Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

10/24/2014


Lounaaksi söin Education Sciences -rakennuksen eteen pysäköidystä ruokavaunusta Pots -perunapalleroita. Mielenkiintoinen kokeilu mutta ei päässyt minun suosikkiruokieni listalle. 

Matkan varrella yliopiston marssiorkesteri harjoitteli huomista peliä varten 
Huomenna appivanhemmat suuntaavat kohti Suomea. Kävimme syömässä lähtöillallisen samassa paikassa kuin pari viikkoa aiemmin äitini kanssa - läheisessä Lombardino's -ravintolassa. Ruoka oli jälleen todella maittavaa. Uskaltaisin jopa väittää kyseessä, on tähän mennessä paras Madisonista löytämämme ravintola. Appivanhemmat tilasit viimeisen illan kunniaksi pihvit. Harvoin olen törmännyt herkullisempiin puugrillissä kypsennettyihin lihakimpaleisiin. Pihvit olivat mureita ja juuri sopivasti paistettuja.

Illallisen päälle pyörähdimme vielä appiukon kanssa ruokaostoksilla heidän tämän viikon harharetkellä löytämässä Woodman's marketissa. Saattaa olla, että käymme siellä ostoksilla jatkossakin. Kaupan valikoima oli iso ja hintataso ainakin tämän illan ostoskorin perusteella huomattavasti tähän mennessä käyttämiämme kauppoja edullisempi.

Woodman's -marketin ruokahyllyjä tutkimassa
Huomenna on jälleen Badgersien pelipäivä. Kaupunkiin odotetaan enemmän vieraita kuin mihinkään aiempaan kotipeliin sillä kyseessä on vuodesta 1911 järjestetty perinteinen homecoming- eli kotiinpalupeli, jolloin  yliopiston Alumnit eli entiset opiskelijat saapuvat sankoin joukoin entiseen opiskelukaupunkiinsa katsomaan amerikkalaista jalkapalloa, nauttimaan ns. tailgate -juhlinnasta ja muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Myös minulle henkilökohtaisesti huominen on merkittävä sillä olen aamupäivällä ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena myymässä leivonnaisia nuoremman tyttäremme päiväkodin myyntipöydällä, joka sijaitsee strategisesti aivan Camp Randall stadionin läheisyydessä. Tavoitteenamme on tietysti myydä pöytä puhtaaksi ennen pelin aloitusvihellystä.
Meidän perheen panos päiväkodin myyntipöytään - valkosuklaalla höystettyjä myslipalleroita
Työrintamalla omaa päivääni hieman väritti kasvatuspsykologian laitoksen professorin Mitchell Nathanin luento aiheesta "Implementation and scaling up". Luento käsitteli nimensä mukaisesti seikkoja, jotka tulisi huomioida, kun kasvatukseen ja oppimiseen liittyvien uusien menetelmien ohjelmien käytännön toteutuksessa ja skaalaamisessa eli levittämisessä laajempaan käyttöön. Tunnin luentoon hän oli pakannut niin uutta aivotason prosesseja käsittelevää oppimistutkimusta kuin tutkimusta kokonaisten organisaatioiden muuttamisesta. Hän toi hyvin esille, että ihmisen käyttäytymisessä on eri tasoja eikä esimerkiksi nykyaikaisen aivokuvantamisen avulla saaduilla tutkimustuloksilla usein pystytä kovin hyvin selittämään ylemmillä tasoilla ja pitemmillä aikaväleillä ilmenevää käyttäytymistä.

Luennon perusviestinä oli tulkintani mukaan, että ihmisten kanssa toimiessa asiat ovat useimmiten hyvin monimutkaisia eivät samat ratkaisut yleensä toimi eri ympäristöihin siirryttäessä. Nathan mm. otti esimerkiksi suomen kieleenkin (valitettavasti) levinneen "It ain't rocket science (Se ei ole rakettitiedettä)" vertauksen. Nathanin mukaan ihmisten lähettäminen avaruuteen ei ole se kaikkein vaikein tehtävä - kärjistäen tarvitaan vain riittävän voimakas rakettimoottori ja tarpeeksi kevyt raketti. Todelliset ongelmat syntyvät vasta sitten, kun pitää päättää mitä ihmisten kanssa pitäisi siellä avaruudessa tehdä.

Vaimon työpäivää puolestaan sulostutti Bakteorologian laitoksen syksyinen Bactoberfest, josta hän saa halutessaan kertoa itse enemmän.
Jostain käsittämättömästä syystä aloin anopin kannustamana virkkaamaan pipoa vanhemmalle tyttärelle
Lenkkarit ja puku




Bactoberfestin herkkuja

Vaimon kollegat Bactoberfestin esiintymisasuissa. Teemana Wheel of fortune eli Onnenpyörä -ohjelma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti