänään tupa oli lähes täysi. Ottelun ensimmäisen puoliskon ajan kotijoukkue pelasi onnettomalla 31 prosentin heittotarkkuudella ja tauolle mentiin vierasjoukkue Buffalo johtaessa. Toisella puoliskolla Badgersien osumatarkkuus parani yli 50 prosentiin ja lopulta ottelu päättyi kotijoukkueen selkeään 68-56 voittoon. Ottelun paras pistemies oli Badgersien joukkueen tähti keskushyökkääjä Frank Kaminsky.
Kohl Center

4 kommenttia:

  1. Ooh, en tajunnutkaan aiemmin - Bridges of the Madison County!! Hieno leffa :)
    Me ollaan matkalla kotiin pohjoisesta - huomenna töihin..
    t. Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa Hiljaiset sillat -elokuva sijoittuu Iowan osavaltion Madison-piirikuntaan mutta silta oli niin samannäköinen,että siitä tuo Eastwood-mielleyhtymä

      Poista
  2. Me katottiin vanha Cary Cooper elokuva, onnellisen laakson kansa, kerto kveekareista, eikös niitä siellä päin ole. Ainakin maisemat kuvssa oli samankaltasia ja oli se Clintin siltakin. Sirpa mummu

    VastaaPoista
  3. No niinpä, tarkemmin ajatellen, Iowassahan se tapahtui. Mutta silta on kyllä ihan samanlainen! Hauskaa New Yorkin lomaa!
    ~E

    VastaaPoista